Euroopan tulevaisuus: Kilpailukyky vai siilipuolustus?

Euroopan komission 1. maaliskuuta 2017 julkaisema Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta: pohdintaa ja skenaarioita: EU-27 vuoteen 2025 mennessä kutsui unionin kansalaiset keskustelemaan yhteisestä tulevaisuudestamme. Kesäkuun 2019 Euroopan parlamentin vaaleihin jatkuvaa keskustelua alustamaan komissio lupasi lähikuukausiksi viisi keskusteluasiakirja seuraavista aiheista (s. 26):

• EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen;

• talous- ja rahaliiton syventäminen kesäkuussa 2015 esitetyn viiden puheenjohtajan raportin pohjalta;

• globalisaation hallinta;

• EU:n puolustuksen tulevaisuus;

• EU:n rahoituksen tulevaisuus.

Komission verkkosivu Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta: Tie eteenpäin tarjoaa väylän sekä valkoiseen kirjaan että viiteen pohdinta-asiakirjaan liitteineen halutulla EU-kielellä (niin sanotusti painettuina versioina, joiden luettavuus kärsii pastelliväreistä ainakin tietokoneeni näytöllä).

Jos asiakirjan tunnistetiedot ovat selvillä, EU:n oikeusportaali Eur-Lex tarjoaa pääsyn eri kieliversioihin ja liitteisiin.

Globalisaation hallinta

Toukokuun 10. päivänä 2017 julkaistu “painettu” Pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta (21 sivua) suomeksi (ja muilla EU:n virallisilla kielillä iiriä lukuun ottamatta) löytyi siis komission verkkosivun kautta.

Eur-Lexin kautta löytyy tunnistetiedon avulla ensin näkymä pohdinta-asiakirjan kieli- ja dokumenttivaihtoehdoista, sitten valinnan jälkeen (FI pdf) suomeksi grafiikkaa lukuun ottamatta paremmin luettavalla tekstillä:

Pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta; Bryssel 10.5.2017 COM(2017) 240 final (30 sivua)  

Lukija voi siis valita. (Sivuviittaukseni tulevat koskemaan Eur-Lexin versiota.)

Uhka vai mahdollisuus?  

Jo pohdinta-asiakirjan alkusanoissa (s. 2) hahmottuu eurooppalaisten kaksijakoinen suhtautuminen globalisaatioon (maapalloistumiseen), talouksien integroitumiseen ja elämän verkottumiseen muutenkin.

Seuraava kuvaus on karkea, mutta suuntaa antava.

“Pohjoisessa”

Esimerkiksi Alankomaissa ja Pohjoismaissa sekä osittain vientimestari-Saksassa vallitsee laaja yhteisymmärrys kansainvälistymisen ja globaalistumisen mahdollisuuksista, joita tulee hyödyntää hyvinvoinnin luomiseksi. Elinkeinoelämän lisäksi kutakuinkin samassa rintamassa ovat valtiovalta, ammattiyhdistysliikkeet ja maltillinen vasemmisto.

Otetaan tästä konkreettinen esimerkki läheltä: FinUnions, suomalaisten palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n ja STTK:n sekä akavalaisen neuvottelujärjestön, Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n yhteinen edustusto Brysselissä (yhteensä 1,7 miljoonaa jäsentä), Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Euroopan komission Suomen-edustusto järjestivät hiljattain sulassa sovussa yhteisen symposiumin “Millaisen EU:n haluamme?”.

EU-symposiumin tiivistelmän mukaan (s. 6-7) globalisaatiotyöryhmän puheenjohtajana toiminut FinUnionsin johtaja Aleksi Kuusisto katsoi avauspuheenvuorossaan, että Suomessa on perustellusti vahva yhteisymmärrys siitä, että EU:n on jatkossakin avattava markkinoita  yhteisen kauppa‐ ja investointipolitiikan avulla.  

Ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien sekä ympäristönormien painottamisen ja toteuttamisen osalta jäi kuitenkin myös eroavuuksia:

Työryhmän keskusteluissa kukaan ei kyseenalaistanut sitä, että kauppa sinänsä on tärkeää. Taloudellista  kehitystä tarvitaan, jotta voidaan edistää sellaisia asioita kuten esim. ihmisoikeuksia ja hyvinvointia.  Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan löytynyt siitä kuinka paljon kauppasopimuksia tulisi välineistää muille  alueille eikä siitä kuinka vahvoja sääntöjä ja niiden toimeenpanoa sopimuksiin tulisi pyrkiä saamaan.  Käytännössä työryhmässä vallitsi kuitenkin yksimielisyys siitä, että EU:n on pyrittävä vahvistamaan  maailmantalouden sääntelyä, myös kauppasopimusten avulla. Useissa yleisöpuheenvuorossa peräänkuulutettiin erityisesti vahvempia ympäristösääntöjä. Myös yhteyttä kehityspolitiikkaan korostettiin  ja nostettiin esiin investointisuojaan liittyviä kysymyksiä. .  

“Etelässä”

Ranskalla taasen on pitkät perinteet omavaraistalouden ja suojamuurien rakentajana, mikä näkyy ei vain taloushistorian ja poliittisen historian, vaan myös maan kirjallisuuden klassikoiden kautta. Jopa talouden ja Euroopan vapauttajana esiintyvä presidentti Emmanuel Macron vaatii tuon tuostakin epälojaalin kilpailun suitsimista sekä EU:n sisämarkkinoiden sisällä että kansainvälisessä taloudessa. Kaikkialla vaaniva “uusliberaalin globalisaation” uhka kerää kaduille vastarintaliikkeiden (mouvements altermondialistes) aktivistit ja ammattiyhdistykset sekä “ekologistien” ja muiden vasemmistolaisten liikkeiden väkeä, unohtamatta maanviljelijöitä. Samansuuntaista henkeä löytyy joistakin EU:n eteläisistä jäsenmaista.

Kilpailukyky vai siilipuolustus?

Vapaakaupan edistäjien ja vastustajien välinen syvä juopa saa komission toimimaan ja kirjoittamaan kieli keskellä suuta. Toisaalta komissio haluaa että Euroopan yritykset hyödyntävät kansainvälistymisen nykyisiä mahdollisuuksia ja tahtoo luoda uusia, toisaalta komissio haluaa suojella sekä taloutta että tuntoja.

Talouden ja elämän murroksessa rannalle jääneiden tunnot ja kohtalot muistuttavat globalisaation osalta asetelmia, joista keskustellaan Euroopan unionin sosiaalisen markkinatalouden, EU:n sosiaalisen ulottuvuuden ja sosiaalisen pilarin kohdalla.

***

Kilpailukyvyn, siilipuolustuksen ja hyvinvointivaltion roolista keskusteltaessa ollaan jopa poliittisen filosofian ytimissä ja ainakin politiikan peruskysymyksissä.

Kuinka unionin kansalaisten ja yleinen etu tulevat kuuluviin, jos aiheista käydään 27 erillistä kansallista keskustelua?   

Ralf Grahn

EU valtiokeskeisten mielipidesiilojen vankina

Kansalliset, ehkä oikeammin valtiokeskeiset mielipidesiilot muovaavat EU-asenteita eri jäsenmaissa. Poliitikkojen ja tiedotusvälineden sanomissa on lähes symbioottisia piirteitä, mutta jäsenmaittain mielipideilmastot vaihtelevat.

Kansallisten poliitikkojen tekemisissä ja median seurannassa jäsenmaiden hallitusten tekemiset Eurooppa-neuvostossa ja neuvostossa ovat saaneet tärkeimmän roolin, sikäli kuin mielenkiintoa on riittänyt EU:n seuraamiseen ylipäätään.

Tiedotusvälineiltä ja poliitikoilta kansalaiset saavat aineksia käsityksiinsä Euroopan yhdentymisestä. Valtiokeskeisyyden  heijastuessa yleiseen mielipiteeseen, monissa jäsenmaissa näkee harvoin pohdintaa unionin kansalaisten edusta tai EU:n yleisestä edusta.

