Vuoden 2009 lopulla Euroopan unionin oikeuteen sisältyi perussopimusten lisäksi noin 6 140 asetusta ja hieman alle 1 820 direktiiviä, jotka ovat voimassa kaikissa 27 jäsenvaltiossa, sanotaan komission kertomuksessa EU-oikeuden soveltamisesta. Virallisesti:
Komission kertomus: 27. vuosikertomus Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2009); Bryssel 1.10.2010 KOM(2010) 538 lopullinen (12 sivua)
Lyhyessä kertomuksessa käydään yleisellä tasolla läpi direktiivien voimaansaattamiseen ja soveltamiseen liittyvät ongelmat sekä komission ja jäsenmaiden toimet ongelmien ratkaisemiseksi. Kehittyvä ratkaisukeskeinen yhteistyö voisi olla mielenkiintoinen tutkimuskohde hallintotieteen harrastajalle (ottaen huomioon Euroopan parlamentin näkökohdat, joihin viitataan jäljempänä).
Jos komission yleinen kertomus on lyhyt, asiaan liittyy huomattavasti yksityiskohtaisempi asiakirja, jossa käydään läpi lainsäädäntöön liittyvät ongelmat aloittain. Tämä vaikuttaa hyödylliseltä elinkeinojärjestöjen, yritysjuristien ja oikeudenhoidosta kiinnostuneiden kannalta:
Commission staff working document: Situation in the different sectors; Brussels, 1.10.2010 SEC(2010) 1143 final (512 sivua)
Samaan yhteyteen kuuluu vielä tilastoliite, joka eurooppaoikeuden harrastajien iloksi tarjoaa faktapohjaa aina yksittäisten menettelyjen tasolle:
Commission staff working document: Statistical annex - Annexes I to III (Volume 1); Brussels, 1.10.2010 SEC(2010) 1144 final (118 sivua)
Europarlamentti
Euroopan parlamentin (EP) oikeudellisten asioiden valiokunta (JURI) on saamassa loppusuoralle viime vuonna annetun kertomuksen käsittelyn. Valiokunnan raporttiluonnos on tarkoitus hyväksyä 18. lokakuuta 2010.
26. vuosikertomus (vuodelta 2008) KOM(2009) 675, Eva Lichtenbergerin laatima mietintöluonnos ja muut dokumentit löytyvät valiokunnan kokousasiakirjojen joukosta.
Mietintöluonnos käsittelee komission ja jäsenmaiden hallitusten EU Pilot -hanketta varsin kriittisesti. Luonnos vaatii myös menettelysäännöstöä, jolla vahvistetaan EU:n kansalaisten oikeuksia ja lisätään Euroopan unionin toiminnan avoimuutta.
EP:n menettelyä voi seurata numerolla 2010/2076(INI).
Ralf Grahn
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eurooppaoikeus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eurooppaoikeus. Näytä kaikki tekstit
10. lokakuuta 2010
4. helmikuuta 2010
WIPOn tekijänoikeussopimus sekä esitys- ja äänitesopimus voimaan (Päivitetty)
Kuivan ja lyhyen tiedonannon taakse voi kätkeytyä pitkä prosessi, joka osaltaan muovaa rahan liikkeitä ja käyttäjien oikeuksia tietoyhteiskunnassa.
Euroopan unionin virallisessa lehdessä 4.2.2010 L 32/1 on lyhyt tiedonanto WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen voimaantulopäivästä EU:n osalta:
WIPO
WIPO on Maailman henkisen omaisuuden järjestö (World Intellectual Property Organisation). Suomen valtionhallinnossa tekijänoikeusasioista ja alan kansainvälisestä yhteistyöstä vastaa opetusministeriö. Näin ollen opetusministeriö on mukana myös tekijänoikeusasioiden EU-yhteistyössä, josta on tarjolla jonkin verran ajankohtaista tietoa.
WIPOn piirissä solmittiin 20. joulukuuta 1996 kaksi niin sanottua internet-kauden sopimusta, jotka Euroopan unioni sekä Suomi ja useat muut jäsenmaaton ratifioivat 14. joulukuuta 2009:
WIPOn tekijänoikeussopimus: WIPO Copyright Treaty (WCT)
WIPOn esitys- ja äänitesopimus: WIPO Performances and Phonograms Treaty (WPPT)
Joulukuun alussa Lissabonin sopimus oli tullut voimaan, joten käsite Euroopan yhteisö oli siirtynyt historian. Tilalle on virallisestikin tullut Euroopan unioni. EU:n komissio tervehti ratifiointia tyydytyksellä: European Commission welcomes ratification of the WIPO Copyright Treaties (14. joulukuuta 2009; IP/09/1916).
Euroopan yhteisö / Euroopan unioni
WIPOn sopimusten solmimisen jälkeen seurasi Euroopan yhteisön oman tietoyhteiskuntadirektiivin valmistelu, jonka tuloksena oli:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa; Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 22.6.2001 L 167/10
Suomessa annettiin hallituksen esitys Eduskunnalle WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta HE 29/2004 vp.
Esityksen pohjalta eduskunta sääti seuraavat lait: Laki WIPOn tekijänoikeussopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 823/2005 ja laki WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 824/2005.
Samaan aikaan WIPO-esityksen kanssa annettu hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta HE 28/2004 vp tähtäsi EY:n tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29 toteuttamiseen.
Seurauksena olivat laki tekijänoikeuslain muuttamisesta 821/2005 ja laki rikoslain 49 luvun muuttamisesta 822/2005.
WIPOn sopimukset tulevat siis voimaan Euroopan unionin ja Suomen osalta 14. maaliskuuta 2010 (vaikka näyttää siltä että tasavallan presidentin asetus sopimusten voimaantulosta on vielä antamatta).
Tällä tavalla ovat yhteydessä kansainvälisten sopimusten taso, eurooppaoikeus (EU-oikeus) ja kansallinen lainsäädäntö.
Päivitys 5.2.2010: Valtioneuvoston/opetusministeriön tiedotteen mukaan Tasavallan presidentti on tänään antanut asetukset WIPO-sopimusten voimaantulosta Suomessa 14.3.2010.
Ralf Grahn
J.K. Euroopan unionin politiikat ovat tärkeitä suomalaisille kuten muillekin eurooppalaisille, joten EU-keskustelun seuraamiseen ja siihen osallistumiseen on syytä myös Euroopan tasolla, maiden rajojen yli. Samalla voi mukavalla tavalla parantaa kielitaitoaan.
Barcelonassa asuva Eva Peña kirjoittaa blogissa Eva en Europa (espanjaksi) asiantuntevasti ja kriittisesti Euroopan unionin haasteista ja Espanjan EU-politiikasta.
Eva en Europa kuuluu nyt jo 522 hienon eurooppablogin joukkoon, jotka löydät kätevästi samasta osoitteesta: Bloggingportal.eu. Voit myös tilata RSS-syötteen uusista otsikoista.
Monikielinen Bloggingportal.eu täytti äsken vuoden. Tässä ajassa euroblogien määrä lähes kaksinkertaistui.
Myös suomalaiset eurooppablogit voivat parantaa näkyvyyttään ja sanomansa leviämistä ilmoittautumalla mukaan monikieliseen Blogginportal.eu:hun.
Sieltä löydät myös englannin- ja ruotsinkielisen euroblogini: Grahnlaw (in English) ja Grahnblawg (på svenska).
Euroopan unionin virallisessa lehdessä 4.2.2010 L 32/1 on lyhyt tiedonanto WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen voimaantulopäivästä EU:n osalta:
WIPOn tekijänoikeussopimus ja WIPOn esitys- ja äänitesopimus, jotka hyväksyttiin Genevessä 20. joulukuuta 1996, tulevat Euroopan unionin osalta voimaan 14. maaliskuuta 2010.
WIPO
WIPO on Maailman henkisen omaisuuden järjestö (World Intellectual Property Organisation). Suomen valtionhallinnossa tekijänoikeusasioista ja alan kansainvälisestä yhteistyöstä vastaa opetusministeriö. Näin ollen opetusministeriö on mukana myös tekijänoikeusasioiden EU-yhteistyössä, josta on tarjolla jonkin verran ajankohtaista tietoa.
WIPOn piirissä solmittiin 20. joulukuuta 1996 kaksi niin sanottua internet-kauden sopimusta, jotka Euroopan unioni sekä Suomi ja useat muut jäsenmaaton ratifioivat 14. joulukuuta 2009:
WIPOn tekijänoikeussopimus: WIPO Copyright Treaty (WCT)
WIPOn esitys- ja äänitesopimus: WIPO Performances and Phonograms Treaty (WPPT)
Joulukuun alussa Lissabonin sopimus oli tullut voimaan, joten käsite Euroopan yhteisö oli siirtynyt historian. Tilalle on virallisestikin tullut Euroopan unioni. EU:n komissio tervehti ratifiointia tyydytyksellä: European Commission welcomes ratification of the WIPO Copyright Treaties (14. joulukuuta 2009; IP/09/1916).
Euroopan yhteisö / Euroopan unioni
WIPOn sopimusten solmimisen jälkeen seurasi Euroopan yhteisön oman tietoyhteiskuntadirektiivin valmistelu, jonka tuloksena oli:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2001/29/EY, annettu 22 päivänä toukokuuta 2001, tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa; Euroopan yhteisöjen virallinen lehti 22.6.2001 L 167/10
Suomessa annettiin hallituksen esitys Eduskunnalle WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta HE 29/2004 vp.
Esityksen pohjalta eduskunta sääti seuraavat lait: Laki WIPOn tekijänoikeussopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 823/2005 ja laki WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 824/2005.
Samaan aikaan WIPO-esityksen kanssa annettu hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta HE 28/2004 vp tähtäsi EY:n tietoyhteiskuntadirektiivin 2001/29 toteuttamiseen.
Seurauksena olivat laki tekijänoikeuslain muuttamisesta 821/2005 ja laki rikoslain 49 luvun muuttamisesta 822/2005.
WIPOn sopimukset tulevat siis voimaan Euroopan unionin ja Suomen osalta 14. maaliskuuta 2010 (vaikka näyttää siltä että tasavallan presidentin asetus sopimusten voimaantulosta on vielä antamatta).
Tällä tavalla ovat yhteydessä kansainvälisten sopimusten taso, eurooppaoikeus (EU-oikeus) ja kansallinen lainsäädäntö.
Päivitys 5.2.2010: Valtioneuvoston/opetusministeriön tiedotteen mukaan Tasavallan presidentti on tänään antanut asetukset WIPO-sopimusten voimaantulosta Suomessa 14.3.2010.
Ralf Grahn
J.K. Euroopan unionin politiikat ovat tärkeitä suomalaisille kuten muillekin eurooppalaisille, joten EU-keskustelun seuraamiseen ja siihen osallistumiseen on syytä myös Euroopan tasolla, maiden rajojen yli. Samalla voi mukavalla tavalla parantaa kielitaitoaan.
Barcelonassa asuva Eva Peña kirjoittaa blogissa Eva en Europa (espanjaksi) asiantuntevasti ja kriittisesti Euroopan unionin haasteista ja Espanjan EU-politiikasta.
Eva en Europa kuuluu nyt jo 522 hienon eurooppablogin joukkoon, jotka löydät kätevästi samasta osoitteesta: Bloggingportal.eu. Voit myös tilata RSS-syötteen uusista otsikoista.
Monikielinen Bloggingportal.eu täytti äsken vuoden. Tässä ajassa euroblogien määrä lähes kaksinkertaistui.
Myös suomalaiset eurooppablogit voivat parantaa näkyvyyttään ja sanomansa leviämistä ilmoittautumalla mukaan monikieliseen Blogginportal.eu:hun.
Sieltä löydät myös englannin- ja ruotsinkielisen euroblogini: Grahnlaw (in English) ja Grahnblawg (på svenska).
1. helmikuuta 2010
EU:n Lissabonin sopimus ja julkiset hankinnat
Euroopan parlamentti julkaisee ajoittain eurooppaoikeuden harrastajalle hyödyllisiä taustaselvityksiä Euroopan unionin lainsäädännön toteuttamisesta ja kehittämistarpeista.
EU:n sisäisissä politiikoissa ja toimissa sisämarkkinat ovat edelleen keskeisessä asemassa. Tavoitteena on alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perussopimusten määräysten mukaisesti (Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 26 artikla).
Julkisten hankintojen taloudellinen merkitys on suuri: arviolta 16 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta.
Yleensä harmonisoitua lainsäädäntöä käsitellään EU:n hankintadirektiivien 2004/18 ja 2004/17 tai kansallisen hankintalainsäädännön tasolla, mutta Euroopan parlamentti on nyt teettänyt selvityksen, jossa tarkastelu tapahtuu perussopimustasolla.
Selvityksessä tarkastellaan 1. joulukuuta 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen mahdollisia vaikutuksia julkisiin hankintoihin.
Uudistetun EU-sopimuksen 3.3 artiklan määrittelemä ”erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous” voi johtaa laajempien yhteisöllisten tavoitteiden huomioon ottamiseen myös julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä, vaikka EUT-sopimuksen 119.1 artikla pysyttääkin vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden ja pöytäkirja N:o 27 määrittelee että sisämarkkinat käsittää järjestelmän, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan mukaan ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen on sisällytettävä unionin politiikkoihin ja varmistettava kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Vaikka vastaavia määräyksiä oli aiemmin, ympäristönsuojelunäkökohdat saattavat vaikuttaa voimakkaammin tulevaan hankintalainsäädäntöön ja yksittäisiin hankintapäätöksiin. Euroopan unionin tuomioistuin on jo aiemmin laajentanut hyväksyttävien hankintakriteerien alaa, joten Lissabonin sopimus ei välttämättä mene viime aikojen tulkintojen yli.
Perusoikeuskirjan ohella EUT-sopimuksen yleisesti sovellettava (horisontaalinen) 11 artikla tarjoaa keinot ympäristönäkökohtien huomioon ottamiselle, myös Puolan, Tšekin tasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta, jotka jättäytyivät EU:n arvoyhteisöä symboloivan perusoikeuskirjan ulkopuolelle.
EU-sopimuksen 4.2 artikla tunnustaa nyt alueellisen ja paikallisen itsehallinnon, joten tämä voi vaikuttaa myös hankintalainsäädännön kehittämiseen ja hankintapäätöksiin.
Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kannalta EU-sopimuksen 14 artikla, EUT-sopimuksen 106 artikla ja Pöytäkirja (N:o 26) tunnustavat kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskeisen aseman ja laajan toimivallan taloudellisten yleishyödyllisten palvelujen osalta. Muuta kuin taloudellista etua koskevia palveluja perussopimukset eivät koske, mutta rajanveto taloudellisten ja ei-taloudellisen yleishyödyllisten palvelujen välillä on edelleen epäselvä. Ainakin tietyt hankintaviranomaiset ovat toivoneet selkeyttävää lainsäädäntöä.
Sopimussäännökset ja pöytäkirja yleistä etua koskevista palveluista vahvistavat alueellisten ja paikallisten viranomaisten itsehallintoa ja siten myös niiden mahdollisuuksia järjestää yhteistyötä hankintojen suorittamiseksi. Alueiden ja kuntien väliselle yhteistyölle löytyy nyt peruste perussopimuksista. EU-tuomioistuin on viime aikoina ottanut huomioon itsehallinnon vahvistumisen tulkinnoissaan, joissa julkisen tehtävän täyttäminen painaa enemmän kuin hankintaorganisaation muodollinen organisointi.
Englanninkielisessä selvityksessä käsitellään myös läheisyysperiaatetta (subsidiariteettiperiaatetta) ja esitetään johtopäätöksiä.
Annette Rösenkotter & Thorsten Wuersig: The impact of the Lisbon Treaty in the field of Public Procurement (PE 429.988; tammikuu 2010; 20 sivua)
Ralf Grahn
J.K. Euroopan unionin politiikat ovat tärkeitä suomalaisille kuten muillekin eurooppalaisille, joten EU-keskustelun seuraamiseen ja siihen osallistumiseen on syytä myös Euroopan tasolla, maiden rajojen yli. Samalla voi mukavalla tavalla parantaa kielitaitoaan.
European Tribune on oiva esimerkki yhteisöstä, joka kokoaa uutisia ja kirjoituksia Euroopan unionista, taloudesta sekä muista kysymyksistä. Samalla voi seurata yhteisön jäsenten keskustelua aiheista. (Halukkaat voivat myös liittyä.)
European Tribune kuuluu nyt jo 522 hienon eurooppablogin joukkoon, jotka löydät kätevästi samasta osoitteesta: Bloggingportal.eu. Voit myös tilata RSS-syötteen uusista otsikoista.
Monikielinen Bloggingportal.eu täytti äsken vuoden. Tässä ajassa euroblogien määrä lähes kaksinkertaistui.
Myös suomalaiset eurooppablogit voivat parantaa näkyvyyttään ja sanomansa leviämistä ilmoittautumalla mukaan monikieliseen Blogginportal.eu:hun.
Sieltä löydät myös englannin- ja ruotsinkielisen euroblogini: Grahnlaw (in English) ja Grahnblawg (på svenska).
EU:n sisäisissä politiikoissa ja toimissa sisämarkkinat ovat edelleen keskeisessä asemassa. Tavoitteena on alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perussopimusten määräysten mukaisesti (Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 26 artikla).
Julkisten hankintojen taloudellinen merkitys on suuri: arviolta 16 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta.
Yleensä harmonisoitua lainsäädäntöä käsitellään EU:n hankintadirektiivien 2004/18 ja 2004/17 tai kansallisen hankintalainsäädännön tasolla, mutta Euroopan parlamentti on nyt teettänyt selvityksen, jossa tarkastelu tapahtuu perussopimustasolla.
Selvityksessä tarkastellaan 1. joulukuuta 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen mahdollisia vaikutuksia julkisiin hankintoihin.
Uudistetun EU-sopimuksen 3.3 artiklan määrittelemä ”erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous” voi johtaa laajempien yhteisöllisten tavoitteiden huomioon ottamiseen myös julkisia hankintoja koskevassa lainsäädännössä, vaikka EUT-sopimuksen 119.1 artikla pysyttääkin vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen markkinatalouden ja pöytäkirja N:o 27 määrittelee että sisämarkkinat käsittää järjestelmän, jolla taataan, ettei kilpailu vääristy.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan mukaan ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen on sisällytettävä unionin politiikkoihin ja varmistettava kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. Vaikka vastaavia määräyksiä oli aiemmin, ympäristönsuojelunäkökohdat saattavat vaikuttaa voimakkaammin tulevaan hankintalainsäädäntöön ja yksittäisiin hankintapäätöksiin. Euroopan unionin tuomioistuin on jo aiemmin laajentanut hyväksyttävien hankintakriteerien alaa, joten Lissabonin sopimus ei välttämättä mene viime aikojen tulkintojen yli.
Perusoikeuskirjan ohella EUT-sopimuksen yleisesti sovellettava (horisontaalinen) 11 artikla tarjoaa keinot ympäristönäkökohtien huomioon ottamiselle, myös Puolan, Tšekin tasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta, jotka jättäytyivät EU:n arvoyhteisöä symboloivan perusoikeuskirjan ulkopuolelle.
EU-sopimuksen 4.2 artikla tunnustaa nyt alueellisen ja paikallisen itsehallinnon, joten tämä voi vaikuttaa myös hankintalainsäädännön kehittämiseen ja hankintapäätöksiin.
Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kannalta EU-sopimuksen 14 artikla, EUT-sopimuksen 106 artikla ja Pöytäkirja (N:o 26) tunnustavat kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten keskeisen aseman ja laajan toimivallan taloudellisten yleishyödyllisten palvelujen osalta. Muuta kuin taloudellista etua koskevia palveluja perussopimukset eivät koske, mutta rajanveto taloudellisten ja ei-taloudellisen yleishyödyllisten palvelujen välillä on edelleen epäselvä. Ainakin tietyt hankintaviranomaiset ovat toivoneet selkeyttävää lainsäädäntöä.
Sopimussäännökset ja pöytäkirja yleistä etua koskevista palveluista vahvistavat alueellisten ja paikallisten viranomaisten itsehallintoa ja siten myös niiden mahdollisuuksia järjestää yhteistyötä hankintojen suorittamiseksi. Alueiden ja kuntien väliselle yhteistyölle löytyy nyt peruste perussopimuksista. EU-tuomioistuin on viime aikoina ottanut huomioon itsehallinnon vahvistumisen tulkinnoissaan, joissa julkisen tehtävän täyttäminen painaa enemmän kuin hankintaorganisaation muodollinen organisointi.
Englanninkielisessä selvityksessä käsitellään myös läheisyysperiaatetta (subsidiariteettiperiaatetta) ja esitetään johtopäätöksiä.
Annette Rösenkotter & Thorsten Wuersig: The impact of the Lisbon Treaty in the field of Public Procurement (PE 429.988; tammikuu 2010; 20 sivua)
Ralf Grahn
J.K. Euroopan unionin politiikat ovat tärkeitä suomalaisille kuten muillekin eurooppalaisille, joten EU-keskustelun seuraamiseen ja siihen osallistumiseen on syytä myös Euroopan tasolla, maiden rajojen yli. Samalla voi mukavalla tavalla parantaa kielitaitoaan.
European Tribune on oiva esimerkki yhteisöstä, joka kokoaa uutisia ja kirjoituksia Euroopan unionista, taloudesta sekä muista kysymyksistä. Samalla voi seurata yhteisön jäsenten keskustelua aiheista. (Halukkaat voivat myös liittyä.)
European Tribune kuuluu nyt jo 522 hienon eurooppablogin joukkoon, jotka löydät kätevästi samasta osoitteesta: Bloggingportal.eu. Voit myös tilata RSS-syötteen uusista otsikoista.
Monikielinen Bloggingportal.eu täytti äsken vuoden. Tässä ajassa euroblogien määrä lähes kaksinkertaistui.
Myös suomalaiset eurooppablogit voivat parantaa näkyvyyttään ja sanomansa leviämistä ilmoittautumalla mukaan monikieliseen Blogginportal.eu:hun.
Sieltä löydät myös englannin- ja ruotsinkielisen euroblogini: Grahnlaw (in English) ja Grahnblawg (på svenska).
28. tammikuuta 2010
Hyödyllistä EU-tietoa: lainsäädännön tiivistelmät
Jos tarvitset tietoa Euroopan unionin tietystä politiikka-alasta, Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä voivat olla ratkaisu, erityisesti johdatuksena aiheeseen. Sivusto on eräänlainen eurooppaoikeuden ensiapuasema.
EU:n toiminta on jaettu 32 politiikka-alaan, joiden keskeiset säännöt kuvataan tiiviisti ja suhteellisen ymmärrettävästi kokonaisuudesta kohti yksityiskohtia. Tarjolla ovat seuraavat EU-oikeuden alat:
Aluepolitiikka
Audiovisuaaliala ja viestimet
Elintarviketurvallisuus
Energia
Humanitaarinen apu
Ihmisoikeudet
Institutionaaliset asiat
Kalastus ja meriasiat
Kansanterveys
Kehitysyhteistyö
Kilpailu
Koulutus ja nuoriso
Kulttuuri
Kuluttajat
Laajentuminen
Liikenne
Maatalous
Oikeus, vapaus ja turvallisuus
Petostentorjunta
Sisämarkkinat
Talousarvio
Talous- ja rahapolitiikka
Tietoyhteiskunta
Tulli
Tutkimus ja innovointi
Työllisyys- ja sosiaaliasiat
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Ulkomaankauppa
Ulkosuhteet
Verotus
Ympäristö
Yritykset
Politiikka-alat jakautuvat puolestaan alasivustoihin, joten tarjolla on yhteensä noin 3.000 tiivistelmäsivua.
Suomeksi pärjää varsin pitkälle, sillä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistaan tiivistelmien pohjana oleva virallistieto EU:n 23 kielellä.
Lissabonin sopimuksen voimaantulo 1. joulukuuta 2009 on kuitenkin aiheuttanut muutoksia, joita ei vielä ole otettu huomioon kaikilta osin. Muutenkaan ei voi täysin luottaa siihen, että tiivistelmäsivut olisivat päivitettyjä ajan tasalle. EU-oikeuden poliklinikkana sivustoa voi silti suositella lämpimästi.
Tuoreinta tietoa hakevan kannattaa kuitenkin lisäksi vierailla komission asianomaisen pääosaston koti- ja uutissivulla. Aina kannattaa kokeilla, mutta ajankohtaisin tieto ei aina ole tarjolla suomeksi. Tällöin on hyötyä englannin, ranskan tai saksan taidosta; nämä ovat komission työkielet.
Ralf Grahn
J.K. Euroopan unionin politiikat ovat tärkeitä suomalaisille kuten muillekin EU-kansalaisille, joten EU-keskustelun seuraamiseen ja siihen osallistumiseen on syytä myös Euroopan tasolla, maiden rajojen yli. Samalla voi mukavalla tavalla parantaa kielitaitoaan.
Ranskankielinen Diner’s room tarkastelee politiikan ja juridiikan ilmiöitä tavalla, jossa eurooppalainen ja yleisinhimillinen näkökulma on läsnä.
Diner’s room kuuluu yli 500 muun hienon eurooppablogin joukkoon, jotka löydät kätevästi samasta osoitteesta: Bloggingportal.eu. Voit myös tilata RSS-syötteen uusista otsikoista.
Bloggingportal.eu täytti äsken vuoden. Tässä ajassa euroblogien määrä lähes kaksinkertaistui.
Myös Suomalaiset eurooppablogit voivat parantaa näkyvyyttään ja sanomansa leviämistä ilmoittautumalla mukaan monikieliseen Blogginportal.eu:hun.
Sieltä löydät myös englannin- ja ruotsinkielisen euroblogini: Grahnlaw (in English) ja Grahnblawg (på svenska).
EU:n toiminta on jaettu 32 politiikka-alaan, joiden keskeiset säännöt kuvataan tiiviisti ja suhteellisen ymmärrettävästi kokonaisuudesta kohti yksityiskohtia. Tarjolla ovat seuraavat EU-oikeuden alat:
Aluepolitiikka
Audiovisuaaliala ja viestimet
Elintarviketurvallisuus
Energia
Humanitaarinen apu
Ihmisoikeudet
Institutionaaliset asiat
Kalastus ja meriasiat
Kansanterveys
Kehitysyhteistyö
Kilpailu
Koulutus ja nuoriso
Kulttuuri
Kuluttajat
Laajentuminen
Liikenne
Maatalous
Oikeus, vapaus ja turvallisuus
Petostentorjunta
Sisämarkkinat
Talousarvio
Talous- ja rahapolitiikka
Tietoyhteiskunta
Tulli
Tutkimus ja innovointi
Työllisyys- ja sosiaaliasiat
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Ulkomaankauppa
Ulkosuhteet
Verotus
Ympäristö
Yritykset
Politiikka-alat jakautuvat puolestaan alasivustoihin, joten tarjolla on yhteensä noin 3.000 tiivistelmäsivua.
Suomeksi pärjää varsin pitkälle, sillä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistaan tiivistelmien pohjana oleva virallistieto EU:n 23 kielellä.
Lissabonin sopimuksen voimaantulo 1. joulukuuta 2009 on kuitenkin aiheuttanut muutoksia, joita ei vielä ole otettu huomioon kaikilta osin. Muutenkaan ei voi täysin luottaa siihen, että tiivistelmäsivut olisivat päivitettyjä ajan tasalle. EU-oikeuden poliklinikkana sivustoa voi silti suositella lämpimästi.
Tuoreinta tietoa hakevan kannattaa kuitenkin lisäksi vierailla komission asianomaisen pääosaston koti- ja uutissivulla. Aina kannattaa kokeilla, mutta ajankohtaisin tieto ei aina ole tarjolla suomeksi. Tällöin on hyötyä englannin, ranskan tai saksan taidosta; nämä ovat komission työkielet.
Ralf Grahn
J.K. Euroopan unionin politiikat ovat tärkeitä suomalaisille kuten muillekin EU-kansalaisille, joten EU-keskustelun seuraamiseen ja siihen osallistumiseen on syytä myös Euroopan tasolla, maiden rajojen yli. Samalla voi mukavalla tavalla parantaa kielitaitoaan.
Ranskankielinen Diner’s room tarkastelee politiikan ja juridiikan ilmiöitä tavalla, jossa eurooppalainen ja yleisinhimillinen näkökulma on läsnä.
Diner’s room kuuluu yli 500 muun hienon eurooppablogin joukkoon, jotka löydät kätevästi samasta osoitteesta: Bloggingportal.eu. Voit myös tilata RSS-syötteen uusista otsikoista.
Bloggingportal.eu täytti äsken vuoden. Tässä ajassa euroblogien määrä lähes kaksinkertaistui.
Myös Suomalaiset eurooppablogit voivat parantaa näkyvyyttään ja sanomansa leviämistä ilmoittautumalla mukaan monikieliseen Blogginportal.eu:hun.
Sieltä löydät myös englannin- ja ruotsinkielisen euroblogini: Grahnlaw (in English) ja Grahnblawg (på svenska).
31. joulukuuta 2009
Palvelujen vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa: Uusi laki voimaan
Laki palvelujen tarjoamisesta 1166/2009 on julkaistu, ja se tuli voimaan 28 päivänä joulukuuta 2009.
Laki perustuu hallituksen esitykseen 216/2009 vp (80 sivua).
Lailla toteutetaan Euroopan unionin palveludirektiivi 2006/123, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, EUVL 27.12.2006 L 376/36:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla
Näin palveluiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa (Euroopan talousalueella) on edistynyt askeleen verran.
Englanninkielinen ja ruotsinkielinen blogini tarjoavat jonkin verran täydentävää tietoa, mm:
Grahnlaw (in English): EU Services Directive: Transposition (Sweden and Finland) (20. joulukuuta 2009)
EUdirektivet: Tjänstedirektivet i Sverige (20. joulukuuta 2009)
Ralf Grahn
J.K. Monikielinen Bloggingportal.eu kokoaa jo 497 euroblogin tuoreet kirjoitukset samaan osoitteeseen.
Myös suomalaiset EU-aiheiset blogit voivat lisätä näkyvyyttään liittymällä.
Laki perustuu hallituksen esitykseen 216/2009 vp (80 sivua).
Lailla toteutetaan Euroopan unionin palveludirektiivi 2006/123, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, EUVL 27.12.2006 L 376/36:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla
Näin palveluiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa (Euroopan talousalueella) on edistynyt askeleen verran.
Englanninkielinen ja ruotsinkielinen blogini tarjoavat jonkin verran täydentävää tietoa, mm:
Grahnlaw (in English): EU Services Directive: Transposition (Sweden and Finland) (20. joulukuuta 2009)
EUdirektivet: Tjänstedirektivet i Sverige (20. joulukuuta 2009)
Ralf Grahn
J.K. Monikielinen Bloggingportal.eu kokoaa jo 497 euroblogin tuoreet kirjoitukset samaan osoitteeseen.
Myös suomalaiset EU-aiheiset blogit voivat lisätä näkyvyyttään liittymällä.
22. joulukuuta 2009
EU:n palveludirektiivi voimaan Suomessa
Tasavallan presidentin esittelyssä 22.12.2009 vahvistettiin mm. seuraava laki:
Ennen lain julkaisemista Finlex-tietokannassa, saatavana on Eduskunnan vastaus (Eduskunnan vastaus 213/2009 – HE 216/2009 vp).
Laki perustuu hallituksen esitykseen 216/2009 vp (80 sivua).
Lailla toteutetaan Euroopan unionin palveludirektiivi 2006/123, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, EUVL 27.12.2006 L 376/36:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla
Täydentävää tietoa mm:
Grahnlaw (in English): EU Services Directive: Transposition (Sweden and Finland) (20. joulukuuta 2009)
EUdirektivet: Tjänstedirektivet i Sverige (20. joulukuuta 2009)
Ralf Grahn
J.K. Monikielinen Bloggingportal.eu kokoaa jo 495 euroblogin tuoreet kirjoitukset samaan osoitteeseen.
Laki palvelujen tarjoamisesta, laki rajat ylittävästä kieltomenettelystä annetun lain 1 pykälän muuttamisesta ja laki Kuluttajavirastosta annetun lain 1 pykälän muuttamisesta (HE 216/2009 vp). Laki palvelujen tarjoamisesta edistää palvelujen tarjoamisen vapautta. Laki koskee sekä sellaisia palveluntarjoajia, jotka sijoittautuvat Suomeen että sellaisia palveluntarjoajia, joilla on asuin- tai kotipaikka toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa ja jotka sijoittautumatta Suomeen tarjoavat täällä tilapäisesti palveluja. Kuluttajien oikeuksien vahvistamiseksi ja palvelujen laadun parantamiseksi lakiin otetaan säännökset, joiden mukaan palveluntarjoajien on pidettävä palvelujen vastaanottajien saatavilla määrätyt tiedot itsestään ja toiminnastaan. Laissa säädetään myös uusista hallinnollisista menettelyistä, jotka koskevat viranomaisten käsittelemiä lupa-asioita. Rajat ylittävästä kieltomenettelystä annettuun lakiin ja Kuluttajavirastosta annettuun lakiin lisätään viittaukset palveludirektiiviin. Lait tulevat voimaan 28.12.2009. (TEM vanhempi hallitussihteeri Tuomo Knuuti 010 60 63537)
Ennen lain julkaisemista Finlex-tietokannassa, saatavana on Eduskunnan vastaus (Eduskunnan vastaus 213/2009 – HE 216/2009 vp).
Laki perustuu hallituksen esitykseen 216/2009 vp (80 sivua).
Lailla toteutetaan Euroopan unionin palveludirektiivi 2006/123, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, EUVL 27.12.2006 L 376/36:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla
Täydentävää tietoa mm:
Grahnlaw (in English): EU Services Directive: Transposition (Sweden and Finland) (20. joulukuuta 2009)
EUdirektivet: Tjänstedirektivet i Sverige (20. joulukuuta 2009)
Ralf Grahn
J.K. Monikielinen Bloggingportal.eu kokoaa jo 495 euroblogin tuoreet kirjoitukset samaan osoitteeseen.
18. marraskuuta 2009
1400 blogikirjoitusta Euroopan unionista
Englanninkielinen blogini Grahnlaw sisältää jo yli 1400 kirjoitusta EU-politiikan ja eurooppaoikeuden alalta. Joulukuun alussa voimaan tuleva Lissabonin sopimus on pitkään ollut keskeisellä sijalla. Tällä hetkellä uudet huippuvirat ja siirtyminen uuteen sopimukseen ovat ajankohtaisia.
Blogia voi kuvata Euroopan unionia koskevaksi virtuaalikirjastoksi, sillä uusimpien kirjoitusten ohella lukijat käyvät päivittäin sadoilla eri sivulla hakemassa tietoa ja näkemyksiä.
Kävijöitä on EU:n toimielimistä, jäsenvaltioiden hallinnoista, opetuksen ja tutkimuksen piiristä, tiedotusvälineistä ja järjestöistä. Myös kiinnostuneet EU-kansalaiset muodostavat tärkeän lukijaryhmän. Pääosa lukijoista tulee Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.
Olen iloinen siitä, että Grahnlaw (in English) kuuluu alansa johtaviin blogeihin maailmassa.
Ralf Grahn
J.K. Monikielinen Bloggingportal.eu kokoaa nyt jo 481 euroblogia. Lue ja keskustele yhteisestä tulevaisuudestamme.
Blogia voi kuvata Euroopan unionia koskevaksi virtuaalikirjastoksi, sillä uusimpien kirjoitusten ohella lukijat käyvät päivittäin sadoilla eri sivulla hakemassa tietoa ja näkemyksiä.
Kävijöitä on EU:n toimielimistä, jäsenvaltioiden hallinnoista, opetuksen ja tutkimuksen piiristä, tiedotusvälineistä ja järjestöistä. Myös kiinnostuneet EU-kansalaiset muodostavat tärkeän lukijaryhmän. Pääosa lukijoista tulee Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.
Olen iloinen siitä, että Grahnlaw (in English) kuuluu alansa johtaviin blogeihin maailmassa.
Ralf Grahn
J.K. Monikielinen Bloggingportal.eu kokoaa nyt jo 481 euroblogia. Lue ja keskustele yhteisestä tulevaisuudestamme.
19. helmikuuta 2009
EU: Esikaupalliset hankinnat
Euroopan yhteisön (Euroopan unionin) hankintadirektiivien tarkoituksena on avata julkiset hankinnat aidolle kilpailulle sisämarkkinoilla.
Hankintasopimukset olisi siksi tehtävä puolueettomin perustein, joilla varmistetaan avoimuuden, syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattaminen ja joilla taataan, että tarjous arvioidaan todellisen kilpailun olosuhteissa.
Tämän vuoksi on vain kaksi perustetta hankintasopimuksen tekemiselle: alhaisin hinta tai kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous.
Mielenkiintoiseksi asia muuttuu kun yhtälöön lisätään muita kannatettavia tarkoitusperiä, kuten innovaatioiden edistäminen.
***
Hankintadirektiivi
Euroopan yhteisön (Euroopan unionin) hankintadirektiivi 2004/18/EY sulkee monet tutkimuspalveluja koskevat julkiset hankintasopimukset soveltamisalan ulkopuolelle:
16 artikla
Erityiset poikkeukset
Tätä direktiiviä ei sovelleta julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin, jotka koskevat:
-----
f) muita tutkimus- ja kehittämispalveluja koskevia sopimuksia kuin niitä, joista saatava hyöty koituu yksinomaan hankintaviranomaiselle käytettäväksi tämän omassa toiminnassa, jos hankintaviranomainen korvaa suoritetun palvelun kokonaan.
***
Erityisalojen hankintadirektiivi
Hankintadirektiivin 16 artiklan f kohtaa lähes sanantarkasti vastaava säännös on erityisalojen hankintadirektiivin 2004/17/EY 24 artiklan e kohta:
24 artikla
Tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä tiettyjä palveluja koskevat hankintasopimukset
Tätä direktiiviä ei sovelleta palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin,
jotka ovat:
-----
e) muita tutkimus- ja kehittämispalveluja koskevia sopimuksia kuin niitä, joista saatava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle käytettäväksi tämän toiminnassa ja edellyttäen, että hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan.
***
Esikaupalliset hankinnat
Komissio
Euroopan kohtalonkysymykseksi talouskilpailussa on perustellusti asetettu innovaatioiden aikaansaaminen ja kaupallistaminen, josta Esko Ahon johtama työryhmä laati raportin EU:lle. Työryhmän ehdotuksiin kuului julkisten hankintojen käyttäminen kehityksen moottorina.
Komissio on julkaissut tiedonannon Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa (Bryssel 14.12.2007 KOM(2007) 799 lopullinen). Tiedonannossa komissio tarkasteli tarvetta lisätä innovointia julkisella sektorilla ja esitteli lähestymistavan tutkimus- ja kehityspalvelujen hankkimiseen (esikaupalliset hankinnat). Tiedonanto hahmotteli sitä, millä aloilla tätä lähestymistapaa voitaisiin soveltaa esikaupallisiin hankintoihin.
Toinen aiheen kannalta tärkeä komission tiedonanto oli Aloite edelläkävijämarkkinoiden luomiseksi Eurooppaan (Bryssel 21.12.2007 KOM(2007) 860 lopullinen). Tiedonanto (Lead Market Initiative) kartoitti potentiaaliset markkinat, joilla on mahdollisuuksia tulla edelläkävijämarkkinoiksi, ja rohkaisi kiireellisiin toimiin kunnianhimoisten toimintasuunnitelmien luomiseksi.
Erityisesti julkisten hankintojen kannalta voidaan mainita komission opas Guide on dealing with innovative solutions in public procurement ─ 10 elements of good practice (Brussels, 23.2.2007
SEC(2007) 280), jonka tarkoituksia selvitetään seuraavassa kappaleessa:
This guide focuses on public procurement as part of a broader innovation strategy and explains how public procurement can motivate innovation. It complements previous and ongoing efforts to promote environmental technologies through public procurement procedures. Further actions will follow in order to address the still unexploited opportunities in Europe for procurement of R&D services, where benefits and costs are shared between the public authorities and the suppliers (i.e. pre-commercial procurement). In this context, it is important to note that procurement policy alone is not sufficient to encourage a wider uptake of innovation. Other framework conditions need to be in place. To have the greatest impact, then, public procurement for innovation needs to be part of a general innovation policy. What is needed is a system providing for education, for research, for finance, for knowledge transfer and support for small business, for intellectual property management and for a high quality regulatory environment.
***
Euroopan parlamentti
Euroopan parlamentti hyväksyi 3. helmikuuta 2009 päätöslauselman esikaupallisista hankinnoista (P6_TA(2009)0037), jossa EP pyyttä komissiota yhdistämään eri strategiat yhdeksi julkisia hankintoja koskevaksi politiikaksi, jonka tarkoituksena on innovaatioiden kannustaminen julkisten hankintojen, esikaupallisten hankintojen, johtavien markkinoiden ja pk-yritysten julkisiin hankintoihin perustuvan kasvun avulla.
Euroopan parlamentti toteaa että käytännön toimet ovat jäsenmaiden hallitusten vastuulla. Päätöslauselmassa viitataan hankintadirektiivien tutkimussopimuksia koskeviin poikkeuksiin, jotka esiteltiin yllä.
Ralf Grahn
Hankintasopimukset olisi siksi tehtävä puolueettomin perustein, joilla varmistetaan avoimuuden, syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattaminen ja joilla taataan, että tarjous arvioidaan todellisen kilpailun olosuhteissa.
Tämän vuoksi on vain kaksi perustetta hankintasopimuksen tekemiselle: alhaisin hinta tai kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous.
Mielenkiintoiseksi asia muuttuu kun yhtälöön lisätään muita kannatettavia tarkoitusperiä, kuten innovaatioiden edistäminen.
