EU:n pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta

Euroopan komission toukokuinen pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta COM(2017) 240 final (30 sivua) oli esillä blogikirjoituksissa Euroopan tulevaisuus: Kilpailukyky vai siilipuolustus? ja Alkupohdintaa globalisaation hallinnasta.

Eur-Lexin kautta tarjoutuvan pohdinta-asiakirjan teksti (jota alla seuraan) on luettavampi grafiikkaa lukuun ottamatta, mutta vaihtoehtona halukkaille on “painettu” versio: Pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta (21 sivua).

Kansainvälisistä säännöistä pohdinta-asiakirjan tarkastelu siirtyy siihen, mitä Euroopan unionin alueella tulee tehdä globalisaation tuho- ja luomisvoimien hallitsemiseksi mahdollisimman hyvin.

Oikeudenmukaisuus ja oppiminen

Euroopan komissio haluaa rohkaista jäsenmaita toimiin yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi sekä työllisyys- ja sosiaalipolitiikkojen kehittämiseen, kuten pohdinta-asiakirja Euroopan sosiaalisesta ulottuvuudesta ja ehdotus sosiaalisen pilarin perustamisesta osoittavat (s. 22).

Muutoksiin sopeutumisessa elinikäinen oppiminen on keskeinen keino. Komissio painottaa erityisesti digitaalisten taitojen kehittämistä laadukkaan koulutuksen osana. Työmarkkinoilla tarvitaan turvaverkkojen ohella hyviä palveluja yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden turvaamiseksi.

Komissio haluaa vahvistaa nykyaikaisten ja aktiivisten hyvinvointivaltioiden unionia eurooppalaisessa ohjausjaksossa, jolla sovitetaan yhteen kansallisia talous- ja rakennepolitiikkoja, sekä EU:n rakenne- ja investointirahastojen avulla (s. 23).

Kilpailukyky ja innovaatiot

Tekohengityksen sijaan on aktiivisesti tuettava kilpailukyvyn nostamista ja innovointien edistämistä uusien alojen ja mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. Esimerkkeinä mainitaan digitalisaation, teknologisen ja sosiaalisen innovoinnin, hiilestä irtautumisen ja kiertotalouden tarjoamat mahdollisuudet (s. 24).

Innovatiivisten yritysten rahoituksen varmistamisen ohella komissio haluaa luoda investointeja edistävän sääntely-ympäristön ja kehittää digitaalista, energia- ja liikenneinfrastruktuuria. Euroopan investointiohjelma, josta komissiossa vastaa varapuheenjohtaja Jyrki Katainen, tukee yritysten investointimahdollisuuksia (s. 25).

Kaikilla tasoilla

Globalisaation hallinnassa tarvitaan tehokkaita toimia kaikilla politiikan tasoilla, kuten komissio havainnollistaa pohdinta-asiakirjan sivulla 28. Esimerkkeinä paikallisista toimista mainitaan älykkäitä kaupunkeja koskevat ratkaisut, muuttajien kotouttaminen sekä innovointikeskittymät ja yrityshautomot.

Alueiden tasolla tuodaan esille nykyaikainen infrastruktuuri, klusteripolitiikat ja älykäs keskittyminen, logistiikkaverkot, alueellisten rahastojen tehokas käyttö (esimerkkinä Euroopan strategisten investointien rahasto ESIR/EFSI) ja koulutus.

Jäsenvaltioiden kontolla ovat mm. kolutuksen tarjoaminen, aktiiviset työmarkkinapolitiikat ja välineet työntekijöiden auttamiseksi, sosiaalinen oikeudenmukaisuus verotuksen kautta, kehitysapu, kansalliset investointisuunnitelmat, infrastruktuurin kustantaminen sekä tutkimus ja kehitys.

Mitkä asiat on sitten syytä hoitaa Euroopan unionin tasolla?

Kauppasopimukset markkinoiden avaamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten toteuttamiseksi, verotuksen globaalin avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden varmistaminen, korkeampitasoinen sääntely maailmanlaajuisesti, kaupan suojatoimet, EU:n talousarvion panos kilpailukykyyn ja investointeihin sekä Euroopan ulkoinen investointiohjelma, kehitysapu ynnä tuote- ja elintarviketurvallisuus.

Globalisaation muokkaaminen

Komission mielestä globalisaatiota ei voi pysäyttää, mutta sitä voi muokata eurooppalaisten arvojen ja etujen pohjalta (s. 29). Mahdollisuuksia voidaan hyödyntää, sopeutumista edistää ja haittoja lieventää.