Mikäli vaikutteita siirtyy maiden rajojen yli, englannin kielen asema ja siten brittiläisten tiedotusvälineiden merkitys kansainvälisten virtausten välittäjinä ovat perinteisesti ylikorostaneet Yhdistyneen kuningaskunnan ja sen EU:lle vihamielisten lehtien ja poliitikkojen merkitystä.

Erityisesti viime aikoina Yhdysvalloissa, Pohjoismaissa ja osin muualla Euroopassa Englannin skandaalilehdistön epätoivoisiksi muuttuneet yritykset EU:n mustamaalaamiseksi ja Brexitin haittojen häivyttämiseksi  sekä saarivaltakunnan hallituksen surkuhupaisiksi kääntyneet erovalmistelut ovat lähes peittäneet alleen 27 EU-maan unionin: mannermaiset näkökulmat EU:n arkisista politiikoista ja  445 miljoonan eurooppalaisen tulevaisuutta koskevan keskustelun.

Varsinkin Britannian massalehdissä ja niistä ammentavien populistiliikkeiden joukoissa jäsenmaiden kyvyttömyys on usein peittynyt Euroopan komissiosta ja Euroopan parlamentista tuotettujen irvikuvien taakse. Vain laatulehdissä - “eliittijulkaisuissa” - on ollut hieman parempi asiallinen ja toimielinten välinen tasapaino.

Junckerin strategisesti toimiva komissio on kohentanut kuvaansa. Tällä kertaa katsomme kuitenkin Euroopan parlamentin suuntaan.

Parlemeter 2017  

Kirjoitus Euroopan parlamentti kansalaisten EU:n puolesta esitteli Euroopan unionin tulevaisuusaloitteita kokoavan mainion kirjasen (joka toistaiseksi näyttää löytyvän vain englanniksi): Future of Europe: European Parliament sets out its vision (28 sivua).

Euroopan unionin kansalaiset uskovat entistä enemmän EU:n hyötyyn ja Euroopan parlamenttiin sekä odottavat unionilta turvaa mm. terrorismilta, työttömyydeltä, köyhyydeltä ja syrjäytymiseltä, kuten myös hallitsemattomalta maahanmuutolta, kertoo kirjanen tuoreeseen Parlemeter 2017 -mielipidemittaukseen viitaten (sivu 2).

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena onkin tarkastella EU:n kansalaisten luottamusta Euroopan parlamenttiin mielipidemittauksen valossa.

Mielipidetiedustelun tarkemmat viitetiedot ovat Parlemeter 2017: A stronger voice: citizens’ views on Parliament and the EU (lokakuu 2017; 56 sivua). Tulokset perustuvat yhteensä 27881 tuoreeseen haastatteluun 28 EU:n jäsenmaassa.

Lähes vuosikymmen vierähti ennen kuin Nizzan julistus unionin tulevaisuudesta  (joulukuu 2000), joka käynnisti Euroopan unionin perussopimusten uudistamisprosessin, johti Lissabonin sopimuksen voimaantulon kautta Euroopan parlamentin aseman vahvistumiseen 1. joulukuuta 2009 alkaen. SEU-sopimuksen ja SEUT-sopimuksen konsolidoidut toisinnot (viimeksi vuodelta 2016) osoittavat tärkeitä politiikka-aloja, joilla nykyään sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, mutta myös keskeisiä kohtia, joissa jäsenmaat edelleen rajaavat itselleen tärkeimmät valtuudet.

Jäsenvaltioiden tasolla askaroivista poliitikoista ja tiedotusvälineistä sekä Euroopan parlamentin toimivallan puutteiden hitaasta korjaamisesta johtuen, europarlamentin tie kohti asemaa ja arvostusta on ollut kivinen.

Euroopan parlamenttiin neutraalisti suhtautuvilla kansalaisilla on edelleen  suhteellinen enemmistö, 42 prosenttia, joka on kutakuinkin sama kuin Lissabonin sopimuksen voimassaoloaikana (sivu 27).

