1. lokakuuta 2011

Euroopan parlamentti: EU:n uusi kauppapolitiikka

Euroopan komission arvion mukaan maailmankauppa on 36 miljoonan työpaikan kysymys (18 prosenttia EU:n työvoimasta).


Euroopan parlamentti

Tällä viikolla Euroopan parlamentti hyväksyi suurella äänten enemmistöllä kriittisen päätöslauselman EU:n yhteisestä kauppapolitiikasta:

Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. syyskuuta 2011 Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta P7_TA(2011)0412

Parlamentin mielestä komissio ei ollut esittänyt riittävän syvällistä analyysia maailmankaupan kehityssuunnista, joten edustajat pyysivät komissiota antamaan sekä perusteellisen ennusteen että esittämään tarkistetun keskipitkän ja pitkän aikavälin kauppastrategian kesään 2013 mennessä (jossa yksi armovuosi lisää kansainvälisen kaupan valiokunnan mietintöön verrattuna).


Markkinoille pääsy

Monien muiden toimijoiden tavoin Euroopan parlamentti vuodatti kyyneleitä Maailman kauppajärjestö WTO:n umpikujan johdosta, mutta tunnusti että Dohan neuvottelukierroksen saattaminen hyvään päätökseen on erittäin epätodennäköistä. - Jopa tuntuvan edistyksen saavuttaminen joulukuun ministerikonferenssissa Genevessä vaikuttaa toivottomalta.

Parlamentti suuntasi siksi katseensa eteenpäin, kohti kahdenvälisiä sopimuksia tärkeiden kauppakumppaneiden kanssa. Ensin nousivat esille markkinoille pääsyn esteet, mutta myös parlamentin halu päästä vaikuttamaan neuvottelujen kaikissa vaiheissa:

Parlamentin mielestä vapaakauppasopimus on tärkeä markkinoille pääsyn keino

13.  toistaa, että kaikkien EU:n tekemien uusien vapaakauppasopimusten olisi sovittava yhteen WTO:n sääntöjen kanssa ja että niiden olisi oltava myös kestävän kehityksen kannalta kattavia ja kunnianhimoisia, niillä olisi saatava aikaan vastavuoroinen markkinoille pääsy ja niiden olisi oltava laajempia kuin sekä olemassa olevat monenväliset sitoumukset että Dohan kehitysohjelman onnistuneen päättämisen jälkeen odotettavissa olevat sitoumukset; suhtautuu myönteisesti joissakin neuvotteluissa saavutettuun edistykseen; pitää kuitenkin valitettavana, että useimpia neuvotteluja ei ole vielä saatu päätökseen; pyytää komissiota analysoimaan, mitä voitaisiin tehdä tai muuttaa, jotta keskeneräiset vapaakauppasopimusneuvottelut voitaisiin saada päätökseen paremmin ja nopeammin kuitenkin Euroopan etuja vaarantamatta, sillä sisällön tulisi aina olla ajoitusta tärkeämpi; pyytää komissiota analysoimaan mahdollisia seurauksia työllisyydelle erityisesti, jotta se voi mukauttaa toimivaltuuksiaan tehdäkseen vapaakauppasopimuksia, jotka hyödyttävät EU:n kasvua pitkäjänteisesti; pyytää komissiota analysoimaan mahdollisuutta sisällyttää WTO:n riidanratkaisumekanismit kahdenvälisiin vapaakauppasopimuksiin; pyytää komissiota vähentämään niin sanottua spagettikulhovaikutusta esimerkiksi neuvottelemalla monenvälisistä alkuperäsäännöistä; pyytää sisällyttämään mukaan turvalausekkeisiin liittyvän, kestävyyttä koskevan kappaleen, joka koskee vapaakauppasopimusten esimerkiksi kauppaan, ympäristöön, tuotantoon ja prosessointiin liittyviä asioita;

14.  vaatii komissiota tekemään sellaisen kehyksen avulla, jossa määritetään aikatauluun ja strategisiin maantieteellisiin alueisiin liittyvät kaupalliset painopistealat, perusteellisen, puolueettoman ja ennakkoluulottoman ennakkoarvion EU:n eduista ennen kuin tulevista vapaakauppasopimuskumppaneista ja neuvotteluvaltuuksista päätetään; korostaa, että vapaakauppasopimuksista olisi neuvoteltava vain taloudellisesti kiinnostavien maiden kanssa ja ottaen huomioon täydellisen vastavuoroisuuden, nolla-tullien purkamisen, muihin kuin tulleihin perustuvien kaupan esteiden poistamisen, tullien palautusta koskevien järjestelmien kieltämisen ja korkean alkuperäsääntökynnyksen yhtenäisen soveltamisen kaltaiset pääperiaatteet; muistuttaa komissiota ja neuvostoa, että parlamentin näkemykset on otettava asianmukaisesti huomioon valtuuksista päätettäessä; kehottaa komissiota toteuttamaan kattavia vaikutusten arviointeja ja arvioimaan erityisesti EU:n eri toimialoihin kohdistuvia vaikutuksia kuulemalla perusteellisesti kaikkia asianomaisia osapuolia ennen neuvottelujen päättämistä ja säännöllisesti sopimuksen kestoaikana; huomauttaa komissiolle ja neuvostolle, että jos parlamentin halutaan käyttävän hyväksyntävaltaansa vastuullisesti, parlamentti on otettava mukaan kaikkiin vaiheisiin neuvotteluvaltuuksista päättämisestä alkaen ja jokaisella neuvottelukierroksella;