***
Hankintadirektiivi
Euroopan yhteisön (Euroopan unionin) hankintadirektiivi 2004/18/EY sulkee monet tutkimuspalveluja koskevat julkiset hankintasopimukset soveltamisalan ulkopuolelle:
16 artikla
Erityiset poikkeukset
Tätä direktiiviä ei sovelleta julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin, jotka koskevat:
-----
f) muita tutkimus- ja kehittämispalveluja koskevia sopimuksia kuin niitä, joista saatava hyöty koituu yksinomaan hankintaviranomaiselle käytettäväksi tämän omassa toiminnassa, jos hankintaviranomainen korvaa suoritetun palvelun kokonaan.
***
Erityisalojen hankintadirektiivi
Hankintadirektiivin 16 artiklan f kohtaa lähes sanantarkasti vastaava säännös on erityisalojen hankintadirektiivin 2004/17/EY 24 artiklan e kohta:
24 artikla
Tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä tiettyjä palveluja koskevat hankintasopimukset
Tätä direktiiviä ei sovelleta palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin,
jotka ovat:
-----
e) muita tutkimus- ja kehittämispalveluja koskevia sopimuksia kuin niitä, joista saatava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle käytettäväksi tämän toiminnassa ja edellyttäen, että hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan.
***
Esikaupalliset hankinnat
Komissio
Euroopan kohtalonkysymykseksi talouskilpailussa on perustellusti asetettu innovaatioiden aikaansaaminen ja kaupallistaminen, josta Esko Ahon johtama työryhmä laati raportin EU:lle. Työryhmän ehdotuksiin kuului julkisten hankintojen käyttäminen kehityksen moottorina.
Komissio on julkaissut tiedonannon Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa (Bryssel 14.12.2007 KOM(2007) 799 lopullinen). Tiedonannossa komissio tarkasteli tarvetta lisätä innovointia julkisella sektorilla ja esitteli lähestymistavan tutkimus- ja kehityspalvelujen hankkimiseen (esikaupalliset hankinnat). Tiedonanto hahmotteli sitä, millä aloilla tätä lähestymistapaa voitaisiin soveltaa esikaupallisiin hankintoihin.
Toinen aiheen kannalta tärkeä komission tiedonanto oli Aloite edelläkävijämarkkinoiden luomiseksi Eurooppaan (Bryssel 21.12.2007 KOM(2007) 860 lopullinen). Tiedonanto (Lead Market Initiative) kartoitti potentiaaliset markkinat, joilla on mahdollisuuksia tulla edelläkävijämarkkinoiksi, ja rohkaisi kiireellisiin toimiin kunnianhimoisten toimintasuunnitelmien luomiseksi.
Erityisesti julkisten hankintojen kannalta voidaan mainita komission opas Guide on dealing with innovative solutions in public procurement ─ 10 elements of good practice (Brussels, 23.2.2007
SEC(2007) 280), jonka tarkoituksia selvitetään seuraavassa kappaleessa:
This guide focuses on public procurement as part of a broader innovation strategy and explains how public procurement can motivate innovation. It complements previous and ongoing efforts to promote environmental technologies through public procurement procedures. Further actions will follow in order to address the still unexploited opportunities in Europe for procurement of R&D services, where benefits and costs are shared between the public authorities and the suppliers (i.e. pre-commercial procurement). In this context, it is important to note that procurement policy alone is not sufficient to encourage a wider uptake of innovation. Other framework conditions need to be in place. To have the greatest impact, then, public procurement for innovation needs to be part of a general innovation policy. What is needed is a system providing for education, for research, for finance, for knowledge transfer and support for small business, for intellectual property management and for a high quality regulatory environment.
***
Euroopan parlamentti
Euroopan parlamentti hyväksyi 3. helmikuuta 2009 päätöslauselman esikaupallisista hankinnoista (P6_TA(2009)0037), jossa EP pyyttä komissiota yhdistämään eri strategiat yhdeksi julkisia hankintoja koskevaksi politiikaksi, jonka tarkoituksena on innovaatioiden kannustaminen julkisten hankintojen, esikaupallisten hankintojen, johtavien markkinoiden ja pk-yritysten julkisiin hankintoihin perustuvan kasvun avulla.
Euroopan parlamentti toteaa että käytännön toimet ovat jäsenmaiden hallitusten vastuulla. Päätöslauselmassa viitataan hankintadirektiivien tutkimussopimuksia koskeviin poikkeuksiin, jotka esiteltiin yllä.
Ralf Grahn
5. helmikuuta 2009
Julkiset hankinnat puntarissa
Hankintalainsäädännön uudistamisen yhteydessä eduskunta edellytti hallitukselta selontekoa uuden lainsäädännön vaikutuksista ja mahdollisista muutostarpeista. Erityismaininnan saivat kuntien yhteistoiminta sekä kansalaisjärjestöjen (kolmannen sektorin) asema sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajina.
Hankintalain (348/2007) ja erityisalojen hankintalain (349/2007) sekä hankinta-asetuksen (614/2007) oltua voimassa vuoden (kesäkuun alusta 2007) hallitus selvitti sekä hankintaviranomaisten että yrittäjien kokemuksia varsin monipuolisesti:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/?${APPL}=akirjat&${BASE}=akirjat&${THWIDS}=0.23/1233808343_179146&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
Vaikka vuoden tarkastelujakso on lyhyt Valioneuvoston selonteko hankintalakiuudistuksesta (VNS 7/2008 vp; 61 sivua) antaa järjestelmällisen yleiskuvan lainsäädännön toimivuudesta. Menettelyt ovat täsmentyneet ja viranomaisten osaaminen on kehittynyt. Toisaalta sekä hankintatoimi että yritykset – erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset – kokevat menettelyt raskaiksi.
Selonteossa tarkastellaan erikseen sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintoja, joissa laatu ja inhimilliset tekijät ovat tärkeitä. Hallitus esittää esimerkkejä lainsäädännön tarjoamista mahdollisuuksista laatutekijöiden käyttämiseen ja viittaa käynnissä oleviin kansallisiin ja Euroopan unionin kehittämisselvityksiin.
Hallituksen selonteko hankintalakiuudistuksesta on hyödyllinen yleisesitys sekä viranomaisille että yrityksille.
Ralf Grahn
J.K. Euroopan yhteisön (Euroopan unionin) hankintadirektiiviä 2004/18/EY ja muita julkisia hankintoja koskevia kysymyksiä käsittelen englanniksi yksityiskohtaisesti osoitteessa
http://grahnlaw.blogspot.com
Kansallisen tason kysymykset painottuvat hieman enemmän tässä blogissa ja ruotsiksi osoitteessa
http://eudirektivet.egetforum.se/blog
Hankintalain (348/2007) ja erityisalojen hankintalain (349/2007) sekä hankinta-asetuksen (614/2007) oltua voimassa vuoden (kesäkuun alusta 2007) hallitus selvitti sekä hankintaviranomaisten että yrittäjien kokemuksia varsin monipuolisesti:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/?${APPL}=akirjat&${BASE}=akirjat&${THWIDS}=0.23/1233808343_179146&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
Vaikka vuoden tarkastelujakso on lyhyt Valioneuvoston selonteko hankintalakiuudistuksesta (VNS 7/2008 vp; 61 sivua) antaa järjestelmällisen yleiskuvan lainsäädännön toimivuudesta. Menettelyt ovat täsmentyneet ja viranomaisten osaaminen on kehittynyt. Toisaalta sekä hankintatoimi että yritykset – erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset – kokevat menettelyt raskaiksi.
Selonteossa tarkastellaan erikseen sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintoja, joissa laatu ja inhimilliset tekijät ovat tärkeitä. Hallitus esittää esimerkkejä lainsäädännön tarjoamista mahdollisuuksista laatutekijöiden käyttämiseen ja viittaa käynnissä oleviin kansallisiin ja Euroopan unionin kehittämisselvityksiin.
Hallituksen selonteko hankintalakiuudistuksesta on hyödyllinen yleisesitys sekä viranomaisille että yrityksille.
Ralf Grahn
J.K. Euroopan yhteisön (Euroopan unionin) hankintadirektiiviä 2004/18/EY ja muita julkisia hankintoja koskevia kysymyksiä käsittelen englanniksi yksityiskohtaisesti osoitteessa
http://grahnlaw.blogspot.com
Kansallisen tason kysymykset painottuvat hieman enemmän tässä blogissa ja ruotsiksi osoitteessa
http://eudirektivet.egetforum.se/blog
1. helmikuuta 2009
Julkiset hankinnat Euroopan unionissa ja Suomessa
Euroopan unionin (alun perin Euroopan talousyhteisön) tavoitteena on 50 vuoden ajan ollut turvata jäsenmaiden taloudellinen ja sosiaalinen edistys poistamalla Eurooppaa jakavat raja-aidat.
Keskeisessä roolissa on yhteismarkkinoiden, myöhemmin sisämarkkinoiden luominen, joilla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien liikkuminen on vapaata.
Julkisten hankintojen avaaminen kilpailulle on tärkeä osa sisämarkkinoiden kehittämistä, sillä niiden osuus bruttokansantuotteesta on merkittävä, noin 16 prosenttia.
Tähän mennessä on säädetty kaksi uudistettua direktiiviä, joista toinen on yleinen ns. hankintadirektiivi 2004/18/EY. Toiseen direktiiviin 2004/17/EY väljemmin menettelyin koottiin ns. erityisalojen hankinnat vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen aloilla, joilla monopolit hallitsivat ja osittain vielä hallitsevat markkinoita.
Suomessa on uusien hankintadirektiivien perusteella säädetty laki julkisista hankinnoista (348/2007), ns. hankintalaki, ja laki vesi-, ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (349/2007), ns. erityisalojen hankintalaki, jotka tulivat voimaan 1.6.2007.
Samaan aikaan tuli voimaan valtioneuvoston asetus julkisista hankinnoista (614/2007).
***
EU-peräinen lainsäädäntö
Hankintalainsäädäntö kuten muutkin Euroopan yhteisön direktiivejä (puitelakeja) toteuttavat lait ovat kansallista oikeutta.
Jäsenmailla on velvollisuus saattaa voimaan tarpeelliset kansalliset määräykset, vieläpä ajoissa ja oikein. Joskus tässä esiintyy puutteita, jotka voivat haitata yritysten tai yksityisten oikeuksien toteutumista. (Suomen uudistettu hankintalainsäädäntö tuli voimaan viisi kuukautta myöhässä.)
Oikean voimaansaattamisen ohella tärkeä on säännösten asiallinen soveltaminen.
Vaikka seikkaperäiset lainvalmisteluasiakirjat Suomessa ja Ruotsissa antavat usein vastauksia kysymyksiin, EY-peräistä lainsäädäntöä on tulkittava taustalla olevien yhteisösäännösten valossa ja ottaa huomioon EY-tuomioistuimen kehittyvä oikeuskäytäntö.
Näin ollen alkuperäisillä direktiiveillä on edelleen merkitystä, vaikka ne on istutettu kansallisiin lakeihin.
Ralf Grahn
Keskeisessä roolissa on yhteismarkkinoiden, myöhemmin sisämarkkinoiden luominen, joilla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien liikkuminen on vapaata.
Julkisten hankintojen avaaminen kilpailulle on tärkeä osa sisämarkkinoiden kehittämistä, sillä niiden osuus bruttokansantuotteesta on merkittävä, noin 16 prosenttia.
Tähän mennessä on säädetty kaksi uudistettua direktiiviä, joista toinen on yleinen ns. hankintadirektiivi 2004/18/EY. Toiseen direktiiviin 2004/17/EY väljemmin menettelyin koottiin ns. erityisalojen hankinnat vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen aloilla, joilla monopolit hallitsivat ja osittain vielä hallitsevat markkinoita.
Suomessa on uusien hankintadirektiivien perusteella säädetty laki julkisista hankinnoista (348/2007), ns. hankintalaki, ja laki vesi-, ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (349/2007), ns. erityisalojen hankintalaki, jotka tulivat voimaan 1.6.2007.
Samaan aikaan tuli voimaan valtioneuvoston asetus julkisista hankinnoista (614/2007).
***
EU-peräinen lainsäädäntö
Hankintalainsäädäntö kuten muutkin Euroopan yhteisön direktiivejä (puitelakeja) toteuttavat lait ovat kansallista oikeutta.
Jäsenmailla on velvollisuus saattaa voimaan tarpeelliset kansalliset määräykset, vieläpä ajoissa ja oikein. Joskus tässä esiintyy puutteita, jotka voivat haitata yritysten tai yksityisten oikeuksien toteutumista. (Suomen uudistettu hankintalainsäädäntö tuli voimaan viisi kuukautta myöhässä.)
Oikean voimaansaattamisen ohella tärkeä on säännösten asiallinen soveltaminen.
Vaikka seikkaperäiset lainvalmisteluasiakirjat Suomessa ja Ruotsissa antavat usein vastauksia kysymyksiin, EY-peräistä lainsäädäntöä on tulkittava taustalla olevien yhteisösäännösten valossa ja ottaa huomioon EY-tuomioistuimen kehittyvä oikeuskäytäntö.
Näin ollen alkuperäisillä direktiiveillä on edelleen merkitystä, vaikka ne on istutettu kansallisiin lakeihin.
Ralf Grahn
8. marraskuuta 2008
Grahnlaw: Eurooppaoikeuden virtuaalikirjasto
Puolessatoista vuodessa englanninkielinen blogini Grahnlaw on varttunut eurooppaoikeuden ja EU-politiikan virtuaalikirjastoksi, jossa yrityksiä koskevat sisämarkkinat saavat kasvavaa huomiota. Seuraavassa lyhyt katsaus blogin historiaan ja nykytilaan:
Looking back at more than 600 posts since April 2007, I imagine that Grahnlaw has grown into a small virtual library of EU law and politics.
Educational purpose
In the beginning, I looked at the United States Constitution, the European Court of Human Rights and at deciding moments in the history of European integration. Later, current EU politics and the Reform Treaty of the European Union became the main themes.
When the Council decided not to publish a readable, consolidated version of the Treaty of Lisbon, I started looking for ‘private’ consolidations of and materials on the new treaties, as well as campaigning for the publication of official consolidated versions in all the EU treaty languages.