Tämän suurimman ryhmän takana kannatussuhteet ovat kuitenkin viimeksi kääntyneet positiiviseen suuntaan. Viime syksystä Euroopan parlamenttiin myönteisesti suhtautuvien osuus nousi kahdeksan prosenttiyksikköä, ollen nyt 33%.

Kielteisesti suhtautuvien osuus laski lähes vastaavasti 21 prosenttiin, jossa oli pudotusta seitsemän prosenttiyksikköä.

Euroopan parlamentin ilolla oli siis asialliset perusteet. Kuitenkaan emme voi olla varmoja siitä, kuinka suuressa määrin tämä on parlamentin työvoitto tai kuinka paljon johtuu erinäisistä tunnelmatekijöistä. Kielteiset ja myönteiset tuntemukset ovat vaihdelleet aikojen kuluessa, joten emme myöskään tiedä edustaako luottamuksen lisääntyminen europarlamenttiin pysyvää trendiä.

***

Jostain syystä Suomi kuuluu jäsenmaihin, joissa Euroopan parlamentti sai vähiten kannatusta (ja kolmen prosenttiyksikön nousu oli sekin hännänhuippujen katraassa). Kertooko tämä jotain erityisen valtiokeskeisistä vaikuttajista ja poikkeuksellisen rajoittuneista näkökentistä EU-asioissa?

Ralf Grahn

Euroopan parlamentti kansalaisten EU:n puolesta

Euroopan tulevaisuutta koskevien tärkeimpien ehdotusten ja keskustelualoitteiden viitteet löytyvät ruotsiksi kirjoituksesta Initiativen om EU:s framtid. Suomeksi silmäilimme jäsenmaiden johtajien reaktiota blogimerkinnässä EU-johtajien asialista 2017-2019 sekä aloitteiden havainnollisia esittelyjä ja vertailuja kahdessa kirjoituksessa: Euroopan tulevaisuus: parlamentti ja komissio yhtä jalkaa ja Euroopan tulevaisuus: Junckerin ja Macronin visioiden vertailu.

Euroopan parlamentin näkemys

EU:n kansalaisia edustava Euroopan parlamentti on sittemmin palannut Euroopan unionin tulevaisuusaiheeseen julkaisemalla kirjasen (joka toistaiseksi näyttää löytyvän vain englanniksi): Future of Europe: European Parliament sets out its vision (28 sivua).  

Puhemies Antonio Tajani muistuttaa, että Euroopan parlamentin päätöslauselmat käynnistivät tulevaisuuskeskustelun. Parlamentti aikoo käydä täysistuntokeskusteluja EU:n tulevaisuudesta ja se on kutsunut valtioiden ja hallitusten päämiehet puhumaan.

Parlamentti haluaa europuolueiden kärkiehdokkaiden kilpailun (Sptizenkandidaten) pysyväksi käytännöksi ja peräänkuuluttaa omia varoja unionille. Jotta EU vastaisi herkemmin kansalaisten odotuksiin ja toimisi poliittisesti vastuunalaisemmin, unionin on vahvistettava toimintakykyään ja tehtävä euroalue kykenevämmäksi kohtaamaan taloudelliset iskut hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet täysin. Jatkossa tarvitaan perusteellisempaa uudistusta, arvioi Tajani (sivu 1).

Euroopan unionin kansalaiset uskovat entistä enemmän EU:n hyötyyn ja Euroopan parlamenttiin sekä odottavat unionilta turvaa mm. terrorismilta, työttömyydeltä, köyhyydeltä ja syrjäytymiseltä, kuten myös hallitsemattomalta maahanmuutolta, kertoo kirjanen tuoreeseen Parlemeter 2017 -mielipidemittaukseen viitaten (sivu 2).  

Säilytettäviä saavutuksia ovat ennen kaikkea EU-kansalaisten perusoikeudet sekä oikeus matkustaa, tehdä työtä ja opiskella kaikkialla unionissa. Taloudellisten etujen joukossa kansalaiset arvostavat erityisesti työntekijöiden oikeuksia, riittäviä eläkkeitä ja taloudellista hyvinvointia.

