Hankintalainsäädännön uudistamisen yhteydessä eduskunta edellytti hallitukselta selontekoa uuden lainsäädännön vaikutuksista ja mahdollisista muutostarpeista. Erityismaininnan saivat kuntien yhteistoiminta sekä kansalaisjärjestöjen (kolmannen sektorin) asema sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajina.
Hankintalain (348/2007) ja erityisalojen hankintalain (349/2007) sekä hankinta-asetuksen (614/2007) oltua voimassa vuoden (kesäkuun alusta 2007) hallitus selvitti sekä hankintaviranomaisten että yrittäjien kokemuksia varsin monipuolisesti:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/?${APPL}=akirjat&${BASE}=akirjat&${THWIDS}=0.23/1233808343_179146&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
Vaikka vuoden tarkastelujakso on lyhyt Valioneuvoston selonteko hankintalakiuudistuksesta (VNS 7/2008 vp; 61 sivua) antaa järjestelmällisen yleiskuvan lainsäädännön toimivuudesta. Menettelyt ovat täsmentyneet ja viranomaisten osaaminen on kehittynyt. Toisaalta sekä hankintatoimi että yritykset – erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset – kokevat menettelyt raskaiksi.
Selonteossa tarkastellaan erikseen sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintoja, joissa laatu ja inhimilliset tekijät ovat tärkeitä. Hallitus esittää esimerkkejä lainsäädännön tarjoamista mahdollisuuksista laatutekijöiden käyttämiseen ja viittaa käynnissä oleviin kansallisiin ja Euroopan unionin kehittämisselvityksiin.
Hallituksen selonteko hankintalakiuudistuksesta on hyödyllinen yleisesitys sekä viranomaisille että yrityksille.
Ralf Grahn
J.K. Euroopan yhteisön (Euroopan unionin) hankintadirektiiviä 2004/18/EY ja muita julkisia hankintoja koskevia kysymyksiä käsittelen englanniksi yksityiskohtaisesti osoitteessa
http://grahnlaw.blogspot.com
Kansallisen tason kysymykset painottuvat hieman enemmän tässä blogissa ja ruotsiksi osoitteessa
http://eudirektivet.egetforum.se/blog
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hankintalaki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hankintalaki. Näytä kaikki tekstit
5. helmikuuta 2009
1. helmikuuta 2009
Julkiset hankinnat Euroopan unionissa ja Suomessa
Euroopan unionin (alun perin Euroopan talousyhteisön) tavoitteena on 50 vuoden ajan ollut turvata jäsenmaiden taloudellinen ja sosiaalinen edistys poistamalla Eurooppaa jakavat raja-aidat.
Keskeisessä roolissa on yhteismarkkinoiden, myöhemmin sisämarkkinoiden luominen, joilla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien liikkuminen on vapaata.
Julkisten hankintojen avaaminen kilpailulle on tärkeä osa sisämarkkinoiden kehittämistä, sillä niiden osuus bruttokansantuotteesta on merkittävä, noin 16 prosenttia.
Tähän mennessä on säädetty kaksi uudistettua direktiiviä, joista toinen on yleinen ns. hankintadirektiivi 2004/18/EY. Toiseen direktiiviin 2004/17/EY väljemmin menettelyin koottiin ns. erityisalojen hankinnat vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen aloilla, joilla monopolit hallitsivat ja osittain vielä hallitsevat markkinoita.
Suomessa on uusien hankintadirektiivien perusteella säädetty laki julkisista hankinnoista (348/2007), ns. hankintalaki, ja laki vesi-, ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (349/2007), ns. erityisalojen hankintalaki, jotka tulivat voimaan 1.6.2007.
Samaan aikaan tuli voimaan valtioneuvoston asetus julkisista hankinnoista (614/2007).
***
EU-peräinen lainsäädäntö
Hankintalainsäädäntö kuten muutkin Euroopan yhteisön direktiivejä (puitelakeja) toteuttavat lait ovat kansallista oikeutta.
Jäsenmailla on velvollisuus saattaa voimaan tarpeelliset kansalliset määräykset, vieläpä ajoissa ja oikein. Joskus tässä esiintyy puutteita, jotka voivat haitata yritysten tai yksityisten oikeuksien toteutumista. (Suomen uudistettu hankintalainsäädäntö tuli voimaan viisi kuukautta myöhässä.)
Oikean voimaansaattamisen ohella tärkeä on säännösten asiallinen soveltaminen.
Vaikka seikkaperäiset lainvalmisteluasiakirjat Suomessa ja Ruotsissa antavat usein vastauksia kysymyksiin, EY-peräistä lainsäädäntöä on tulkittava taustalla olevien yhteisösäännösten valossa ja ottaa huomioon EY-tuomioistuimen kehittyvä oikeuskäytäntö.
Näin ollen alkuperäisillä direktiiveillä on edelleen merkitystä, vaikka ne on istutettu kansallisiin lakeihin.