I also began to present my own consolidated treaty texts, Article by Article. The Treaty on European Union (TEU) has been treated (more or less in full). Even if the Council belatedly decided to publish the new treaties consolidated, there are by now blog posts on more than a third of the Articles of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU). The current policy area of this ongoing project is monetary policy with the European Central Bank. Universities and governments seem to be well represented among the readership.
The treaty posts have been interspersed with discussion about EU politics, especially questions about democratic legitimacy and accountability. The negative result in the Irish referendum led to long exchanges about the future of the European Union. There have been a number of posts on the parliamentary ratification processes in member states, but the Lisbon Treaty saga is still unfinished.
***
Business interests
New themes have appeared, below the treaty level. Exploration of the practical side of the European Union (European Community) has started. I have noticed that the internal market (single market) including public procurement and competition including state aid, as well as enterprise policies (SMEs), are of interest to businesses, governments and other legal practitioners within and outside the European Economic Area (EEA).
In addition to occasional posts on various subjects, my aim is to advance through the Procurement Directive 2004/18/EC from start to finish.
***
I have noticed that many readers arrive as a result of web searches, but sometimes the tail is too long. The search engine may have suggested an outdated entry, even when there are several newer and more relevant posts on the subject. At times, using the search options within the blog or looking at the contents or headlines of newer posts might lead to fresher information.
This virtual EU library appreciates comments, as well as hints about books and publications on EU law and politics. I have added a number of blogs and web sites to my blog roll, but suggestions are welcome:
http://grahnlaw.blogspot.com
Even if Grahnlaw in English is a fairly new venture, writing about EU law and politics has been a passion of mine for a number of years. Some of my earlier contributions on EU themes can still be found in Swedish and Finnish on various forums and my other blogs.
***
As a writer and ‘librarian’, I can hope to educate my readers, but I certainly educate myself.
Ralf Grahn
Looking back at more than 600 posts since April 2007, I imagine that Grahnlaw has grown into a small virtual library of EU law and politics.
Educational purpose
In the beginning, I looked at the United States Constitution, the European Court of Human Rights and at deciding moments in the history of European integration. Later, current EU politics and the Reform Treaty of the European Union became the main themes.
When the Council decided not to publish a readable, consolidated version of the Treaty of Lisbon, I started looking for ‘private’ consolidations of and materials on the new treaties, as well as campaigning for the publication of official consolidated versions in all the EU treaty languages.
I also began to present my own consolidated treaty texts, Article by Article. The Treaty on European Union (TEU) has been treated (more or less in full). Even if the Council belatedly decided to publish the new treaties consolidated, there are by now blog posts on more than a third of the Articles of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU). The current policy area of this ongoing project is monetary policy with the European Central Bank. Universities and governments seem to be well represented among the readership.
The treaty posts have been interspersed with discussion about EU politics, especially questions about democratic legitimacy and accountability. The negative result in the Irish referendum led to long exchanges about the future of the European Union. There have been a number of posts on the parliamentary ratification processes in member states, but the Lisbon Treaty saga is still unfinished.
***
Business interests
New themes have appeared, below the treaty level. Exploration of the practical side of the European Union (European Community) has started. I have noticed that the internal market (single market) including public procurement and competition including state aid, as well as enterprise policies (SMEs), are of interest to businesses, governments and other legal practitioners within and outside the European Economic Area (EEA).
In addition to occasional posts on various subjects, my aim is to advance through the Procurement Directive 2004/18/EC from start to finish.
***
I have noticed that many readers arrive as a result of web searches, but sometimes the tail is too long. The search engine may have suggested an outdated entry, even when there are several newer and more relevant posts on the subject. At times, using the search options within the blog or looking at the contents or headlines of newer posts might lead to fresher information.
This virtual EU library appreciates comments, as well as hints about books and publications on EU law and politics. I have added a number of blogs and web sites to my blog roll, but suggestions are welcome:
http://grahnlaw.blogspot.com
Even if Grahnlaw in English is a fairly new venture, writing about EU law and politics has been a passion of mine for a number of years. Some of my earlier contributions on EU themes can still be found in Swedish and Finnish on various forums and my other blogs.
***
As a writer and ‘librarian’, I can hope to educate my readers, but I certainly educate myself.
Ralf Grahn
12. syyskuuta 2008
Lissabonin sopimus: Suomi ratifioi ja Ahvenanmaa epäröi
Euroopan unionin ratifiointi Suomessa edistyy tänään tasavallan presidentti Tarja Halosen vahvistuksella. Eduskunta hyväksyi EU:n uudistussopimuksen kesäkuussa ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Kansainvälisesti sopimuksen hyväksyminen edellyttää vielä ratifiointiasiakirjan tallettamista Italian hallituksen huostaan.
Ahvenanmaan maakuntapäivät käsittelee edelleen Lissabonin sopimuksen hyväksymistä valiokunta-asteella. Hyväksymisen edellytyksenä on kahden kolmasosan enemmistö. Maakuntahallitus on tarmokkaasti pyrkinyt entisestään vahvistamaan maakunnan vaikutusvaltaa Suomen EU-asioiden hoidossa, mutta oppositiota näyttää tyydyttävän vain lähes täydellinen rinnakkainen toimivalta. Ahvenanmaa saattaa siis jäädä Lissabonin sopimuksen ulkopuolelle (jos sopimus ylipäätään tulee voimaan).
Suomen hallituksen eilinen tiedote ratifioinnista:
”Ulkoasiainministeriö
11.9.2008 13.51
Suomi ratifioi Lissabonin sopimuksen
Valtioneuvosto esitti torstaina 11. syyskuuta, että tasavallan presidentti ratifioisi Lissabonin sopimuksen ja vahvistaisi sen voimaansaattamislain. Tarkoituksena on, että tasavallan presidentti päättäisi asiasta perjantaina 12. syyskuuta.
Eduskunta hyväksyi sopimuksen omalta osaltaan 11. kesäkuuta.
Lissabonin sopimuksen käsittely Euroopan unionin jäsenvaltioiden parlamenteissa on saatu päätökseen muissa jäsenvaltioissa lukuunottamatta Ruotsia ja Tsekkiä. Irlannin kansanäänestyksessä äänestettiin kesäkuussa sopimusta vastaan. Jäsenvaltioista 17 on tallettanut ratifioimiskirjansa Italian hallituksen huostaan.
Lissabonin sopimuksen voimaansaattamislakia käsitellään myös Ahvenanmaan maakuntapäivillä, joiden hyväksymistä on pyydetty sopimuksen määräysten voimaansaattamiseksi maakunnassa. Maakuntapäivien hyväksyminen ei ole Suomen ratifioinnin edellytys.
Valtioneuvosto antoi asian käsittelyn yhteydessä seuraavan lausuman: "Ahvenanmaan maakunnan edustajien kanssa on käyty Lissabonin sopimuksen ratifioimisen yhteydessä keskusteluja Ahvenanmaan osallistumisesta EU-asioiden käsittelyyn sekä maakunnan mahdollisuuksista vaikuttaa niihin. Näiden keskustelujen pohjalta valmistellaan periaatepäätös valtioneuvoston hyväksyttäväksi. Sen lisäksi on asetettu työryhmä valmistelemaan itsehallintolain muutosta koskien maakunnan mahdollisuutta tulla kuulluksi EY-tuomioistuimessa."
Lisätietoja: yksikön päällikkö Päivi Kaukoranta, ulkoasiainministeriö, p. (09) 160 55715.”
***
Lähde:
http://www.vn.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=238115
Tiedote löytyy myös ruotsiksi ja englanniksi.
Ralf Grahn
Ahvenanmaan maakuntapäivät käsittelee edelleen Lissabonin sopimuksen hyväksymistä valiokunta-asteella. Hyväksymisen edellytyksenä on kahden kolmasosan enemmistö. Maakuntahallitus on tarmokkaasti pyrkinyt entisestään vahvistamaan maakunnan vaikutusvaltaa Suomen EU-asioiden hoidossa, mutta oppositiota näyttää tyydyttävän vain lähes täydellinen rinnakkainen toimivalta. Ahvenanmaa saattaa siis jäädä Lissabonin sopimuksen ulkopuolelle (jos sopimus ylipäätään tulee voimaan).
Suomen hallituksen eilinen tiedote ratifioinnista:
”Ulkoasiainministeriö
11.9.2008 13.51
Suomi ratifioi Lissabonin sopimuksen
Valtioneuvosto esitti torstaina 11. syyskuuta, että tasavallan presidentti ratifioisi Lissabonin sopimuksen ja vahvistaisi sen voimaansaattamislain. Tarkoituksena on, että tasavallan presidentti päättäisi asiasta perjantaina 12. syyskuuta.
Eduskunta hyväksyi sopimuksen omalta osaltaan 11. kesäkuuta.
Lissabonin sopimuksen käsittely Euroopan unionin jäsenvaltioiden parlamenteissa on saatu päätökseen muissa jäsenvaltioissa lukuunottamatta Ruotsia ja Tsekkiä. Irlannin kansanäänestyksessä äänestettiin kesäkuussa sopimusta vastaan. Jäsenvaltioista 17 on tallettanut ratifioimiskirjansa Italian hallituksen huostaan.
Lissabonin sopimuksen voimaansaattamislakia käsitellään myös Ahvenanmaan maakuntapäivillä, joiden hyväksymistä on pyydetty sopimuksen määräysten voimaansaattamiseksi maakunnassa. Maakuntapäivien hyväksyminen ei ole Suomen ratifioinnin edellytys.
Valtioneuvosto antoi asian käsittelyn yhteydessä seuraavan lausuman: "Ahvenanmaan maakunnan edustajien kanssa on käyty Lissabonin sopimuksen ratifioimisen yhteydessä keskusteluja Ahvenanmaan osallistumisesta EU-asioiden käsittelyyn sekä maakunnan mahdollisuuksista vaikuttaa niihin. Näiden keskustelujen pohjalta valmistellaan periaatepäätös valtioneuvoston hyväksyttäväksi. Sen lisäksi on asetettu työryhmä valmistelemaan itsehallintolain muutosta koskien maakunnan mahdollisuutta tulla kuulluksi EY-tuomioistuimessa."
Lisätietoja: yksikön päällikkö Päivi Kaukoranta, ulkoasiainministeriö, p. (09) 160 55715.”
***
Lähde:
http://www.vn.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=238115
Tiedote löytyy myös ruotsiksi ja englanniksi.
Ralf Grahn
5. kesäkuuta 2008
Ahvenanmaa, Suomi ja Lissabonin sopimus
Lissabonin sopimuksen ratifiointi Suomessa on näkynyt Euroopan tiedotusvälineissä vain yhdessä suhteessa: Onko Ahvenanmaa uhka uuden EU-sopimuksen hyväksymiselle?
Ehkä on kohteliasta Euroopan unionin kansalaisia kohtaan edetä asian selvittämisessä suuremmasta pienempään.
Euroopan unioni
Euroopan unionin noin 500 miljoonan kansalaisen kannalta Lissabonin sopimuksen voimaantulo edellyttää kaikkien jäsenmaiden ratifiointia. Lainaan Suomen hallituksen esitystä (HE 23/2008 vp), jossa todetaan (s. 117):
” Lissabonin sopimuksen 6 artiklan mukaan sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009 edellyttäen, että kaikki sopimuspuolet ratifioivat sen. Kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointiedellytys on nykyisen SEU 48 artiklan mukainen. Jos kaikkien jäsenvaltioiden ratifioimiskirjoja ei ole talletettu vuoden 2009 alkuun mennessä, sopimus tulee voimaan viimeisen ratifioimiskirjan tallettamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.”
Lissabonin sopimuksen voimaantulo vaatii siis Suomen ja 26 muun jäsenmaan ratifioinnin. Aikataulussa pysyminen edellyttää lisäksi ratifiointiasiakirjojen tallettamista ennen vuoden 2008 loppua.
Yhdenkin jäsenmaan – suuren tai pienen – puuttuminen estää siis Lissabonin sopimuksen voimaantulon. Suomella on näin ollen samanlainen moraalinen vastuu muita kohtaan maan hallituksen allekirjoittaman sopimuksen saattamiseen voimaan kansallisesti kuin kaikilla muilla jäsenmailla.
Suomi
Eduskunnan on hyväksyttävä perustuslakia koskettavia kansainvälisiä velvoitteita koskeva sopimus niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Päätös tehdään määräenemmistöllä, ja vaatimuksena on kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (Suomen perustuslaki 95 § 2 mom.).
Ulkoasiainvaliokunta tukeutuu mietinnössään (UaVM 6/2008 vp, s. 20) perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 13/2008 vp), jossa todetaan että Ahvenanmaan voimaansaattamissäännöksen hyväksyminen ei ole edellytys Suomen sitoutumistahdon muodostamiselle tai ilmaisemiselle.
Toisin sanoen, Suomi voi osaltaan hyväksyä Lissabonin sopimuksen, vaikka Ahvenanmaan maakunta hylkäisi sopimuksen omalta kohdaltaan.
Perustuslakivaliokunnan mielestä Ahvenanmaan hyväksymättä jättäminen johtaisi kuitenkin oikeudellisesti hyvin epäselvään tilanteeseen, sillä Suomi ei voisi kaikilta osin taata sopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa maakunnassa.
Eurooppalaisille kannanotto Suomen itsenäisestä päätöksestä on tärkeä, sillä yhtä prosenttia unionin väestömäärästä edustava valtio ei kaada Lissabonin sopimusta, jos kaksi kolmasosaa eduskunnasta (jossa 199 edustaa Manner-Suomea) hyväksyy sopimuksen.
Ahvenenmaa
Maakunnan väestömäärä (noin 28.000) vastaa karkeasti puolta prosenttia Suomen väestöstä, joten Ahvenanmaalle taattu kansanedustaja on kutakuinkin suhteellisuusperiaatteen mukainen.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että Ahvenanmaan päätös Lissabonin sopimuksen itsehallintolain kanssa ristiriidassa olevien määräysten voimaansaattamisesta edellyttää maakuntapäivien hyväksynnän kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.
Maakuntapäivien jäsenmäärä on 30, joten 11 edustajan vastustus riittäisi Lissabonin sopimuksen voimaantulon estämiseen maakunnassa.
Perustuslakivaliokunnan mukaan maakunta ajaa asemansa parantamista neljässä suhteessa: osallistuminen toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaan, maakunnan puhevalta EU:n tuomioistuimessa, unionin oikeushenkilöluonteen vaikutusten selvittäminen ja edustus Euroopan parlamentissa.
Ahvenanmaalla maakuntapäivät on pitkähkön lähetekeskustelun päätteeksi lähettänyt Lissabonin sopimuksen valiokuntakäsittelyyn, mutta ratkaisevaan täysistuntokäsittelyyn asia tuskin tulee aivan lähiaikoina.
Kolme syytä puhui hitaan aikataulun puolesta: Ulospäin Ahvenenmaan maakunnan hallitus neuvottelee Suomen hallituksen kanssa neljän vaatimuksensa täyttämisestä. Maakunnan sisällä nuuskan ja sen verovapaan myynnin kieltäminen sekä perinteisen kevätmetsästyksen kielto ovat vahvistaneet itsenäisyysmielistä oppositiota, joka vaatii Suomen hallituksen hyväksyvän maakunnan vaatimukset kokonaan. Mahdollinen kielteinen Lissabon-päätös edellyttää asiallisesti ottaen seurausten selvittämistä.
Neljänneksi syyksi on nyt tullut irrottautumishakuisten edustajien lakialoite neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä Ahvenanmaalla Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä, ottaen huomioon maakunnan vaikutusvallan osalta saavutetut tulokset päätöksen tekohetkellä.
Lakialoitteen allekirjoittajat luettelevat vaikutusvaltaa koskevat kysymykset huomattavasti eduskunnan perustuslakivaliokuntaa terävämmin välttämättöminä vaatimuksina: Ahvenanmaan oma edustaja Euroopan parlamenttiin, oma puhevalta Euroopan unionin tuomioistuimessa, turvattu oikeus osallistua EU:n neuvoston työhön kaikilla tasoilla ja Ahvenanmaan maakuntapäiville tarvittaessa toinen Suomen eduskunnalle tulevasta kahdesta äänestä unionin lainsäädännön toissijaisuusvalvonnassa.
Ralf Grahn
Ehkä on kohteliasta Euroopan unionin kansalaisia kohtaan edetä asian selvittämisessä suuremmasta pienempään.
Euroopan unioni
Euroopan unionin noin 500 miljoonan kansalaisen kannalta Lissabonin sopimuksen voimaantulo edellyttää kaikkien jäsenmaiden ratifiointia. Lainaan Suomen hallituksen esitystä (HE 23/2008 vp), jossa todetaan (s. 117):
” Lissabonin sopimuksen 6 artiklan mukaan sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009 edellyttäen, että kaikki sopimuspuolet ratifioivat sen. Kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointiedellytys on nykyisen SEU 48 artiklan mukainen. Jos kaikkien jäsenvaltioiden ratifioimiskirjoja ei ole talletettu vuoden 2009 alkuun mennessä, sopimus tulee voimaan viimeisen ratifioimiskirjan tallettamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.”
Lissabonin sopimuksen voimaantulo vaatii siis Suomen ja 26 muun jäsenmaan ratifioinnin. Aikataulussa pysyminen edellyttää lisäksi ratifiointiasiakirjojen tallettamista ennen vuoden 2008 loppua.
Yhdenkin jäsenmaan – suuren tai pienen – puuttuminen estää siis Lissabonin sopimuksen voimaantulon. Suomella on näin ollen samanlainen moraalinen vastuu muita kohtaan maan hallituksen allekirjoittaman sopimuksen saattamiseen voimaan kansallisesti kuin kaikilla muilla jäsenmailla.
Suomi
Eduskunnan on hyväksyttävä perustuslakia koskettavia kansainvälisiä velvoitteita koskeva sopimus niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Päätös tehdään määräenemmistöllä, ja vaatimuksena on kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (Suomen perustuslaki 95 § 2 mom.).
Ulkoasiainvaliokunta tukeutuu mietinnössään (UaVM 6/2008 vp, s. 20) perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 13/2008 vp), jossa todetaan että Ahvenanmaan voimaansaattamissäännöksen hyväksyminen ei ole edellytys Suomen sitoutumistahdon muodostamiselle tai ilmaisemiselle.
Toisin sanoen, Suomi voi osaltaan hyväksyä Lissabonin sopimuksen, vaikka Ahvenanmaan maakunta hylkäisi sopimuksen omalta kohdaltaan.
Perustuslakivaliokunnan mielestä Ahvenanmaan hyväksymättä jättäminen johtaisi kuitenkin oikeudellisesti hyvin epäselvään tilanteeseen, sillä Suomi ei voisi kaikilta osin taata sopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa maakunnassa.
Eurooppalaisille kannanotto Suomen itsenäisestä päätöksestä on tärkeä, sillä yhtä prosenttia unionin väestömäärästä edustava valtio ei kaada Lissabonin sopimusta, jos kaksi kolmasosaa eduskunnasta (jossa 199 edustaa Manner-Suomea) hyväksyy sopimuksen.
Ahvenenmaa
Maakunnan väestömäärä (noin 28.000) vastaa karkeasti puolta prosenttia Suomen väestöstä, joten Ahvenanmaalle taattu kansanedustaja on kutakuinkin suhteellisuusperiaatteen mukainen.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että Ahvenanmaan päätös Lissabonin sopimuksen itsehallintolain kanssa ristiriidassa olevien määräysten voimaansaattamisesta edellyttää maakuntapäivien hyväksynnän kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.
Maakuntapäivien jäsenmäärä on 30, joten 11 edustajan vastustus riittäisi Lissabonin sopimuksen voimaantulon estämiseen maakunnassa.
Perustuslakivaliokunnan mukaan maakunta ajaa asemansa parantamista neljässä suhteessa: osallistuminen toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaan, maakunnan puhevalta EU:n tuomioistuimessa, unionin oikeushenkilöluonteen vaikutusten selvittäminen ja edustus Euroopan parlamentissa.
Ahvenanmaalla maakuntapäivät on pitkähkön lähetekeskustelun päätteeksi lähettänyt Lissabonin sopimuksen valiokuntakäsittelyyn, mutta ratkaisevaan täysistuntokäsittelyyn asia tuskin tulee aivan lähiaikoina.
Kolme syytä puhui hitaan aikataulun puolesta: Ulospäin Ahvenenmaan maakunnan hallitus neuvottelee Suomen hallituksen kanssa neljän vaatimuksensa täyttämisestä. Maakunnan sisällä nuuskan ja sen verovapaan myynnin kieltäminen sekä perinteisen kevätmetsästyksen kielto ovat vahvistaneet itsenäisyysmielistä oppositiota, joka vaatii Suomen hallituksen hyväksyvän maakunnan vaatimukset kokonaan. Mahdollinen kielteinen Lissabon-päätös edellyttää asiallisesti ottaen seurausten selvittämistä.
Neljänneksi syyksi on nyt tullut irrottautumishakuisten edustajien lakialoite neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä Ahvenanmaalla Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä, ottaen huomioon maakunnan vaikutusvallan osalta saavutetut tulokset päätöksen tekohetkellä.
Lakialoitteen allekirjoittajat luettelevat vaikutusvaltaa koskevat kysymykset huomattavasti eduskunnan perustuslakivaliokuntaa terävämmin välttämättöminä vaatimuksina: Ahvenanmaan oma edustaja Euroopan parlamenttiin, oma puhevalta Euroopan unionin tuomioistuimessa, turvattu oikeus osallistua EU:n neuvoston työhön kaikilla tasoilla ja Ahvenanmaan maakuntapäiville tarvittaessa toinen Suomen eduskunnalle tulevasta kahdesta äänestä unionin lainsäädännön toissijaisuusvalvonnassa.
Ralf Grahn
4. kesäkuuta 2008
Suomi ratifioi Lissabonin sopimuksen
Eduskunta aloittaa tänään, 4. kesäkuuta 2008 Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen täysistuntokäsittelyn, joka tähtää sopimuksen ratifiointiin, eli kansalliseen hyväksyntään.
Käsittely perustuu hallituksen esitykseen (HE 23/2008 vp), joka on kansainvälisestikin seikkaperäisin näkemäni yleisselvitys EU:n uusista perussopimuksista.
Eduskunta hyväksyi vuonna 2006 EU:n perustuslaillisen sopimuksen, johon verrattuna Lissabonin sopimus on rakenteeltaan selkeästi erilainen. Yhtenäisen perussopimuksen sijaan Euroopan unionilla olisi jatkossakin kaksi muutettua sopimusta: Euroopan unionista tehty sopimus (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT). Jälkimmäinen nimi korvaisi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen.
Lissabonin sopimus toteuttaa merkittävän osan perustuslaillisen sopimuksen uudistuksista, mutta sisältöä on jonkin verran kevennetty.
Eduskunnassa päävastuu on ollut ulkoasiainvaliokunnalla, joka on laatinut mietinnön (UaVM 6/2008 vp). Lähetekeskustelun perusteella suuri valiokunta (SuVL 1/2008 vp) ja perustusvaliokunta (PeVL 13/2008 vp) ovat antaneet ulkoasiainvaliokunnalle varsin seikkaperäiset lausunnot.
Useimmat erityisvaliokunnat ovat käyttäneet mahdollisuutta lausunnon antamiseen: hallintovaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta.
Ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy Lissabonin sopimuksen ja siihen liittyvän lain lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Perustuslain 95 §:n 2 momentti säätää kansainvälisen sopimuksen hyväksynnästä:
”Lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.”
Lissabonin sopimus sisältää, perustuslakivaliokunnan esittämin perustein, määräyksiä, jotka edellyttävät eduskunnan hyväksyntää niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, siis kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.
Lissabonin sopimus tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 2009, jos kaikki jäsenmaat ovat ratifioineet sopimuksen siihen mennessä. Siksi tiedotusvälineiden päähuomio on kiinnittynyt niihin maihin, joissa sopimuksen hyväksyntä näyttää epävarmalta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa parlamentaarinen käsittely on edennyt ylähuoneeseen, mutta hallituksen suosio on alamaissa ja pääosa sikäläisestä lehdistöstä lietsoo järjestelmällisesti EU-vastaista ilmapiiriä.
Irlannissa järjestetään 12. kesäkuuta vallitsevan perustuslakitulkinnan mukaan pakollinen kansanäänestys, jonka tulos ei ole kirkossa kuulutettu. Sielläkin Lissabonin sopimuksen ja EU:n vastustajien joukosta löytyy niitä, jotka levittävät käsittämättömiä väitteitä esimerkiksi kuolemanrangaistuksen palauttamisesta EU:n toimesta.
Koska Suomi kuului perustuslaillisen sopimuksen hyväksyneiden jäsenmaiden kahteen kolmasosaan, Euroopassa ei ole kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota maahamme. Vain yksi kysymys on noussut kansainvälisen uutiskynnyksen yli: Ahvenanmaa.
Ralf Grahn
Käsittely perustuu hallituksen esitykseen (HE 23/2008 vp), joka on kansainvälisestikin seikkaperäisin näkemäni yleisselvitys EU:n uusista perussopimuksista.
Eduskunta hyväksyi vuonna 2006 EU:n perustuslaillisen sopimuksen, johon verrattuna Lissabonin sopimus on rakenteeltaan selkeästi erilainen. Yhtenäisen perussopimuksen sijaan Euroopan unionilla olisi jatkossakin kaksi muutettua sopimusta: Euroopan unionista tehty sopimus (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT). Jälkimmäinen nimi korvaisi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen.
Lissabonin sopimus toteuttaa merkittävän osan perustuslaillisen sopimuksen uudistuksista, mutta sisältöä on jonkin verran kevennetty.
Eduskunnassa päävastuu on ollut ulkoasiainvaliokunnalla, joka on laatinut mietinnön (UaVM 6/2008 vp). Lähetekeskustelun perusteella suuri valiokunta (SuVL 1/2008 vp) ja perustusvaliokunta (PeVL 13/2008 vp) ovat antaneet ulkoasiainvaliokunnalle varsin seikkaperäiset lausunnot.
Useimmat erityisvaliokunnat ovat käyttäneet mahdollisuutta lausunnon antamiseen: hallintovaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta.
Ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy Lissabonin sopimuksen ja siihen liittyvän lain lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Perustuslain 95 §:n 2 momentti säätää kansainvälisen sopimuksen hyväksynnästä:
”Lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.”
Lissabonin sopimus sisältää, perustuslakivaliokunnan esittämin perustein, määräyksiä, jotka edellyttävät eduskunnan hyväksyntää niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, siis kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.
Lissabonin sopimus tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 2009, jos kaikki jäsenmaat ovat ratifioineet sopimuksen siihen mennessä. Siksi tiedotusvälineiden päähuomio on kiinnittynyt niihin maihin, joissa sopimuksen hyväksyntä näyttää epävarmalta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa parlamentaarinen käsittely on edennyt ylähuoneeseen, mutta hallituksen suosio on alamaissa ja pääosa sikäläisestä lehdistöstä lietsoo järjestelmällisesti EU-vastaista ilmapiiriä.
Irlannissa järjestetään 12. kesäkuuta vallitsevan perustuslakitulkinnan mukaan pakollinen kansanäänestys, jonka tulos ei ole kirkossa kuulutettu. Sielläkin Lissabonin sopimuksen ja EU:n vastustajien joukosta löytyy niitä, jotka levittävät käsittämättömiä väitteitä esimerkiksi kuolemanrangaistuksen palauttamisesta EU:n toimesta.
Koska Suomi kuului perustuslaillisen sopimuksen hyväksyneiden jäsenmaiden kahteen kolmasosaan, Euroopassa ei ole kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota maahamme. Vain yksi kysymys on noussut kansainvälisen uutiskynnyksen yli: Ahvenanmaa.
Ralf Grahn
2. kesäkuuta 2008
Lissabonin sopimuksen lukemisesta
Mikä neuvoksi ihmiselle, joka haluaa lukea Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen?
Kiinnostuneelle kansalaiselle riittää yleensä tiedotusaineisto, joka lyhyesti esittää oleelliset muutokset.