Sivulla 3 on johdanto Euroopan parlamentin aloitteisiin demokraattisemman unionin puolesta, joka esittelee kolmen päätöslauselman pääkohdat.

Julkaisun loppuosa (sivut 4-24) esittelee Euroopan parlamentin reforminäkemykset eri politiikka-aloilla ja lukuisssa yksittäisissä asioissa, verraten samalla lyhyesti parlamentin kantoja puheenjohtaja Junckerin ja presidentti Macronin uudistusajatuksiin.  

***

EU-politiikan ja -oikeuden harrastajia parlamentin julkaisu palvelee laajana ja ajankohtaisena katsauksena uudistuskohteista unionin kansalaisten odotusten kannalta. EU-johtajien asialistasta kiinnostuneet löytävät tausta-aineistoa Eurooppa-neuvoston tulevien kokoontumisten aiheista. Viitetiedot Euroopan parlamentin menettelyihin ja siten myös muiden toimielinten asiakirjoihin lisäävät kirjasen hyödyllisyyttä mm. tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille.

Ralf Grahn

Euroopan tulevaisuus: Junckerin ja Macronin visioiden vertailu

Jos unionin kansalaisia edustava Euroopan parlamentti ja yleistä etua ajava komissio etenevät yhtä jalkaa kohti Euroopan tulevaisuutta, avoimeksi jää hallitusten välinen unioni, jota edustavat valtioiden tai hallitusten päämiesten Eurooppa-neuvosto ja ministereiden neuvosto.    

Presidentti Emmanuel Macronin Sorbonnen palopuhe loi demokraattiselle sekä ulkoisesti ja sisäisesti vahvalle Euroopalle sillanpääaseman jäsenmaiden hallituksia edustavaan leiriin. Tähän mennessä sykäyksen tuloksena on EU-johtajien asialista 2017-2019.

Jäsenmaiden hallitusten ryhdistäytymistä odotellessamme yhdyskäytävän (Euroopan parlamentin ja) Euroopan komission sekä Ranskan hallituksen näkemysten välille tarjoaa analyysi, jonka on tuottanut European Political Strategy Centre (EPSC): Two Visions, One Direction (12 sivua; julkaistu myös ranskaksi ja saksaksi).  

Sisältöä kuvaava alaotsikko kuuluu: Plans for the future of Europe as laid out in President Juncker’s State of the Union and President Macron’s Initiative for Europe.

Vaikka Juncker tyytyi komission työohjelmaan ja perussopimusten joustojen hyödyntämiseen, kun taas Macron oli valmis myös EU-sopimusten uudistamiseen, erittelyn yleistoteamukseksi tulee ällistyttävä yhdensuuntaisuus (s. 2):

Out of the proposals put forward by President Macron in his speech of 27 September, about 80% are already proposed or foreseen in the European Commission’s work programme, as outlined on 13 September in President Juncker’s Letter of Intent to European Parliament President Antonio Tajani and to Estonian Prime Minister Jüri Ratas.

Julkaisu asettaa Junckerin ja Macronin visiot eri kohdissa rinnakkain ja kommentoi sitten yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia, joskus ylimalkaisesti, joskus hienosyisesti. Esitys on tiivis ja havainnollinen; eri politiikka-aloja koskevat olennaiset asiat löytyvät helposti, kuten myös näkemykset unionin demokraattisen kehityksen vahvistamiseksi.

Esimerkiksi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ranskaa lukevia ei ole paljon. Macronin puheesta en ole vielä nähnyt englanninkielistä käännöstä. Englanniksi on ollut tarjolla Macronin esitysten tiivistelmä, josta tosin puuttuu puheen väkevin osa: palavat perustelut sisäisesti ja ulkoisesti vahvan Eurooppa-projektin tärkeydestä eurooppalaisille. EPSC:n analyysistä samaiset perussyyt puuttuvat, mutta tulevaisuuskeskustelun kannalta on tärkeää että löytyy hieman laajempi ja samalla vertaileva englanninkielinen koonnos.  

Ralf Grahn

Euroopan tulevaisuus: parlamentti ja komissio yhtä jalkaa

EU:n tulevaisuuskeskustelun aikaperspektiivi näkyy nimestä Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta: Pohdintaa ja skenaarioita: EU-27 vuoteen 2025 mennessä, siis kutakuinkin vuonna 2019 valittavan seuraavan Euroopan parlamentin toimikauden loppuun. Jo ennen komission valkoisen kirjan ja sitä seuraavien pohdinta-asiakirjojen julkaisemista Euroopan parlamentti oli käynnistänyt keskustelun toimintakykyisestä ja demokraattisesta unionista hyväksymällä kolme päätöslauselmaa.

EP tulevaisuudesta

Ensimmäiseksi mainittu päätöslauselma lähti Lissabonin sopimuksen joustojen käyttämisestä, toinen perussopimusten muuttamisesta ja kolmas budjettivarojen löytämisestä euroalueelle:

Euroopan parlamentin päätöslauselma P8_TA(2017)0049 16. helmikuuta 2017 Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia (2014/2249(INI)) [esittelijät Elmar Brok ja Mercedes Bresso]

Euroopan parlamentin päätöslauselma P8_TA(2017)0048 16. helmikuuta 2017 Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista (2014/2248(INI)) [esittelijä Guy Verhofstadt]

Euroopan parlamentin päätöslauselma P8_TA(2017)0050 16. helmikuuta 2017 euroalueen budjettikapasiteetista (2015/2344(INI)) [esittelijät Reimer Böge ja Pervenche Berès]

Unionin tila 2017: kommentoitu versio  

Puheessaan unionin tilasta 2017 SPEECH/17/3165 ja aiekirjeessään puheenjohtaja Jean-Claude Juncker hahmotti komission vuoden 2018 työohjelmaan sisältyvien tavanomaisten lakiehdotusten lisäksi joukon aloitteita yhtenäisemmän, vahvemman ja demokraattisemman unionin käynnistämiseksi vuoteen 2025 mennessä.  

Julkaisun virallinen nimi on pitkä kuin nälkävuosi: Puheenjohtaja Junckerin vuoden 2017 puhe unionin tilasta: Euroopan tulevaisuutta koskevat ehdotukset, jotka voidaan toteuttaa Lissabonin sopimuksen perusteella. Ehkä kommentoitu versio riittää arkiseen käyttöön.

Unionin tilaa 2017 koskevassa kommentoidussa versiossa osoitetaan kohta kohdalta kuinka puheenjohtaja Junckerin pitkän tähtäimen uudistusajatukset eivät vaadi EU:n perussopimusten muuttamista, vaan niiden tarjoamien joustojen hyödyntämistä.

Jo otsikkotasolla parlamentin ensiksi mainitun päätöslauselman P8_TA(2017)0049 (Brok ja Bresso) ja Junckerin uudistamisajatusten yhtäläisyys on ilmeinen.

EP:n Think Tank

Euroopan parlamentin ajatuspaja Think Tank on kuitenkin laatinut tarkemman vertailun parlamentin ja komission ehdotuksista:

The European Parliament Think Tank: The European Council and the 2017 State of the Union Proposals.

EU:n kahden toimielimen, siis unionin kansalaisia edustavan Euroopan parlamentin ja yleistä etua ajavan komission ajatusten yhdennäköisyys on selkeä myös yksittäisten esitysten kohdalta. Merkittäviä parannuksia voidaan saada aikaan muuttamatta perussopimuksia, kunhan käytetään niiden tarjoamia joustoja.