Nyt myös suomeksi ja muilla EU:n virallisilla kielillä julkaistu Komission työohjelma 2018: Yhtenäisempi, vahvempi ja demokraattisempi unioni COM(2017) 650 final/2 sisältää uuden otsikon ja sisällön saaneen painopistealueen Globalisaation hallinta tasapainoisen ja kehittyvän kauppapolitiikan avulla (s. 7), kun  sopimusneuvottelut Yhdysvaltojen kanssa transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuuden (TTIP) aikaansaamiseksi joutuivat pakastimeen presidentti Donald Trumpin valinnan myötä.

Korvaavien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja vapautuneiden asiantuntijaresurssien käyttämiseksi komissio on panostanut muiden kauppasopimusneuvottelujen jouduttamiseen ja uusien avaamiseen.   

Komission vuoden 2018 työohjelman liiteasiakirjoissa eritellään tarkemmin lainsäädäntöhankkeet ja muut aloitteet.      

Kauppapolitiikan tuoreimpiin konkreettisiin ehdotuksiin kuuluvat kauppapoliittisen paketin osina ulkomaisten suorien sijoitusten seuraaminen IP/17/3183 ja muut aloitteet IP/17/3182. (Tiedotteet sisältävät linkkejä virallisiin asiakirjoihin ja yksittäisiin esityksiin.)

Ralf Grahn

Alkupohdintaa globalisaation hallinnasta

Blogikirjoitus Euroopan tulevaisuus: Kilpailukyky vai siilipuolustus? aloitti komission globalisaation hallintaa koskevan pohdinta-asiakirjan esittelyn, mutta päätyi kysymään, merkinnän EU valtiokeskeisten mielipidesiilojen vankina hengessä, kuinka unionin kansalaisten ja yleinen etu tulevat kuuluviin, jos aiheista käydään 27 erillistä kansallista keskustelua. Kyseessähän ovat ennen kaikkea koko EU:ta koskevat poliittiset valinnat, vaikka jäsenmaiden hallituksia ympäröivät symbioottiset siilot rajaavat keskusteluita maittain.

Siksi blogieni mittapuuna on ymmärrykseni mukainen Euroopan kansalaisen etu ja tarkastelutasona EU kokonaisuutena. Kansalliset tiedot tai esimerkit pyrkivät useimmiten palvelemaan maiden rajojen yli ja eri kielillä käytävää yleiseurooppalaista keskustelua Euroopan tulevaisuudesta.     

Globalisaatio  

Palaamme varsinaiseen aiheeseen. Oikeusportaali Eur-Lexin kautta tarjoutuva pohdinta-asiakirja toimii pohjana:

Pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta; Bryssel 10.5.2017 COM(2017) 240 final (30 sivua)

Edellisen asiakirjan teksti on luettavampi grafiikkaa lukuun ottamatta, mutta vaihtoehtona halukkaille on “painettu” versio: Pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta (21 sivua).

Edellisessä blogikirjoituksessa mainittu eurooppalaisten kaksijakoinen suhtautuminen globalisaatioon ilmaistaan pohdinta-asiakirjassa luvuin (s. 10): 55 prosenttia pitää globalisaatiota ennen kaikkea mahdollisuutena, kun taas 45 prosenttia pitää globalisaatiota lähinnä uhkana.

Perinteisen tavarakaupan ajatteleminen ei riitä. Komission esityksen mukaan (s. 12-16) olemme nyt vaiheessa, jossa digitalisaatio, robotit, tekoäly, esineiden internet ja 3D-tulostus mullistavat tapamme tuottaa, työskennellä, liikkua ja kuluttaa. Suojamuurien rakentaminen muutostrendejä vastaan ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu.

Globalisaation hallinnan alku  

YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030; näihin perustuva uusi kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus) ja Pariisin ilmastosopimuksen (jota koskevat YK:n ilmastoneuvottelut jatkuvat parhaillaan Bonnissa) lisäksi  tarvitaan uusia sääntöjä ja toimia yhteisen planeettamme ja ihmiskunnan pelastamiseksi. Vuoden 2016 New Yorkin julistuksen pohjalta maailman hallitukset pyrkivät yhteisymmärrykseen siirtolaisuudesta, Global Compact on Migration, vuodeksi 2018. Maailman kauppajärjestö WTO:n piirissä neuvoteltu Balin kauppamenettelysopimus tuli voimaan vuoden 2017 alkupuolella.

Globaalit säännöt

Komission mainitsemat myönteiset esimerkit monenvälisyydestä ja sääntöihin perustuvasta kansainvälisestä järjestyksestä ovat kuitenkin vain pieni alku (s. 17):

Globaalia säännöstöä on täydennettävä. Se ei ole vielä valmis. Joillakin aloilla, erityisesti digitaalitalouden alalla, ei ole juuri lainkaan sääntelyä. Toisilla aloilla säännöt eivät varmista tasapuolisia toimintaedellytyksiä tai puutu riittävästi haitalliseen ja vilpilliseen toimintaan, kuten veropetoksiin, korruptioon, luonnonvarojen riistämiseen, laittomiin rahoitusvirtoihin, haitallisiin valtiontukiin tai sosiaaliseen polkumyyntiin.  

