21. joulukuuta 2016

Mario Monti: Uusi sisämarkkinastrategia (2010)


Blogikirjoitusteni teemana on Euroopan unionin (EU) ja Euroopan talousalueen (ETA) sisämarkkinoiden kehittäminen 2010-luvulla, joten on syytä palata professori Mario Montin raporttiin Uusi sisämarkkinastrategia Euroopan talouden ja yhteiskunnan hyväksi (2010; 108 sivua).  

Jo 20. lokakuuta 2009 päivätyssä toimeksiannossa Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso oli muistuttanut että Lissabonin sopimuksen tavoitteena on “erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous”.


Sisämarkkinat  

Tässä pikakatsauksessa mainitsen perussopimusten keskeiset säännökset. EU:n päämäärät esitetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimuksen) 3 artiklassa, jonka 3 kohta kuuluu seuraavasti:

3.   Unioni toteuttaa sisämarkkinat. Se pyrkii Euroopan kestävään kehitykseen, jonka perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Se edistää tieteellistä ja teknistä kehitystä.

Samalla lienee paikallaan kerrata kuinka Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus määrittää sisämarkkinat neljän vapauden kokonaisuudeksi. SEUT-sopimuksen 26 artiklan 2 kohdan tavoitteet on kirjattu näin:

2.   Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perussopimusten määräysten mukaisesti.

Keskeisessä asemassa sisämarkkinoilla ja unionissa laajemmin on SEUT-sopimuksen 18 artiklan syrjintäkielto:

Kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä perussopimusten soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten erityismääräysten soveltamista.


Montin tarkastelu

Montin raportin tarkoituksena oli selvittää, oliko mahdollista muuttaa luutuneita käsityksiä ja muodostaa sisämarkkinat keskeiseksi poliittiseksi painopisteeksi, jonka avulla voitaisiin vastata Euroopan yhdentymisen kasvaviin haasteisiin, ja miten tämä  voitaisiin tehdä (s. 13).

Hajotuspyrkimysten ja protestiäänien vyöryssä on hyvä muistaa Montin näkemys taantumuksen torvensoittajien lähteistä (s. 21):

Euroopan sisämarkkinat eivät ole synnyttäneet globalisaatiota, mutta jos niitä vahvistetaan nationalistista talouspolitiikkaa vastaan ja ne päivitetään johdonmukaisiksi muiden huolenaiheiden ja toimintatavoitteiden kanssa, ne ovat paras vastaus globalisaatioon.

Eurooppa-päivänä 2010, siis 9. toukokuuta, luovuttamassaan raportissa Monti korosti riittävän laajan yhteisymmärryksen luomista (s. 34):

Edellä hahmoteltu uusi kattava strategia olisi toteutettava pakettiratkaisuna, josta eri kulttuuritaustoja, poliittisia suuntauksia ja edellä kuvattuja huolenaiheita edustavat jäsenvaltiot voivat löytää riittävästi itselleen sopivia elementtejä voidakseen hyväksyä joitakin myönnytyksiä aiempiin kantoihinsa verrattuna.

Sisämarkkinoiden uudistaminen edellyttää vastaamista haasteisiin, jotka liittyvät markkinoiden aukkoihin, pullonkauloihin ja uusiin aluevaltauksiin, tiivisti Monti (s. 37).

EU:n päämäärien ja perussopimusten kannalta Monti kiteytti sisämarkkinoiden idean seuraavasti (s. 38):

Sisämarkkinat ja niiden neljä vapautta edustavat ihannetta, kansalliset rajat ylittävää aluetta, jonka sisällä ihmiset voivat liikkua, työskennellä, tehdä tutkimusta ja harjoittaa yritystoimintaa ilman minkäänlaista syrjintää.

Lakikirjojen sisällön ja arkitodellisuuden väliin jäi kuitenkin ammottava aukko, kertoi Monti (s. 38) tukeutuen  vuonna 2008 julkaistuun raporttiin, jossa Alain Lamassoure arvioi ihanteiden toteutumista EU:n kansalaisten kannalta. (Kirjoitin taannoin Lamassouren selvityksestä englanniksi muun muassa täällä, täällä ja täällä).

Vapaan liikkuvuuden direktiivi 2004/38/EY ja Lissabonin sopimuksen joustavammat menettelyt vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseksi herättivät kuitenkin Montissa tiettyjä toiveita liikkuvien kansalaisten ja yritysten olojen helpottumisesta (s. 39-40).


Uudet sisämarkkinat

Tavaroiden sisämarkkinat olivat kypsemmät kuin muiden alojen, mutta sielläkin riitti työtä standardointiprosessin uudistamiseksi, saumattoman logistiikka- ja kuljetusjärjestelmän aikaansaamiseksi sekä eurooppalaisen patentin luomiseksi  (sivulta 50).  
Tärkeätä oli luoda yhtenäis- tai sisämarkkinat sinne mistä ne vielä puuttuivat. Tähän kuului EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden kehittäminen, telepalvelujen ja -infrastruktuurin saumaton sääntelyalue, yleiseurooppalaiset sähköiset vähittäismarkkinat ja digitaalisen sisällön markkinat, mukaan lukien viittaus EU:n laajuisen tekijänoikeuden harkinnasta (sivulta 44).  

Sisämarkkinoiden laajentaminen energian, ilmastonmuutoksen ja ympäristön  (sivulta 47) sekä palvelujen suuntaan (sivulta 53) sisälsivät runsaasti mahdollisuuksia.

EU:ssa ei edelleenkään ollut sellaista työvoiman liikkuvuutta, jota tarvittaisiin työmarkkinoiden tehostamiseksi ja rahaliiton toimivuuden varmistamiseksi (s. 56).

Pirstoutunut oli Euroopan fyysinen infrastruktuuri (sivulta 64), siis tiet ja muut liikenneyhteydet, sähköverkot (laajemmin energiaverkot), sähköiset viestintäverkot  ja vesireitit.  


Yhteisymmärrys

Yhteisymmärrys vahvemmista sisämarkkinoista erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden hengessä vaati aukkojen paikkaamista vihamielisyyttä aiheuttavan kitkan poistamiseksi (sivulta 68).

Lähetettyjen työntekijöiden etujen ja sosiaaliturvan epätasa-arvoon oli löydettävä poliittinen ratkaisu ristiriitojen ratkaisemiseksi suojelemalla työntekijöiden oikeuksia sortumatta protektionismiin.   

Kansalaisnäkökulmaa (sivulta 72) edustivat muun muassa yleistä taloudellista etua koskevat palvelut sekä peruspankkipalveluiden ja laajakaistayhteyden takaaminen kaikille.  

Julkiset hankinnat oli saatava palvelemaan Euroopan poliittisia tavoitteita (sivulta 75) sääntöjä yksinkertaistamalla ja nykyaikaistamalla.  

Pirstaloitunut verotusympäristö (sivulta 78), kilpailukyky ja koheesio (aluepolitiikka) (sivulta 83), teollisuuspolitiikka (sivulta 85)  sekä globaali kaupankäynti ja sijoitustoiminta (sivulta 88) viitoitettiin punnituin sanakääntein.


Toteuttaminen

Vahvempien sisämarkkinoiden toteuttamisessa (teksti sivulta 93) Monti pohti minkätyyppinen sääntely ja millaiset politiikan toteuttamiskeinot soveltuvat parhaiten sisämarkkinoiden ohjailuun.  

Oikeutta lähentävien direktiivin asemesta hän painotti yhdenmukaistavaa asetusta, jonka etuina ovat selkeys, ennustettavuus ja tehokkuus.

Eräänä mahdollisuutena on myös kansallisten lainsäädäntöjen kanssa rinnakkainen, valinnainen EU-sääntely tilapäisratkaisuna, silloisen jäsenmäärän (27) mukaan 28. järjestelmäksi nimetty.

Täytäntöönpanon vahvistaminen (sivulta 95) sisälsi muun muassa rikkomusmenettelyt, joissa komission pitäisi nopeuttaa käsittelyä. Sisämarkkinoiden toimivalta pitäisi saada enemmän kilpailupolitiikkaa vastaavaksi. Kansallisen täytäntöönpanon valvonnassa pitäisi saada jäsenmaiden vertaispaine käyttöön.  


Sitoutuminen

Lopuksi Monti esittää poliittinen aloitteen sisämarkkinoiden (ja talous- ja rahaliiton) vahvistamiseksi (teksti sivulta 105) pakettiratkaisua, johon EU:n toimielimet ja jäsenmaat sitoutuvat.  

Euroalueesta Monti toteaa, että oli rohkea päätös ottaa käyttöön yhteinen raha, mutta tarvittaisiin yhteiset, yhdennetyt ja joustavat markkinat. Sisämarkkinat on saatava osaksi EU:n talousasioiden hallinnon luontia.

***

Vaikka saatoin poimia esille vain joitakin yksityiskohtia, paluu Montin tekstiin vahvisti muistikuvaa harkitusta esityksestä ja punnituista sanakäänteistä. Joskus selvitysmies vain raotti näköaloja uudistuksiin, joihin Euroopan unionin jäsenmaat eivät vielä ole kypsiä.