Ralf Grahn

EU-johtajien asialista 2017-2019

Eurooppa-neuvoston (EUCO) ensimmäinen kokopäiväinen puheenjohtaja Herman Van Rompuy pyrki jäntevöittämään valtioiden ja hallitusten päämiesten työskentelyä teemakokousten asialistalla. Vastauksena unionin kansalaisia edustavan Euroopan parlamentin, yleistä etua ajavan Euroopan komission ja Ranskaa Eurooppa-neuvostossa edustavan presidentti Emmanuel Macronin uudistusesityksiin, puheenjohtaja Donald Tusk sai perjantaina epävirallisen keskustelun perusteella tuen omalle aikataululleen. Työohjelmaa, joka kulkee nimellä EU-johtajien asialista (Leaders’ Agenda), pohjusti  vuoden takaisen Bratislavan huippukokouksen ja maaliskuisen Rooman julistuksen aikeiden toteutusraportti, Tuskin kutsukirje jäsenmaiden johtajille ja itse EU-johtajien asialista.

Työohjelma sisältää kolmetoista virallista tai epävirallista Eurooppa-neuvoston kokoontumista vuoden 2017 lokakuun ja vuoden 2019 kesäkuun välillä.

Euroopan unionin “omistavat” jäsenmaat ovat suunnitelleet liittonsa niin, että Eurooppa-neuvoston pitäisi antaa unionille sen kehittämiseksi tarvittavat virikkeet ja määritellä sen yleiset poliittiset suuntaviivat ja painopisteet (SEU-sopimuksen 15 artiklan 1 kohta).

Vatulointiin kyllästynyt tarkkailija saattaisi pikemmin nähdä hallitusten väliset toimielimet virikkeiden vastaanottajina ja tulppina edistymiselle. Varsin realistisesti Tuskin työohjelman johdanto nostikin esille pattitilanteiden ratkaisemisen:

Asialista sisältää niin meneillään olevan työn eri osa-alueilla kuin kysymykset, joista on keskusteltava pattitilanteiden ratkaisemiseksi tai ratkaisujen löytämiseksi keskeisiin poliittisiin asiakokonaisuuksiin (kursivoitu). Jälkimmäisten valmistelemiseksi laaditaan “päätösilmoitus”, jossa esitetään selvästi poliittiset ongelmat, jotka on ratkaistava.

Kutsukirjeessään Tusk oli puhunut Gordionin solmun avaamisesta kaikkein arkaluonteisimmissa kysymyksissä, kuten muuttoliikkeessä tai EMUn uudistuksessa. Demokraatti.fi taas otsikoi juttunsa: Umpisolmut vaivaavat EU:nkin päätöksentekoa - Tusk huipputapaamisia useammin.  

Alkutaival  

Englanniksi olen käsitellyt Eurooppa-neuvoston lokakuun 2017 kokousta ja EU-johtajien asialistaa sekä asettanut askelmerkit marraskuun sosiaaliseen huippukokoukseen yhteensä neljässä kirjoituksessa: European Council: United we’re stuck? ja European Council: Leaders’ Agenda sekä EPRS: keeping tabs on the European Council ynnä Future of Europe: Leaders’ Agenda for Gothenburg.

Kohti eurohuippukokousta

Näin ollen tie on auki paluulle blogini nykyiseen pääaiheeseen, joka on Euroopan tulevaisuus, lähemmin tällä hetkellä Euroopan komission valkoiseen kirjaan perustuva pohdinta-asiakirja talous- ja rahaliiton syventämisestä keskusteluineen.  

EU-johtajien asialistan mukaan Eurooppa-neuvoston aiheina 14. ja 15. joulukuuta 2017 ovat seuraavat asiat, joista muuttoliike ja EMU:n uudistus ovat juuri ne kysymykset, joita Tusk oli pitänyt kaikkein arkaluonteisimpina:   

• Puolustus: PRY:n [pysyvän rakenteellisen yhteistyön] käynnistäminen ja yleiskatsaus puolustusalan eri aiheisiin

• Sosiaalikysymykset, kulttuuri ja koulutus: Göteborgin sosiaalialan huippukokouksen jatkotoimet

• Muuttoliike: ulkoisen ja sisäisen ulottuvuuden jatkotoimet

• Eurohuippukokous: EMU + pankkiunioni (sopimus päätösten aikataulusta)

Twitterin laajahkojen aihetunnisteiden #FutureOfEurope ja #EUCO alta löytyy joskus monikielisen keskustelun kautta hyödyllisiä päivityksiä EU:n uudistuskysymyksiin, kun taas #deepeningEMU palvelee keskustelua talous- ja rahaliiton syventämisestä.

Suomalaista EU-reformikeskustelua löytyy tunnisteella #EUdebatti.

Ralf Grahn

Arvioita komission EMU-pohdinta-asiakirjasta

Pian Euroopan komission julkaistua pohdinta-asiakirjansa talous- ja rahaliiton syventämisestä COM(2017) 291 valtiotieteilijä Protesilaos Stavrou kirjoitti blogiartikkelin On the EU reflection paper about euro reform: The EMU must become a state.

Haluan nostaa esille kirjoituksen, joka käsittelee EMU:n kehittämistä kansalaisen kannalta ja euroalueen yleisen edun näkökulmasta.  

Stavroun mukaan pohdinta-asiakirja on säällinen yhdistelmä rakentavaa itsekritiikkiä, tosiasioita ja käytännöllisiä etenemisehdotuksia. Kunnianhimon puute (antautuminen jo valmiiksi) ja tulevaisuusnäkymien epämääräisyys ovat heikkouksia. Komission pitäisi selkeämmin tuoda esille yleisen edun vaatimukset ja jättää omien agendojen ajaminen jäsenmaille.  

Tarvitaan euroalueen makrotason talouspolitiikasta vastaava keskustaho, mikä on talous- ja rahaliiton demokratisoinnin edellytys.

Suomalaistenkin lukijoiden ajatuksiin haluan tuoda lukusuosituksen ohella myös viimeisen kappaleen näkösälle ja pohdittavaksi:

The Commission’s work has to be recognised as largely positive. It would be even more so if alongside those reflection papers, some thematic documents were also drafted. Perhaps we could get concrete ideas on a European Treasury, a European Finance Minister, the incorporation of the Eurogroup in the wider Council framework, a redesign of the ESM’s governance, and so on. The point is to keep the debate going and to demonstrate that major reforms in Europe can enjoy input from citizens and their representatives at all levels of government. The opportunity to offer feedback such as with this blog post should not be underestimated. The more we discuss the EU and learn about it, the greater the likelihood of improving it.

Ari Åberg

Samaan suuntaan kirjoitti TEKin johtaja Ari Åberg keväisessä blogikirjoituksessaan komission valkoisen kirjan perusteella Suomi ei saa jäädä ulkokehälle:

Tässä tilanteessa Suomen on tarkkaan katsottava, missä joukoissa seistä. Korukuviokiemuroita ja kaavioita voi toki piirrellä, mutta ulkokehälle ei parane jäädä yhdessä änkyrävaltioiden kanssa. On mentävä mukaan ytimiin ja kehittämään tätä historiallista yhteisöä. On palattava Lipposen linjoille.

Hieman myöhemmin Åberg jatkoi kirjoittamistaan EMU-aiheisella blogimerkinnällä Riittääkö uskallus? Lyhyt katsaus EMUn kehittämispakettiin, joka päättyi seuraaviin toteamiin:

Euroryhmä näyttää nyt muodostuvan koko EU:n kehittämisen keskiöksi. Suomen päätös euroon liittymisestä osoittautuu nyt viisaaksi; Tanskan ja Ruotsin päätös pysyä ulkopuolella ei.

Suomen hallituksen pitää nyt huolehtia siitä, että se pysyy mukana tässä EU:n ytimessä. Pitää olla uskallusta olla mukana vaikuttamassa. Yhteispohjoismaisesta viitekehyksestä voi olla tässä yhteydessä vaikea puhua ennen kuin routa on ajanut porsaat kotiin.

***

Talous- ja rahaliittoa pitäisi kehittää unionin kansalaisten etujen mukaisesti. Tämä tarkoittaa yhteisen rahan lisäksi demokraattisesti hallittua, vahvaa ja iskunkestävää talouspolitiikkaa euroalueen tasolla.  

Ralf Grahn