Euroopan komissio

Euroopan parlamentin kannanoton lähtökohtana oli komission viime syksynä julkaistu tiedonanto KOM(2010) 612, joka liittyy Eurooppa 2020 -strategiaan (EU2020), joka tähtää älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun. Maailmankauppa edustaa kasvustrategian ulkoista ulottuvuutta.

Kauppapolitiikkaa koskeva tiedonanto on saatavissa 22 EU-kielellä; suomeksi:

Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka: Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä; Bryssel 9.11.2010 KOM(2010) 612 lopullinen (25 sivua)

Tiedonantoon liittyi kaksi täydentävää asiakirjaa:

COMMISSION STAFF WORKING DOCUMENT: Report on progress achieved on the Global Europe strategy, 2006-2010; Brussels, 9.11.2010 SEC(2010) 1268 final

COMMISSION STAFF WORKING DOCUMENT: Trade as a driver of prosperity; Brussels, 9.11.2010 SEC(2010) 1269 final

Kolmen asiakirjan pakettiin sisältyi siis menneen arviointia, kehityksen tarkastelua ja tulevaisuuden linjauksia, vaikka Euroopan parlamentti ei ollut erityisen armollinen omassa kannanotossaan.


Yhteinen kauppapolitiikka

Euroopan unionin yhteistä kauppapolitiikkaa koskevan kolmikielisen ajankohtaissarjani (EN SV FI) ensimmäiset kymmenen kirjoitusta löytyvät artikkelista Kahina EU:n kauppapolitiikasta sekä Stubb ja Bildt. Sen jälkeen olen julkaissut kirjoitukset EU common commercial policy: Business or charity? ja EU:s nya handelspolitik enligt Europaparlamentet.



Ralf Grahn

29. syyskuuta 2011

Kahina EU:n kauppapolitiikasta sekä Stubb ja Bildt

Yhteinen kauppapolitiikka on se osa ulkoisesta toiminnasta jossa Euroopan unionin 502 miljoonan asukkaan etua pystytään ajamaan melkoisella painolla, jos yhteinen sävel löytyy.

BRIC-maat tarjoavat kuitenkin ulkoisia haasteita ja EU:n jäsenmaiden erisuuntaiset näkemykset tuottavat sisäisiä paineita riittämiin.

Blogikirjoitusten sarja alkoi (ulkomaan)kauppaministereiden kokouksella ja jatkui Euroopan komission ja Euroopan parlamentin kahinaan unionin suunnasta maailmankaupassa.

Tähän mennessä olen julkaissut seuraavat kirjoitukset:

EU:n kauppapolitiikka valokeilassa maanantaina 26.9.2011

EU trade ministers ponder comatose WTO Doha Development Round

Vill EU bryta dödläget i WTO:s Doharunda?

EU:s nya handelspolitik i Europa 2020-strategin

EU trade policy review

Europa 2020-strategin: EU:s gemensamma handelspolitik i Europaparlamentet

Europaparlamentet antog kritisk resolution om handelspolitiken

EP wants new trade strategy for Europe under EU2020

European Parliament: Caspary and De Gucht debated new trade policy for Europe (EU2020)

EP resolution on a new trade policy for Europe

***

Kauppapoliittinen sarja jatkuu vielä.

Suomen eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb on blogeineen myös maamme eturivin EU-tiedottaja. Kauppaministereiden kokousta hän valotti kirjoituksessa Brysselissä.

Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ja Suomen Stubb ovat esimerkillisiä sosiaalisen median käyttäjiä myös Euroopan huippupoliitikkojen sarjassa.



Ralf Grahn

23. syyskuuta 2011

EU:n puolustusministerit koolla Puolassa

EU-maiden puolustusministerit ovat kokoontuneet epäviralliseen kokoukseen 22.-23. syyskuuta 2011 Puolan Wroclawissa. Puheenjohtajamaa on tiedottanut ensimmäisen päivän keskusteluista, vaikka tiedotteen alkuosa on vielä ennakkoinformaatiota.

Puhetta johti Puolan puolustusministeri Tomasz Siemoniak, sillä EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton osallistuu Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukseen New Yorkissa.

