Blogikirjoitus Euroopan tulevaisuus: Kilpailukyky vai siilipuolustus? aloitti komission globalisaation hallintaa koskevan pohdinta-asiakirjan esittelyn, mutta päätyi kysymään, merkinnän EU valtiokeskeisten mielipidesiilojen vankina hengessä, kuinka unionin kansalaisten ja yleinen etu tulevat kuuluviin, jos aiheista käydään 27 erillistä kansallista keskustelua. Kyseessähän ovat ennen kaikkea koko EU:ta koskevat poliittiset valinnat, vaikka jäsenmaiden hallituksia ympäröivät symbioottiset siilot rajaavat keskusteluita maittain.
Siksi blogieni mittapuuna on ymmärrykseni mukainen Euroopan kansalaisen etu ja tarkastelutasona EU kokonaisuutena. Kansalliset tiedot tai esimerkit pyrkivät useimmiten palvelemaan maiden rajojen yli ja eri kielillä käytävää yleiseurooppalaista keskustelua Euroopan tulevaisuudesta.
Globalisaatio
Palaamme varsinaiseen aiheeseen. Oikeusportaali Eur-Lexin kautta tarjoutuva pohdinta-asiakirja toimii pohjana:
Edellisen asiakirjan teksti on luettavampi grafiikkaa lukuun ottamatta, mutta vaihtoehtona halukkaille on “painettu” versio: Pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta (21 sivua).
Edellisessä blogikirjoituksessa mainittu eurooppalaisten kaksijakoinen suhtautuminen globalisaatioon ilmaistaan pohdinta-asiakirjassa luvuin (s. 10): 55 prosenttia pitää globalisaatiota ennen kaikkea mahdollisuutena, kun taas 45 prosenttia pitää globalisaatiota lähinnä uhkana.
Perinteisen tavarakaupan ajatteleminen ei riitä. Komission esityksen mukaan (s. 12-16) olemme nyt vaiheessa, jossa digitalisaatio, robotit, tekoäly, esineiden internet ja 3D-tulostus mullistavat tapamme tuottaa, työskennellä, liikkua ja kuluttaa. Suojamuurien rakentaminen muutostrendejä vastaan ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu.
Globalisaation hallinnan alku
YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030; näihin perustuva uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus) ja Pariisin ilmastosopimuksen (jota koskevat YK:n ilmastoneuvottelut jatkuvat parhaillaan Bonnissa) lisäksi tarvitaan uusia sääntöjä ja toimia yhteisen planeettamme ja ihmiskunnan pelastamiseksi. Vuoden 2016 New Yorkin julistuksen pohjalta maailman hallitukset pyrkivät yhteisymmärrykseen siirtolaisuudesta, Global Compact on Migration, vuodeksi 2018. Maailman kauppajärjestö WTO:n piirissä neuvoteltu Balin kauppamenettelysopimus tuli voimaan vuoden 2017 alkupuolella.
Globaalit säännöt
Komission mainitsemat myönteiset esimerkit monenvälisyydestä ja sääntöihin perustuvasta kansainvälisestä järjestyksestä ovat kuitenkin vain pieni alku (s. 17):
Globaalia säännöstöä on täydennettävä. Se ei ole vielä valmis. Joillakin aloilla, erityisesti digitaalitalouden alalla, ei ole juuri lainkaan sääntelyä. Toisilla aloilla säännöt eivät varmista tasapuolisia toimintaedellytyksiä tai puutu riittävästi haitalliseen ja vilpilliseen toimintaan, kuten veropetoksiin, korruptioon, luonnonvarojen riistämiseen, laittomiin rahoitusvirtoihin, haitallisiin valtiontukiin tai sosiaaliseen polkumyyntiin.
Tästä komissio etenee yhdennetyn ja ennakoivan eurooppalaisen talousdiplomatian hahmottamiseen (s. 18), johon kuuluvat myös tasapainoisen, sääntöihin perustuvan ja edistyksellisen kauppa- ja investointiohjelman kehittäminen, kansainvälisten talous- ja finanssipoliittisten sääntöjen parantaminen sekä työelämän normien kehittäminen.
Brexitin, siis Britannian lähdön jälkeen Euroopan unionin (EU27) ja Euroopan talousalueen (lisäksi Islanti, Liechtenstein ja Norja) asukaspohja on noin 450 miljoonaa, hupeneva osuus maapallomme pian kahdeksan miljardin väestöstä. Yksittäin toimien EU:n suurimmatkin jäsenmaat ovat liian pieniä, ellei unioni löydä keinoja yhteisen tahdon toteuttamiseen maailman haasteiden kohtaamiseksi sekä talous- ja kauppasääntöjen muovaamiseksi (s. 19):
EU:n sisämarkkinat ovat maailman suurimmat, ja EU on maailman suurin kauppamahti, investoija ja kehitysavun antaja, joten se voi muokata globaaleja sääntöjä. Säilyttääkseen vaikutusvaltansa väestörakenteen, talouden ja politiikan muuttuessa EU:n on tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin yhdistettävä voimansa ja puhuttava yhdellä äänellä. Ennusteiden mukaan yksikään eurooppalainen maa ei kuulu vuonna 2050 maailman kahdeksan suurimman talouden joukkoon.
Sinisilmäisyyden ja epäreilujen käytäntöjen torjuminen ovat avainsanoja toimille, joilla EU pyrkii tasapuolisten toimintaedellytysten aikaansaamiseen tai palauttamiseen (s. 19-21). Sääntöjen noudattamisesta, kansainvälisiä sijoitusriitoja käsittelevästä monenvälisestä investointituomioistuimesta, kaupan suojatoimista, julkisten hankintojen avaamisesta eurooppalaisille, EU:hun kohdistuvien strategisten sijoitusten valvonnasta sekä kansainvälisen verotuksen läpinäkyvyydestä ja oikeudenmukaisuudesta ynnä veronkierron kitkemisestä tullaan keskustelemaan paljon lähivuosina.
Ralf Grahn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti