Lissabonin sopimuksen mahdollisuudet EU:n parantamiseksi

Valtio-omisteisen Euroopan unionin jäsenmaiden päämiehet kokoontuvat 25. maaliskuuta 2017 Rooman sopimusten 60-vuotisjuhlaan, jonka yhteydessä heidän on tarkoitus antaa julistus unioninsa tulevaisuudesta.

Ennusmerkit eivät ole lupaavia kriisien ratkaisemiseksi. Tosin Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön neljän perustajamaan päämiehet kokoontuvat tänään lisäpohdintoihin Versailles’n palatsiin, joka on Ludvig XIV itsevaltiuden symboli.  

Euroopan parlamentti

Kansalaisten suoraan valitsema Euroopan parlamentti on osoittanut enemmän aloitekykyä ja näkemystä. Europarlamentti otti 16. helmikuuta 2017 kantaa Euroopan unionin tulevaisuuteen hyväksymällä kolme päätöslauselmaa. Parlamentin tiedote kuvaa lyhyesti kannanottojen pääkohtia.

Ensimmäinen koskee EU:n vahvistamista hyödyntämällä nykyisten perussopimusten (Lissabonin sopimuksen) tarjoamia mahdollisuuksia. Toinen esittää joitakin solmukohtia perussopimusten kehittämiseksi. Kolmas tähtää euroalueen vahvistamiseen.

Tässä kirjoituksessa käsittelen parlamentin näkemystä perussopimusten hyödyntämisestä paremmin.

Mietintö A8-0386/2017

Menettelytunnuksen 2014/2249(INI) avulla voimme nähdä, että perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan (AFCO) esittelijät Mercedes Bresso (S&D) ja Elmar Brok (EPP) valmistelivat mietinnön A8-0386/2017 Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia, jonka valiokunta hyväksyi äänin 16 vastaan 6 (tyhjää 1).

Budjettivaliokunta (BUDG) ja talousarvion valvontavaliokunta (CONT) olivat antaneet lausunnot; jälkimmäisen valmistelijana oli EPP-ryhmän Petri Sarvamaa (tosin ei paikalla täysistunnossa).  

Tässä voidaan esittää vain joitakin makupaloja 40 sivun päätöslauselmaehdotuksen johdannosta.

Mietinnön mukaan Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on edessään suuria haasteita, joista yksikään jäsenvaltio ei selviä yksinään. Lisäksi  EU:n kansalaiset ovat muun muassa talous-, finanssi- ja sosiaalikriisin vuoksi pettyneitä Euroopan yhdentymishankkeeseen. Valiokunta katsoi että EU:n uudistamisessa tarvitaan kaksivaiheista lähestymistapaa: perussopimusten puitteissa ja niitä muuttamalla.

Mietintö kehotti Eurooppa-neuvostoa käyttämään ns. siirtymälauseketta (SEU-sopimuksen 48 artiklan 7 kohta), jonka perusteella neuvosto voisi siirtyä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksentekoon tapauksissa, joissa perussopimuksissa nykyisin edellytetään yksimielisyyttä.   

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) osalta on syytä ottaa huomioon, että sopimuksen mukaan siirtymistä yksimielisyydestä määräenemmistöpäätöksiin ei voida tehdä päätöksissä, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla. Tältä osin mietintö toi siksi esiin määräykset joustavuudesta ja tiiviimmästä yhteistyöstä (pysyvä rakenteellinen yhteistyö).

Demokraattisen ja avoimen kaksikamarisen lainsäädäntöjärjestelmän luomiseksi neuvoston päätökset olisi tehtävä yhdessä ainoassa lakiasäätävässä neuvostossa ja nykyiset alakohtaiset lakiasäätävät (ministeri)neuvoston kokoonpanot olisi muutettava valmisteluelimiksi parlamentin valiokuntien tapaan.

On tärkeää, että komission puheenjohtaja valitaan selkeällä ja ymmärrettävällä menettelyllä Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä, siis jatkamalla ja syventämällä kärkiehdokkaiden kilvoittelua.

Sisämarkkinoiden kasvupotentiaalia olisi hyödynnettävä paremmin palvelujen, digitaalisten sisämarkkinoiden, energiaunionin, pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin aloilla.

Oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja työntekijöiden oikeudet olisi taattava ja säilytettävä hyödyntämällä täysin Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia. Vapaa liikkuvuus, etenkin työntekijöiden vapaa liikkuvuus, on perussopimuksissa (SEUT-sopimuksen 45 artiklassa) vahvistettu oikeus ja sisämarkkinoiden toteuttamisen keskeinen liikevoima.

Viime aikojen turvallisuushaasteet ovat tuoneet esille tarpeen siirtyä asteittain yhteisen puolustuspolitiikan ja mahdollisesti yhteisen puolustuksen käyttöönottoon.  