Suomeksi löytyy esimerkiksi ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotuksen esite 123/2008: Lissabonin sopimus. Miten uudistussopimus muuttaa Euroopan unionia?
http://www.eurooppa-tiedotus.fi/Public/download.aspx?ID=24598&GUID={3A724B34-42A1-4A19-B637-CCDD8E01A253}
Ruotsinkielisen julkaisun nimi on: Lissabonfördraget. Hur ändrar reformfördraget Europeiska unionen?
***
Eurooppaoikeuden ja EU-politiikan opiskelijoille, opettajille ja vakaville harrastajille esitetieto ei riitä. On syytä käyttää alkuperäisiä tai niitä lähellä olevia lähteitä.
Euroopan unionin lainsäädäntö, esitykset mukaan lukien, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, joka on saatavilla verkkoversiona ilmaiseksi unionin 23 virallisella kielellä.
Alkuperäinen Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta, allekirjoitettu Lissabonissa 13 päivänä joulukuuta 2007, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 17. joulukuuta 2007 useana tiedostona, jotka selviävät kansilehteä lukemalla.
Tarkemmat tunnistetiedot:
EUVL 17.12.2007 C 306/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2007&serie=C&textfield2=306&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
Allekirjoitettu sopimus ei ole kovinkaan luettava eikä ymmärrettävä, sillä kokonaisuuden hahmottaminen edellyttää voimassa olevien sopimusten käyttöä rinnalla. Mutta muutoskohtien tarkasteluun tämä on tarkin lähde, jos muistaa että osa muutoksista koskee koko sopimusta (horisontaaliset muutokset), joten hyvin monen artiklan yksityiskohdat muuttuvat ilman minkäänlaista merkintää tämän artiklan kohdalla. Selkeämpiä ovat erityiset muutokset, joiden teksti on luettavissa asianomaisen artiklan kohdalla, varsinkin jos muutettu teksti sisältää koko artiklan tai edes kokonaisen kappaleen.
***
Vielä tarvitaan siis voimassa olevia sopimuksia sekä vertailuun että opiskeluun, opetukseen ja työhön . Tuorein koonnos on julkaistu virallisessa lehdessä vuoden 2006 lopulla.
Tunnistetiedot:
EUVL 29.12.2006 C 321 E/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2006&serie=C&textfield2=321E&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
***
Kokonaiskuvan Euroopan unionin perussopimuksista, sellaisina kuin ne ovat Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, saa tutustumalla ns. konsolidoituun versioon, jossa muutokset on sijoitettu nykyisten sopimusten sisään.
Tällaisia koottuja ja päivitettyjä toisintoja alkoi ilmestyä eri kielillä, kunnes neuvosto vihdoin suostui julkaisemaan luettavat versiot kaikilla 23 unionin virallisella kielellä. Ensin neuvosto julkaisi verkkosivuillaan 15. huhtikuuta 2008 päivätyn version ja Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta uudet sopimukset ilmestyivät koottuina Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Harvemmat tiedostot ja yhteismitallisuus kieliversioiden kesken sekä tuoreus uuden numeroinnin johdonmukainen toteuttaminen ovat tämän julkaisun etuja, joten sitä voidaan suositella lähteeksi Lissabonin sopimuksen voimaantuloon asti, jolloin neuvosto julkaissee uuden konsolidoinnin, jossa ratifiointivaiheessa ehkä löytyneet virheet on korjattu.
EUVL 9.5.2008 C 115/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2008&serie=C&textfield2=115&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
Virallisesta lehdestä otettiin eripainos, joten konsolidoitu Lissabonin sopimus löytyy myös A4-kokoisena paperijulkaisuna.
***
Pilkuntarkasti vain alkuperäiset sopimukset ovat oikeudellisesti velvoittavia, mutta EU:n neuvoston konsolidoinnit ovat syntyneet huolellisen tarkistustyön perusteella, ja niiden käyttö on verrattoman paljon helpompaa kuin vuosikymmenten saatossa syntyneiden muutosten ja uudelleennumerointien seuraaminen, joten käytännön työssä konsolidointeja voi pitää ensisijaisina lähteinä.
Ralf Grahn
Kiinnostuneelle kansalaiselle riittää yleensä tiedotusaineisto, joka lyhyesti esittää oleelliset muutokset.
Suomeksi löytyy esimerkiksi ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotuksen esite 123/2008: Lissabonin sopimus. Miten uudistussopimus muuttaa Euroopan unionia?
http://www.eurooppa-tiedotus.fi/Public/download.aspx?ID=24598&GUID={3A724B34-42A1-4A19-B637-CCDD8E01A253}
Ruotsinkielisen julkaisun nimi on: Lissabonfördraget. Hur ändrar reformfördraget Europeiska unionen?
***
Eurooppaoikeuden ja EU-politiikan opiskelijoille, opettajille ja vakaville harrastajille esitetieto ei riitä. On syytä käyttää alkuperäisiä tai niitä lähellä olevia lähteitä.
Euroopan unionin lainsäädäntö, esitykset mukaan lukien, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, joka on saatavilla verkkoversiona ilmaiseksi unionin 23 virallisella kielellä.
Alkuperäinen Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta, allekirjoitettu Lissabonissa 13 päivänä joulukuuta 2007, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 17. joulukuuta 2007 useana tiedostona, jotka selviävät kansilehteä lukemalla.
Tarkemmat tunnistetiedot:
EUVL 17.12.2007 C 306/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2007&serie=C&textfield2=306&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
Allekirjoitettu sopimus ei ole kovinkaan luettava eikä ymmärrettävä, sillä kokonaisuuden hahmottaminen edellyttää voimassa olevien sopimusten käyttöä rinnalla. Mutta muutoskohtien tarkasteluun tämä on tarkin lähde, jos muistaa että osa muutoksista koskee koko sopimusta (horisontaaliset muutokset), joten hyvin monen artiklan yksityiskohdat muuttuvat ilman minkäänlaista merkintää tämän artiklan kohdalla. Selkeämpiä ovat erityiset muutokset, joiden teksti on luettavissa asianomaisen artiklan kohdalla, varsinkin jos muutettu teksti sisältää koko artiklan tai edes kokonaisen kappaleen.
***
Vielä tarvitaan siis voimassa olevia sopimuksia sekä vertailuun että opiskeluun, opetukseen ja työhön . Tuorein koonnos on julkaistu virallisessa lehdessä vuoden 2006 lopulla.
Tunnistetiedot:
EUVL 29.12.2006 C 321 E/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2006&serie=C&textfield2=321E&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
***
Kokonaiskuvan Euroopan unionin perussopimuksista, sellaisina kuin ne ovat Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, saa tutustumalla ns. konsolidoituun versioon, jossa muutokset on sijoitettu nykyisten sopimusten sisään.
Tällaisia koottuja ja päivitettyjä toisintoja alkoi ilmestyä eri kielillä, kunnes neuvosto vihdoin suostui julkaisemaan luettavat versiot kaikilla 23 unionin virallisella kielellä. Ensin neuvosto julkaisi verkkosivuillaan 15. huhtikuuta 2008 päivätyn version ja Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta uudet sopimukset ilmestyivät koottuina Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Harvemmat tiedostot ja yhteismitallisuus kieliversioiden kesken sekä tuoreus uuden numeroinnin johdonmukainen toteuttaminen ovat tämän julkaisun etuja, joten sitä voidaan suositella lähteeksi Lissabonin sopimuksen voimaantuloon asti, jolloin neuvosto julkaissee uuden konsolidoinnin, jossa ratifiointivaiheessa ehkä löytyneet virheet on korjattu.
EUVL 9.5.2008 C 115/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2008&serie=C&textfield2=115&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
Virallisesta lehdestä otettiin eripainos, joten konsolidoitu Lissabonin sopimus löytyy myös A4-kokoisena paperijulkaisuna.
***
Pilkuntarkasti vain alkuperäiset sopimukset ovat oikeudellisesti velvoittavia, mutta EU:n neuvoston konsolidoinnit ovat syntyneet huolellisen tarkistustyön perusteella, ja niiden käyttö on verrattoman paljon helpompaa kuin vuosikymmenten saatossa syntyneiden muutosten ja uudelleennumerointien seuraaminen, joten käytännön työssä konsolidointeja voi pitää ensisijaisina lähteinä.
Ralf Grahn
31. toukokuuta 2008
Ruotsi ja Lissabonin sopimus
Tähän mennessä viisitoista EU-maata on hoitanut Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen kansallisen hyväksymisen pääkohdan eli parlamentin hyväksynnän. Presidentin allekirjoitus tai ratifioimiskirjan tallettaminen puuttuu edelleen usealta, mutta selkeä enemmistö jäsenmaista on asiallisesti ratifioinut EU:n uudistetut perussopimukset.
Ruotsin aikataulu on koko ajan ollut verkkainen. Kun ensimmäiset jäsenmaat käynnistivät kansallisen hyväksynnän, Ruotsi lähetti sinänsä ansiokkaan muistion Lissabonin sopimuksesta laajalle lausuntokierrokselle.
Seikkaperäinen selvitys Lissabonfördraget (Statsrådsberedningen, Departementsserien Ds 2007:48, 20 december 2007) on tähän asti ollut eurooppaoikeuden harrastajien parhaita lähteitä Lissabonin sopimuksesta.
Maaliskuussa 2008 päättyneen lausuntokierroksen jälkeen Ruotsin hallitus on nyt laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä. Hallitus on 29. toukokuuta jättänyt luonnoksen lakineuvoston tarkastettavaksi.
(Ruotsin lakineuvosto – Lagrådet – on Suomen taannoista laintarkastuskuntaa muistuttava asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden ja juridisen johdonmukaisuuden valvominen.)
Hallituksen esitysluonnos on tuorein kattava ruotsinkielinen selvitys Lissabonin sopimuksesta, joten luonnos syrjäyttänee yllä mainitun ’ministeriöselvityksen’ lähiaikojen lähteenä. Kattavuudeltaan samaa luokkaa on Suomen hallituksen Lissabonin sopimuksen ratifiointiesitys (suomeksi HE 23/2008 vp, ruotsiksi RP 23/2008 rd).
Ralf Grahn
Lähteet:
Regeringskansliet har beslutat överlämna Lissabonfördraget till Lagrådet (Regeringskansliet, Statsrådsberedningen, pressmeddelande 29 maj 2008)
http://www.regeringen.se/sb/d/10616/a/106295
Lissabonfördraget (Statsrådsberedningen, Lagrådsremiss, 29 maj 2008): Ladda ner Lissabonfördraget (pdf 1,5 MB)
http://www.regeringen.se/sb/d/5676/a/106277
Lagrådsremisser och propositioner (Regeringskansliet, uppdaterad 25 september 2006)
http://www.regeringen.se/sb/d/1522/a/13506
Lagrådet
http://www.lagradet.se
Ruotsin aikataulu on koko ajan ollut verkkainen. Kun ensimmäiset jäsenmaat käynnistivät kansallisen hyväksynnän, Ruotsi lähetti sinänsä ansiokkaan muistion Lissabonin sopimuksesta laajalle lausuntokierrokselle.
Seikkaperäinen selvitys Lissabonfördraget (Statsrådsberedningen, Departementsserien Ds 2007:48, 20 december 2007) on tähän asti ollut eurooppaoikeuden harrastajien parhaita lähteitä Lissabonin sopimuksesta.
Maaliskuussa 2008 päättyneen lausuntokierroksen jälkeen Ruotsin hallitus on nyt laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä. Hallitus on 29. toukokuuta jättänyt luonnoksen lakineuvoston tarkastettavaksi.
(Ruotsin lakineuvosto – Lagrådet – on Suomen taannoista laintarkastuskuntaa muistuttava asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden ja juridisen johdonmukaisuuden valvominen.)
Hallituksen esitysluonnos on tuorein kattava ruotsinkielinen selvitys Lissabonin sopimuksesta, joten luonnos syrjäyttänee yllä mainitun ’ministeriöselvityksen’ lähiaikojen lähteenä. Kattavuudeltaan samaa luokkaa on Suomen hallituksen Lissabonin sopimuksen ratifiointiesitys (suomeksi HE 23/2008 vp, ruotsiksi RP 23/2008 rd).
Ralf Grahn
Lähteet:
Regeringskansliet har beslutat överlämna Lissabonfördraget till Lagrådet (Regeringskansliet, Statsrådsberedningen, pressmeddelande 29 maj 2008)
http://www.regeringen.se/sb/d/10616/a/106295
Lissabonfördraget (Statsrådsberedningen, Lagrådsremiss, 29 maj 2008): Ladda ner Lissabonfördraget (pdf 1,5 MB)
http://www.regeringen.se/sb/d/5676/a/106277
Lagrådsremisser och propositioner (Regeringskansliet, uppdaterad 25 september 2006)
http://www.regeringen.se/sb/d/1522/a/13506
Lagrådet
http://www.lagradet.se
17. toukokuuta 2008
Le traité de Lisbonne en 27 clés
Étienne de Poncins on jatkanut Euroopan union perussopimusuudistuksen seurantaa ja avaamista lukijoille. Valmistelukunnan työn pohjalta syntyi « Vers une Constitution Européenne » ja perustuslaillisen sopimuksen perusteella hän julkaisi kirjan « La Constitution européenne en 25 clefs ».
« Le traité de Lisbonne en 27 clés » jatkaa perinnettä selvittämällä Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen pääkohdat.
Viidenneksen kirjasta de Poncins omistaa EU:n toimielinuudistuksen monipolviselle historialle. Neljä viidennestä kirjan sisällöstä käsittelee Lissabonin sopimusta, ja de Poncins on jakanut aineiston 27 aihealueeseen (avaimeen).
Aiheittain kirjoittaja esittää uudistusajatukset ja niiden perusteet, valmistelukunnan sekä vuosien 2004 ja 2007 hallitustenvälisten konferenssien tulokset ynnä Lissabonin sopimuksen aiheuttamat muutokset.
Esitystapa on tiivis, selkeä ja luettava, joten teos sopii EU-politiikasta kiinnostuneelle kansalaiselle ja opiskelijalle. Faktojen lisäksi de Poncins, Ranskan EU-hallinnon pitkäaikainen virkamies ja maansa nykyinen Bulgarian suurlähettiläs, tarjoaa varsin suorasanaisia ranskalaisarvioita Lissabonin sopimuksen edistysaskeleista ja keskeneräisyyksistä.