Ralf Grahn
Keskeisessä roolissa on yhteismarkkinoiden, myöhemmin sisämarkkinoiden luominen, joilla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien liikkuminen on vapaata.
Julkisten hankintojen avaaminen kilpailulle on tärkeä osa sisämarkkinoiden kehittämistä, sillä niiden osuus bruttokansantuotteesta on merkittävä, noin 16 prosenttia.
Tähän mennessä on säädetty kaksi uudistettua direktiiviä, joista toinen on yleinen ns. hankintadirektiivi 2004/18/EY. Toiseen direktiiviin 2004/17/EY väljemmin menettelyin koottiin ns. erityisalojen hankinnat vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen aloilla, joilla monopolit hallitsivat ja osittain vielä hallitsevat markkinoita.
Suomessa on uusien hankintadirektiivien perusteella säädetty laki julkisista hankinnoista (348/2007), ns. hankintalaki, ja laki vesi-, ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (349/2007), ns. erityisalojen hankintalaki, jotka tulivat voimaan 1.6.2007.
Samaan aikaan tuli voimaan valtioneuvoston asetus julkisista hankinnoista (614/2007).
***
EU-peräinen lainsäädäntö
Hankintalainsäädäntö kuten muutkin Euroopan yhteisön direktiivejä (puitelakeja) toteuttavat lait ovat kansallista oikeutta.
Jäsenmailla on velvollisuus saattaa voimaan tarpeelliset kansalliset määräykset, vieläpä ajoissa ja oikein. Joskus tässä esiintyy puutteita, jotka voivat haitata yritysten tai yksityisten oikeuksien toteutumista. (Suomen uudistettu hankintalainsäädäntö tuli voimaan viisi kuukautta myöhässä.)
Oikean voimaansaattamisen ohella tärkeä on säännösten asiallinen soveltaminen.
Vaikka seikkaperäiset lainvalmisteluasiakirjat Suomessa ja Ruotsissa antavat usein vastauksia kysymyksiin, EY-peräistä lainsäädäntöä on tulkittava taustalla olevien yhteisösäännösten valossa ja ottaa huomioon EY-tuomioistuimen kehittyvä oikeuskäytäntö.
Näin ollen alkuperäisillä direktiiveillä on edelleen merkitystä, vaikka ne on istutettu kansallisiin lakeihin.
Ralf Grahn
29. tammikuuta 2009
Julkiset hankinnat 2008
Viime vuosi oli hankintalain ensimmäinen kokonainen, sillä Euroopan yhteisön (Euroopan unionin) hankintadirektiivin 2004/18/EY toteuttamiseksi säädetty laki tuli voimaan 1. kesäkuuta 2007.
Vuonna 2008 julkaistiin Suomessa 19 713 hankintailmoitusta, joiden arvo oli yhteensä 14 miljardia euroa. Euroopan unionin kynnysarvon ylittävät suuret hankinnat ilmoitetaan unionin laajuisesti, mutta kansallisilla kynnysarvoilla on oma merkityksensä.
Tavaroiden, palveluiden, rakennusurakoiden ja muita hankintoja ilmoitettiin kansallisesti 13 988 kappaletta ja niiden yhteinen arvo oli 6 miljardia euroa. Toisin sanoen noin kaksi kolmasosaa hankintailmoituksista kohdistui EU:n kynnysarvojen alle jääviin julkisiin sopimuksiin.
Kunnat, kuntayhtymät ja muut aluetason viranomaiset tekivät eniten ilmoituksia, mutta arvoltaan eivät valtiovallan tai muiden hankintayksiköiden ilmoitukset jääneet kovinkaan paljon jälkeen.
Lähde: HILMA – Julkiset hankinnat: HILMAssa julkaistut hankintailmoitukset 1.1.2008 – 31.12.2008 (tilasto 12.1.2009)
www.hankintailmoitukset.fi
Ralf Grahn
Vuonna 2008 julkaistiin Suomessa 19 713 hankintailmoitusta, joiden arvo oli yhteensä 14 miljardia euroa. Euroopan unionin kynnysarvon ylittävät suuret hankinnat ilmoitetaan unionin laajuisesti, mutta kansallisilla kynnysarvoilla on oma merkityksensä.
Tavaroiden, palveluiden, rakennusurakoiden ja muita hankintoja ilmoitettiin kansallisesti 13 988 kappaletta ja niiden yhteinen arvo oli 6 miljardia euroa. Toisin sanoen noin kaksi kolmasosaa hankintailmoituksista kohdistui EU:n kynnysarvojen alle jääviin julkisiin sopimuksiin.
Kunnat, kuntayhtymät ja muut aluetason viranomaiset tekivät eniten ilmoituksia, mutta arvoltaan eivät valtiovallan tai muiden hankintayksiköiden ilmoitukset jääneet kovinkaan paljon jälkeen.
Lähde: HILMA – Julkiset hankinnat: HILMAssa julkaistut hankintailmoitukset 1.1.2008 – 31.12.2008 (tilasto 12.1.2009)
www.hankintailmoitukset.fi
Ralf Grahn
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)