Yleisten näkökohtien jälkeen mietinnössä tarkasteltiin varsin seikkaperäisesti seuraavia aiheita:

Toimielinrakenne, demokratia ja vastuuvelvollisuus

EU:n talousarvion rooli talous- ja rahaliitossa

Ulkoiset toimet

Oikeus- ja sisäasiat

Päätöslauselma P8_TA-PROV(2017)0049

Ennen täysistuntoa parlamentin tutkimuspalvelu (EPRS) tuotti englanninkielisen parin sivun muistion, joka tiiviisti taustoitti keskeisiä kohtia.  

Euroopan parlamentin päätöslauselma 16. helmikuuta 2017 Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia P8_TA-PROV(2017)0049 hyväksyttiin täysistunnossa EU-vihamielisten vastaehdotuksen kaatamisen ja muiden osaäänestysten jälkeen kokonaisuutena äänin 329 (vastaan 223 ja tyhjää 83)[linkkiä korjattu].

Lopputuloksen ohella VoteWatch Europe tarjoaa mahdollisuuden suodattaa tuloksia [linkkiä korjattu] muun muassa maittain. Pohjoismaiden nihkeätä suhtautumista EU:n kehittämiseen kuvaa osaltaan päätöslauselman puolesta äänestäneiden edustajien pieni määrä: Ruotsista kaksi (ALDE:n Cecilia Wikström ja Jasenko Selimovic), Suomesta sentään kuusi (Vihreiden Heidi Hautala, Euroopan kansanpuolueen Henna Virkkunen ja Sirpa Pietikäinen, S&D-ryhmän Liisa Jaakonsaari ja Miapetra Kumpula-Natri sekä maamme ainoa liberaalimeppi(?) ALDE:n Nils Torvalds), Tanskasta kaksi (ALDE:n Jens Rohde ja vihreiden Margrete Auken).

Ralf Grahn

Suomi ratifioi Lissabonin sopimuksen

Eduskunta aloittaa tänään, 4. kesäkuuta 2008 Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen täysistuntokäsittelyn, joka tähtää sopimuksen ratifiointiin, eli kansalliseen hyväksyntään.

Käsittely perustuu hallituksen esitykseen (HE 23/2008 vp), joka on kansainvälisestikin seikkaperäisin näkemäni yleisselvitys EU:n uusista perussopimuksista.

Eduskunta hyväksyi vuonna 2006 EU:n perustuslaillisen sopimuksen, johon verrattuna Lissabonin sopimus on rakenteeltaan selkeästi erilainen. Yhtenäisen perussopimuksen sijaan Euroopan unionilla olisi jatkossakin kaksi muutettua sopimusta: Euroopan unionista tehty sopimus (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT). Jälkimmäinen nimi korvaisi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen.

Lissabonin sopimus toteuttaa merkittävän osan perustuslaillisen sopimuksen uudistuksista, mutta sisältöä on jonkin verran kevennetty.

Eduskunnassa päävastuu on ollut ulkoasiainvaliokunnalla, joka on laatinut mietinnön (UaVM 6/2008 vp). Lähetekeskustelun perusteella suuri valiokunta (SuVL 1/2008 vp) ja perustusvaliokunta (PeVL 13/2008 vp) ovat antaneet ulkoasiainvaliokunnalle varsin seikkaperäiset lausunnot.

Useimmat erityisvaliokunnat ovat käyttäneet mahdollisuutta lausunnon antamiseen: hallintovaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta.

Ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy Lissabonin sopimuksen ja siihen liittyvän lain lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Perustuslain 95 §:n 2 momentti säätää kansainvälisen sopimuksen hyväksynnästä:

”Lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.”

Lissabonin sopimus sisältää, perustuslakivaliokunnan esittämin perustein, määräyksiä, jotka edellyttävät eduskunnan hyväksyntää niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, siis kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.

Lissabonin sopimus tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 2009, jos kaikki jäsenmaat ovat ratifioineet sopimuksen siihen mennessä. Siksi tiedotusvälineiden päähuomio on kiinnittynyt niihin maihin, joissa sopimuksen hyväksyntä näyttää epävarmalta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa parlamentaarinen käsittely on edennyt ylähuoneeseen, mutta hallituksen suosio on alamaissa ja pääosa sikäläisestä lehdistöstä lietsoo järjestelmällisesti EU-vastaista ilmapiiriä.

Irlannissa järjestetään 12. kesäkuuta vallitsevan perustuslakitulkinnan mukaan pakollinen kansanäänestys, jonka tulos ei ole kirkossa kuulutettu. Sielläkin Lissabonin sopimuksen ja EU:n vastustajien joukosta löytyy niitä, jotka levittävät käsittämättömiä väitteitä esimerkiksi kuolemanrangaistuksen palauttamisesta EU:n toimesta.

Koska Suomi kuului perustuslaillisen sopimuksen hyväksyneiden jäsenmaiden kahteen kolmasosaan, Euroopassa ei ole kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota maahamme. Vain yksi kysymys on noussut kansainvälisen uutiskynnyksen yli: Ahvenanmaa.


Ralf Grahn