Lissabonin sopimuksen toimeenpanon yksityiskohtainen valmistelu ja Ranskan pian alkava EU- puheenjohtajuus korostavat Suomen ja muiden jäsenmaiden tarvetta ainakin tiedostaa Ranskan perustelut ohittamattomina tosiasioina. Jos on eri mieltä, pitää löytää paremmat perustelut, eivätkä sellaisiksi riitä kotikutoiset tuntemukset, vaan on vakuutettava laajempi piiri.
Étienne de Poncins: Le traité de Lisbonne en 27 clés (Éditions Lignes de Repères, 2008 ; 261 pages ; 18,50 €)
Ralf Grahn
« Le traité de Lisbonne en 27 clés » jatkaa perinnettä selvittämällä Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen pääkohdat.
Viidenneksen kirjasta de Poncins omistaa EU:n toimielinuudistuksen monipolviselle historialle. Neljä viidennestä kirjan sisällöstä käsittelee Lissabonin sopimusta, ja de Poncins on jakanut aineiston 27 aihealueeseen (avaimeen).
Aiheittain kirjoittaja esittää uudistusajatukset ja niiden perusteet, valmistelukunnan sekä vuosien 2004 ja 2007 hallitustenvälisten konferenssien tulokset ynnä Lissabonin sopimuksen aiheuttamat muutokset.
Esitystapa on tiivis, selkeä ja luettava, joten teos sopii EU-politiikasta kiinnostuneelle kansalaiselle ja opiskelijalle. Faktojen lisäksi de Poncins, Ranskan EU-hallinnon pitkäaikainen virkamies ja maansa nykyinen Bulgarian suurlähettiläs, tarjoaa varsin suorasanaisia ranskalaisarvioita Lissabonin sopimuksen edistysaskeleista ja keskeneräisyyksistä.
Lissabonin sopimuksen toimeenpanon yksityiskohtainen valmistelu ja Ranskan pian alkava EU- puheenjohtajuus korostavat Suomen ja muiden jäsenmaiden tarvetta ainakin tiedostaa Ranskan perustelut ohittamattomina tosiasioina. Jos on eri mieltä, pitää löytää paremmat perustelut, eivätkä sellaisiksi riitä kotikutoiset tuntemukset, vaan on vakuutettava laajempi piiri.
Étienne de Poncins: Le traité de Lisbonne en 27 clés (Éditions Lignes de Repères, 2008 ; 261 pages ; 18,50 €)
Ralf Grahn
13. toukokuuta 2008
Lissabonin sopimus: tuorein konsolidointi
Eurooppa-päivän kunniaksi Lissabonin sopimus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä:
http://eur-lex.europa.eu/JOHtml.do?uri=OJ%3AC%3A2008%3A115%3ASOM%3AFI%3AHTML
Numerosta 9.5.2008 C 115 löytyvät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoidut toisinnot EU:n 23 virallisella kielellä.
Verkkoversion lisäksi konsolidoitu Lissabonin sopimus oli tarkoitus julkaista samana päivänä myös kirjana, mutta kuljettamista vaativien kirjojen saapuminen tänne Pohjolan perukoille voi kestää tovin.
Niille, jotka työskentelevät vakavissaan EU-perussopimusten parissa siinä muodossa minkä ne saavat Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, on luonnollista viitata Virallisessa lehdessä julkaistuun versioon, vaikka pilkuntarkasti ottaen konsolidoidut toisinnot eivät ole oikeudellisesti sitovia.
Suomeksi Lissabonin sopimuksen ensimmäinen konsolidointi oli kaiketi neuvoston 16. huhtikuuta 2008 julkaisema verkkoversio, joka poikkeaa uudesta ainakin sivunumeroinnin osalta.
Eräistä muista jäsenmaista poiketen avoimuutta korostava Suomi ei saanut aikaan aiempaa koottua toisintoa, joka olisi ollut luettava. Onneksi puute on nyt korjaantunut.
Ralf Grahn
J.K. Englanniksi olen artikloittain käynyt läpi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja edennyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 89 artiklaan. Kirjoituksissa painottuvat uudistusprosessin vaiheet, ja ne löytyvät osoitteesta:
http://grahnlaw.blogspot.com
http://eur-lex.europa.eu/JOHtml.do?uri=OJ%3AC%3A2008%3A115%3ASOM%3AFI%3AHTML
Numerosta 9.5.2008 C 115 löytyvät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoidut toisinnot EU:n 23 virallisella kielellä.
Verkkoversion lisäksi konsolidoitu Lissabonin sopimus oli tarkoitus julkaista samana päivänä myös kirjana, mutta kuljettamista vaativien kirjojen saapuminen tänne Pohjolan perukoille voi kestää tovin.
Niille, jotka työskentelevät vakavissaan EU-perussopimusten parissa siinä muodossa minkä ne saavat Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, on luonnollista viitata Virallisessa lehdessä julkaistuun versioon, vaikka pilkuntarkasti ottaen konsolidoidut toisinnot eivät ole oikeudellisesti sitovia.
Suomeksi Lissabonin sopimuksen ensimmäinen konsolidointi oli kaiketi neuvoston 16. huhtikuuta 2008 julkaisema verkkoversio, joka poikkeaa uudesta ainakin sivunumeroinnin osalta.
Eräistä muista jäsenmaista poiketen avoimuutta korostava Suomi ei saanut aikaan aiempaa koottua toisintoa, joka olisi ollut luettava. Onneksi puute on nyt korjaantunut.
Ralf Grahn
J.K. Englanniksi olen artikloittain käynyt läpi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja edennyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 89 artiklaan. Kirjoituksissa painottuvat uudistusprosessin vaiheet, ja ne löytyvät osoitteesta:
http://grahnlaw.blogspot.com
9. toukokuuta 2008
Eurooppa-päivä: Schumanin julistus
Ranskan ulkoministerin Robert Schuman teki 9. päivänä toukokuuta 1950 ehdotuksen, jonka pohjalta syntyi Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY). Lähes kuusi vuosikymmentä myöhemmin näköpiirissä on Lissabonin sopimuksen kautta yhtenäinen Euroopan unioni (EU), johon Euroopan yhteisö sulautuisi.
Keskeneräisyydestään huolimatta Euroopan unioni tarjoaa 500 miljoonalle kansalaiselle ja 27 jäsenmaalle parhaan mahdollisuuden turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseen maapalloistumisen oloissa.
Eurooppa-päivänä 2008 on syytä miettiä mistä maanosamme rauhanomainen ja vapaaehtoinen yhdentyminen alkoi. Seuraavassa Schumanin julistus:
”Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin.
Järjestäytyneen ja elävän Euroopan sivistykselle antama panos on välttämätön, jotta rauhanomaiset suhteet kyetään säilyttämään. Ranska on yli kahdenkymmenen vuoden ajan puhunut yhdistyneen Euroopan puolesta ensisijaisena tavoitteenaan palvella rauhaa. Euroopan yhdistyminen epäonnistui, ja sota syttyi.
Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus. Euroopan kansakuntien yhdistäminen edellyttää, että Ranskan ja Saksan vuosisatoja kestänyt vastakkainasettelu saadaan poistetuksi. Aloitteen on ensisijaisesti koskettava Ranskaa ja Saksaa.
Tämän päämäärän saavuttamiseksi Ranskan hallitus ehdottaa välittömiä toimia, jotka koskevat rajoitettua mutta ratkaisevan tärkeää asiaa:
Ranskan hallitus ehdottaa Ranskan ja Saksan koko hiili- ja terästuotannon asettamista yhteisen korkean viranomaisen alaisuuteen. Tämän järjestön toimintaan voivat halutessaan osallistua muutkin Euroopan maat.
Yhdistämällä hiilen ja teräksen tuotannon valvonta varmistetaan välittömästi yhteinen perusta taloudelliselle kehitykselle. Tämä merkitsee ensimmäistä askelta kohti Euroopan liittovaltiota ja muuttaa tulevaisuuden suuntaa näillä alueilla, jotka ovat kauan keskittyneet takomaan aseita sotiin, joiden uhreiksi ne ovat ennen muita päätyneet itse.
Tuotannosta otetaan näin yhteinen vastuu, ja siitä seuraa, että sota Ranskan ja Saksan välillä ei ole enää ajateltavissa eikä käytännössä mahdollinen. Kun perustetaan tällainen vahva tuotantoyksikkö, jonka toimintaan kaikki halukkaat maat voivat osallistua, nämä maat saavat yhdenvertaiset perusedellytykset teolliselle tuotannolleen, ja niiden taloudelliselle yhdentymiselle muodostetaan todellinen perusta.
Tämän tuotannon tulokset koituvat koko maailman hyväksi ketään hylkimättä tai syrjimättä, jotta yhdessä voidaan nostaa elintasoa ja edistää rauhantyötä. Lisääntyneine voimavaroineen Eurooppa voi ryhtyä toteuttamaan yhtä keskeisistä tehtävistään: Afrikan mantereen kehittämistä.
Näin voidaan yksinkertaisin toimin ja nopeasti sovittaa eri näkökohdat toisiinsa, mikä on talousyhteisön perustamisen edellytys, ja antaa kipinä laajenevalle ja syvenevälle yhteisölle, jonka muodostavat veristen ristiriitojen pitkään toisistaan erottamat kansakunnat.
Tämä ehdotus johtaa perustuotannon asettamiseen yhteiseen valvontaan sekä sellaisen uuden korkean viranomaisen perustamiseen, jonka päätökset sitovat Ranskaa, Saksaa ja muita mukaan liittyviä maita. Ehdotus merkitsee siis perustan luomista Euroopan liittovaltiolle, joka on pysyvän rauhan edellytys.
Saavuttaakseen edellä määritellyt tavoitteet Ranskan hallitus on valmis aloittamaan neuvottelut seuraavalta pohjalta.
Yhteisen korkean viranomaisen tehtävänä on taata mahdollisimman nopeasti tuotannon uudenaikaistaminen ja sen laadun parantaminen, hiilen ja teräksen toimittaminen samoin ehdoin Ranskan ja Saksan sekä muiden mukaan liittyvien maiden markkinoille, muualle suuntautuvan yhteisen viennin kehittäminen ja näiden teollisuudenalojen työntekijöiden olojen yhtenäistäminen.
Vaikka mukaan liittyvien maiden tuotannolliset lähtökohdat poikkeavatkin nykyisin toisistaan melkoisesti, näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on pantava täytäntöön joitakin väliaikaisia määräyksiä, jotka koskevat tuotanto- ja investointisuunnitelman toteuttamista, hintojen tasausjärjestelyn aloittamista ja sopeutusrahaston perustamista tuotannon järkiperäistämisen helpottamiseksi. Hiilen ja teräksen liikkuminen mukaan liittyvien maiden välillä on välittömästi vapautettava kaikista tullimaksuista, eikä siihen saa soveltaa erisuuruisia kuljetustariffeja. Vähitellen muodostuvat olosuhteet, joissa ikään kuin itsestään varmistuu, että tuotanto jakautuu mahdollisimman järkevästi ja mahdollisimman korkealla tuottavuuden tasolla.
Päinvastoin kuin kansainvälinen kartelli, joka pyrkii kansallisten markkinoiden jakamiseen ja hyödyntämiseen kilpailua rajoittavien toimien ja suurten voittojen avulla, ehdotuksessa hahmoteltu korkea viranomainen takaa samalla sekä markkinoiden yhdistämisen että tuotannon kasvun.
Edellä määritellyt keskeiset periaatteet ja sitoumukset sisällytetään osallistuvien valtioiden allekirjoittamaan sopimukseen. Täytäntöönpanossa käytettävän menettelyn täsmentäminen edellyttää neuvotteluja, jotka käydään yhteisellä sopimuksella nimetyn välittäjän avustuksella. Välittäjän tehtävänä on valvoa, että sopimukset ovat periaatteiden mukaisia, ja ratkaisemattoman erimielisyyden ilmetessä välittäjä vahvistaa hyväksyttävän ratkaisun. Yhteinen korkea viranomainen, jonka tehtävänä on vastata koko hallintajärjestelmän toiminnasta, muodostuu riippumattomista henkilöistä, jotka hallitukset ovat nimenneet tasa-arvoiselta pohjalta. Puheenjohtaja valitaan hallitusten yhteisellä sopimuksella. Korkean viranomaisen päätökset ovat lainvoimaisia Ranskassa, Saksassa ja muissa mukaan liittyvissä maissa. Tarvittavat mahdollisuudet valittaa korkean viranomaisen päätöksistä taataan asianmukaisin määräyksin. Yhdistyneiden Kansakuntien edustaja seuraa korkean viranomaisen toimintaa ja antaa siitä YK:lle kahdesti vuodessa julkisen kertomuksen, jossa selostetaan tämän uuden elimen toimintaa ja erityisesti sitä, kuinka hyvin korkea viranomainen toteuttaa rauhanomaisia päämääriään.
Korkean viranomaisen perustamisella ei puututa yrityksiä koskevaan omistusoikeusjärjestelmään. Tehtäväänsä toteuttaessaan yhteinen korkea viranomainen ottaa huomioon kansainväliselle Ruhrin viranomaiselle annetut valtuudet ja kaikenlaiset Saksalle määrätyt velvoitteet, niin kauan kuin ne ovat voimassa.”
Lähde:
Euroopan komission verkkosivu: 9. päivänä toukokuuta 1950 annettu julistus
http://europa.eu/abc/symbols/9-may/decl_fi.htm
***
Lissabonin sopimus ei ole lopullinen vastaus Euroopan haasteisiin, vaan väliasema matkalla kansanvaltaan, turvallisuuteen ja hyvinvointiin.
Ralf Grahn
J.K. Englanniksi olen artikloittain käynyt läpi Lissabonin sopimuksen syntyhistoriaa ja sopimuksen aiheuttamia muutoksia Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen. Sopimuksesta Euroopan unionin toiminnasta olen tähän mennessä käsitellyt 84 artiklaa:
http://grahnlaw.blogspot.com/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)