Montin uusi sisämarkkinastrategia hahmotti onnistuneesti mahdollisuuksia, jotka keskeisesti vaikuttavat EU-kansalaisten työhön ja toimeentuloon tällä vuosikymmenellä.


Ralf Grahn

3. joulukuuta 2016

Missä EU, siellä lisäarvon mahdollisuus


Euroopan parlamentilla on muodollinen aloiteoikeus vain poikkeustapauksissa, mutta unionin kansalaisia edustava parlamentti voi tehdä esityksiä komissiolle lakiesitysten valmistelusta.

Merkittävä osa EU-lainsäädännöstä vaatii neuvoston ja parlamentin yhteisen hyväksynnän, mutta unionin ja eri politiikka-alojen kehittämisessä Euroopan parlamentti kerää asiantuntemusta ja vaikuttaa EU:n suuntaamiseen myös laatimalla  mietintöjä ja hyväksymällä julkilausumia omasta aloitteestaan.

Mitä vakuuttavammin parlamentti kantansa perustelee, sitä auliimmin komission ja neuvoston pitäisi liittyä hyvien tavoitteiden edistämiseen.

EU-tason lisäarvo

Ennen uuden parlamentin ja komission toimikausien alkua Euroopan parlamentti käynnisti vuonna 2013 sarjan selvityksiä, joilla pyritään osoittamaan mahdollisuudet EU-tason lisäarvoon periaatteella: Missä EU, siellä lisäarvon mahdollisuus.

Vuonna 1998 julkaistusta Cecchinin raportista lainattiin hankkeen aiheeksi englanniksi “the Cost of Non-Europe”, siis EU-toiminnan puutteesta johtuvat hyvinvointitappiot ja menetetyt mahdollisuudet.   


Sisämarkkinoiden lisäarvo  

Sisämarkkinat ovat omalla tavallaan Euroopan unionin kulmakivi, mutta eteneminen kohti saumatonta yhtenäismarkkinaa on ollut pitkää ja vaivalloista.

Sisämarkkinoiden mahdollisuuksista Euroopan parlamentti tilasi viisi erillistä asiantuntijaselvitystä, jotka on julkaistu englanniksi.

Pyynnön sisämarkkinoita koskevien Cost of Non-Europe -raporttien tilaamiseen esitti sisämarkkinoiden ja kuluttajansuojan valiokunta (IMCO, sanoista Committee on Internal Market and Consumer Policy).

Tilaajana ja julkaisijana toimi parlamentin tutkimuspalvelun Euroopan tason lisäarvoyksikkö. Selvitykset julkaistiin syyskuussa 2014, sopivasti uuden parlamentin alkutaipaleelle ja valittavan komission työtä viitoittamaan.  


Ykkösellä numeroitiin tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeva tutkimus, jonka laati RAND Europe:

(European Parliamentary Research Service EPRS, European Added Value Unit EAVA; September 2014; 76 sivua)

CEPS laati toisen selvityksen, jonka aiheena olivat palvelujen sisämarkkinat:
 
(EPRS European Parliamentary Research Service, EAVA European Value Added Unit; September 2014; 154 sivua)

Sähköiset sisämarkkinat olivat kolmannen selvityksen aiheena, laatijana GHK:

(EPRS European Parliamentary Research Service; September 2014; 111 sivua)

Europe Economics tuotti neljännen selvityksen, jonka kohteena olivat julkiset hankinnat ja käyttöoikeussopimukset:  

The Cost of Non-Europe in the Single Market - IV - Public Procurement and Concessions (EPRS European Parliamentary Research Service; September 2014; 111 sivua)  

Viidennen, kuluttajansuojan täydentämistä koskevan selvityksen tuottamisesta vastasi GHK:

(EPRS European Parliamentary Research Service; September 2014; 66 sivua)   


Sisämarkkinoiden yhteenvetoraportti

Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun Euroopan tason lisäarvoyksikkö kirjoitti tiiviin yhteenvetoraportin eri sisämarkkina-aloja koskevista selvityksistä. Yhteenveto on julkaistu myös saksaksi ja ranskaksi:  



Euroopan tason lisäarvo laajemmin

Euroopan tason lisäarvoa (Cost of Non-Europe) koskeva selvitys- ja agendahanke koskee muitakin politiikka-aloja kuin sisämarkkinoita. Projekti jatkuu edelleen, mutta kevääseen 2015 asti voi seurata edistymistä koonnoksen kolmannesta laitoksesta. Senkin toimitti tutkimuspalvelun lisäarvoyksikkö:

Mapping the Cost of Non-Europe, 2014-19 (EPRS European Parliamentary Research Service, European Added Value Unit; Third edition; April 2015; 86 sivua)  


Ralf Grahn