Euroblogien joukossa ranskalainen Bruxelles2 seuraa kokousta Wroclawissa ja on tähän mennessä raportoinut eri kysymyksistä täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä.

Suomen puolustusministeriö on lyhyesti tiedottanut puolustusministeri Stefan Wallinin osallistumisesta valaisematta hallituksen näkemyksiä EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kysymyksistä.



Ralf Grahn

16. syyskuuta 2011

Suomi: siipirikko budjettihaukka

Muualla Euroopassa Suomi tunnetaan Saksan leiriin kuuluvana budjettihaukkana, joka Alankomaiden ja Itävallan tavoin julistaa julkisen talouden menokuria onnettomille tunareille.

Aivan helppoa ei paluu kestävään julkistalouteen näytä olevan Suomellekaan, sillä valtioneuvoston tiedotteen mukaan:

Vuoden 2012 talousarvioesityksen loppusumma on 52,3 mrd. euroa. Tuloja arvioidaan kertyvän yhteensä 45,3 mrd. euroa, joten alijäämä on 7,1 mrd. euroa.

Vaikka valtion alijäämä supistuu runsaan miljardin euron verran tämän vuoden tasosta, valtion tulojen ja menojen väliin jäävä aukko on vielä noin 13,6 prosenttia budjetin loppusummasta vuonna 2012.

Muiden jäsenmaiden tavoin Suomi on sitoutunut Euroopan unionin vakaus- ja kasvusopimukseen, jonka mukaan koko julkisen talouden alijäämän (keskushallinto, alue- ja paikallisviranomaiset ja sosiaaliturvajärjestelmä) tulee olla alle kolme prosenttia bruttokansantuotteesta.



Ralf Grahn

9. syyskuuta 2011

Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM): neuvoston asetus 407/2010

Euroopan vakautusmekanismista siiryimme yleistietoon järjestelyistä ja siitä edelleen Euroopan rahoituksenvakautusmekanismiin (ERVM).

Vuorossa ovat asetus 407/2010 ja komission tiedonanto KOM(2010) 713.


EU:n neuvoston asetus 407/2010

SEUT 122 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM) perustettiin neuvoston asetuksella, ilman Euroopan parlamentin myötävaikutusta:

NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 407/2010, annettu 11 päivänä toukokuuta 2010, Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta; EUVL 12.5.2010 L 118/1

Komissio ehdottaa ja neuvosto päättää määräenemmistöllä taloudellisen avun antamisesta ja siten myös edellytysten täyttymisestä:

1 artikla
Tavoite ja soveltamisala

Koko euroalueen vakauden, yhtenäisyyden ja eheyden säilyttämiseksi tässä asetuksessa vahvistetaan ehdot ja menettelyt, joilla unionin taloudellista apua voidaan myöntää euroalueen jäsenvaltiolle, jolle poikkeukselliset tapahtumat, joihin jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ovat aiheuttaneet vakavia taloudellisia tai rahoituksellisia häiriöitä tai vakavasti uhkaavat aiheuttaa sille tällaisia häiriöitä, ottaen huomioon, että mahdollisesti sovelletaan asetuksella (EY) N:o 332/2002 perustettua olemassa olevaa järjestelyä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden maksutaseille.

Perussopimuksen ja asetuksen asettamien tiukkojen edellytysten kirjaimellinen täyttyminen ei liene kovin todennäköistä.


KOM(2010) 713

Asetuksen 407/2010 9 artiklan mukaan komission tuli raportoida neuvostolle kuuden kuukauden kuluessa voimaantulosta. Näin komissio teki tiedonannossaan KOM(2010) 713:

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA TALOUS- JA RAHOITUSKOMITEALLE Euroopan rahoituksenvakautusmekanismista; Bryssel 30.11.2010 KOM(2010) 713 lopullinen

Tiedonanto antaa kuvan alkukauden toimista. Asiallisesti komissio teki kaksi linjausta:

Edellä olevan perusteella komissio katsoo, että poikkeukselliset tapahtumat ja olosuhteet, joiden perusteella Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamista koskeva asetus (EU) N:o 407/2010 hyväksyttiin, ovat edelleen olemassa, minkä vuoksi mekanismi olisi säilytettävä (sivu 10).

Asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa korostetaan, että tarvittaessa kertomukseen liitetään ehdotus asetukseen tehtävistä muutoksista, jotta mahdollisuutta myöntää taloudellista apua voitaisiin muuttaa siten, ettei muuttaminen vaikuta jo tehtyjen päätösten pätevyyteen. Komissio on kuitenkin sitä mieltä, ettei asetusta ole nykyisessä talouden tilanteessa ja viimeaikaisen kehityksen perusteella tarpeen muuttaa (sivu 2).


Ralf Grahn

8. syyskuuta 2011

Euroopan vakautusmekanismi: yleistietoa järjestelyistä

Kaksiosaisen Euroopan vakautusmekanismin muodostavat Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM) ja Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV).

Euroopan vakautusmekanismi

* Euroopan rahoituksenvakautusmekanismi (ERVM)
* Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV)


Ruotsiksi

Europeiska stabiliseringsmekanismen

* Europeiska finansiella stabiliseringsmekanismen (EFSM)
* Europeiska finansiella stabiliseringsfaciliteten (EFSF)


Englanniksi

European Stabilisation Mechanism

* European Financial Stabilisation Mechanism (EFSM)
* European Financial Stability Facility (EFSF)


Yleistietoa vakautusjärjestelyistä

Jenni Hellström on käsitellyt järjestelyjen luonnetta ja ensimmäisiä niiden kautta suoritettuja vakautustoimia kirjoituksessa Euroopan rahoitusmarkkinoita vakautetaan uusilla välineillä (Suomen Pankin Euro & talous 1/2011, s. 65-73). Artikkeli esittelee myös uuden, pysyväksi tarkoitetun Euroopan vakausmekanismin (EVM).

Juha Raitio on esitellyt eri järjestelyjen pääkohdat verkkokirjoituksessa ERVM, ERVV, EVM ja pankkien vastuu Portugalin tukipaketissa (Suomen Laki.com).

Englanniksi löytyy johdatus Euroopan vakautusmekanismiin komission Ecfin-pääosaston verkkosivulta European Stabilisation Actions – the EU's response to the crisis (viimeksi päivitetty 27. kesäkuuta 2011).



Ralf Grahn

7. syyskuuta 2011

Eurooppatiedotus ajetaan alas – Tanska ja Ruotsi EU-valistuksen kärjessä

Kansalaiset ovat harvoin olleet yhtä ymmällään Euroopan unionin (euroalueen) toimista ja Suomen EU-linjauksista kuin nyt. Samaan aikaan ulkoasiainministeriö ”uudistaa” Eurooppatiedotuksen toimintaa lakkauttamalla maakunnalliset tiedotuspisteet. Lapin aluetiedotus säilyy osittain, mutta muuten toiminta keskitetään ministeriöön, joka aikoo suosia verkkoviestintää ja sosiaalista mediaa. Voimavarat vähenevät, sillä: Uudistuksen yhteydessä turvataan Eurooppatiedotuksen vakinaisen henkilöstön mahdollisuus siirtyä uusiin tehtäviin ulkoasiainministeriössä.

UM:n tiedote puhuu virallisen optimismin hengessä EU-kansalaisviestinnän laadun ja nopeuden parantamisesta keskittämällä voimavarat yhteen paikkaan sekä suuntaamalla päivittäistiedotus internettiin.

Ehkä kasvokkain annettava neuvonta maakunnissa on aikansa elänyt malli. Silti jää nähtäväksi toteutuvatko uumoillut parannukset.


Pohjoismaat

Jos ulkoasiainministeriö todella haluaa parantaa EU-asioiden kansalaisviestintää Suomessa, parhaat mallit löytyvät nyt, kuten aiemmin, muista Pohjoismaista.

Arvoasteikkoni on subjektiivinen, mutta perustuu kokemuksiini käyttäjänä.

Ykkönen on Tanskan integroitu malli, joka tarjoaa sekä yleistietoa kansalaisille että Euroopan laajuisesti parhaan väylän EU-asioiden käsittelyyn kansallisella tasolla: Kansankäräjien (Folketinget) EU-Oplysningen.

Hyvänä kakkosena tulee Ruotsi, jossa eduskunnan yhteydessä toimiva EU-valistus ahkerasti ja kansantajuisesti päivittää tietoja lähes kaikista Euroopan unionin politiikka-aloista: EU-upplysningen.

Vaikka Ruotsin eloisa verkkolehti Europaportalen ei ole viranomainen, verkkosivusto kelpaisi esimerkiksi EU-maissa laajemminkin. Portaali tarjoaa uutisia, keskustelua ja linkkejä muualla käytävään keskusteluun. Sivuston takana ovat sekä ammattiyhdistysliike että elinkeinoelämän keskusjärjestö.

Kolmannen sijan ovat jakaneet Norja (joka ei kuulu EU:hun) ja Suomi.

Norjan Brysselin lähetystö tiedottaa aktiivisesti Euroopan talousalueeseen kuuluvan ja Schengenin sopimukseen liittyneen maan suhteista. Kansalaisen kannalta keskeinen on kaiketi sikäläisen ulkoministeriön ylläpitämä Europaportalen, josta löytyy runsaasti jatkoyhteyksiä.

Suomen EU-tiedotus on kutistumassa, mutta haaste pysyy samana: Tanskan ja Ruotsin tavoittaminen.

Mahtaakohan onnistua?



Ralf Grahn