Tästä komissio etenee yhdennetyn ja ennakoivan eurooppalaisen talousdiplomatian hahmottamiseen (s. 18), johon kuuluvat myös tasapainoisen, sääntöihin perustuvan ja edistyksellisen kauppa- ja investointiohjelman kehittäminen, kansainvälisten talous- ja finanssipoliittisten sääntöjen parantaminen sekä työelämän normien kehittäminen.

Brexitin, siis Britannian lähdön jälkeen Euroopan unionin (EU27) ja Euroopan talousalueen (lisäksi Islanti, Liechtenstein ja Norja) asukaspohja on noin 450 miljoonaa, hupeneva osuus maapallomme pian kahdeksan miljardin väestöstä. Yksittäin toimien EU:n suurimmatkin jäsenmaat ovat liian pieniä, ellei unioni löydä keinoja yhteisen tahdon toteuttamiseen maailman haasteiden kohtaamiseksi sekä talous- ja kauppasääntöjen muovaamiseksi (s. 19):

EU:n sisämarkkinat ovat maailman suurimmat, ja EU on maailman suurin kauppamahti, investoija ja kehitysavun antaja, joten se voi muokata globaaleja sääntöjä. Säilyttääkseen vaikutusvaltansa väestörakenteen, talouden ja politiikan muuttuessa EU:n on tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin yhdistettävä voimansa ja puhuttava yhdellä äänellä. Ennusteiden mukaan yksikään eurooppalainen maa ei kuulu vuonna 2050 maailman kahdeksan suurimman talouden joukkoon.    

Sinisilmäisyyden ja epäreilujen käytäntöjen torjuminen ovat avainsanoja toimille, joilla EU pyrkii tasapuolisten toimintaedellytysten aikaansaamiseen tai palauttamiseen (s. 19-21). Sääntöjen noudattamisesta, kansainvälisiä sijoitusriitoja käsittelevästä monenvälisestä investointituomioistuimesta, kaupan suojatoimista, julkisten hankintojen avaamisesta eurooppalaisille, EU:hun kohdistuvien strategisten sijoitusten valvonnasta sekä kansainvälisen verotuksen läpinäkyvyydestä ja oikeudenmukaisuudesta ynnä veronkierron kitkemisestä tullaan keskustelemaan paljon lähivuosina.

Ralf Grahn

Euroopan tulevaisuus: Kilpailukyky vai siilipuolustus?

Euroopan komission 1. maaliskuuta 2017 julkaisema Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta: pohdintaa ja skenaarioita: EU-27 vuoteen 2025 mennessä kutsui unionin kansalaiset keskustelemaan yhteisestä tulevaisuudestamme. Kesäkuun 2019 Euroopan parlamentin vaaleihin jatkuvaa keskustelua alustamaan komissio lupasi lähikuukausiksi viisi keskusteluasiakirja seuraavista aiheista (s. 26):

• EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen;

• talous- ja rahaliiton syventäminen kesäkuussa 2015 esitetyn viiden puheenjohtajan raportin pohjalta;

• globalisaation hallinta;

• EU:n puolustuksen tulevaisuus;

• EU:n rahoituksen tulevaisuus.

Komission verkkosivu Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta: Tie eteenpäin tarjoaa väylän sekä valkoiseen kirjaan että viiteen pohdinta-asiakirjaan liitteineen halutulla EU-kielellä (niin sanotusti painettuina versioina, joiden luettavuus kärsii pastelliväreistä ainakin tietokoneeni näytöllä).

Jos asiakirjan tunnistetiedot ovat selvillä, EU:n oikeusportaali Eur-Lex tarjoaa pääsyn eri kieliversioihin ja liitteisiin.

Globalisaation hallinta

Toukokuun 10. päivänä 2017 julkaistu “painettu” Pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta (21 sivua) suomeksi (ja muilla EU:n virallisilla kielillä iiriä lukuun ottamatta) löytyi siis komission verkkosivun kautta.

Eur-Lexin kautta löytyy tunnistetiedon avulla ensin näkymä pohdinta-asiakirjan kieli- ja dokumenttivaihtoehdoista, sitten valinnan jälkeen (FI pdf) suomeksi grafiikkaa lukuun ottamatta paremmin luettavalla tekstillä:

Pohdinta-asiakirja globalisaation hallinnasta; Bryssel 10.5.2017 COM(2017) 240 final (30 sivua)  

Lukija voi siis valita. (Sivuviittaukseni tulevat koskemaan Eur-Lexin versiota.)

Uhka vai mahdollisuus?  

Jo pohdinta-asiakirjan alkusanoissa (s. 2) hahmottuu eurooppalaisten kaksijakoinen suhtautuminen globalisaatioon (maapalloistumiseen), talouksien integroitumiseen ja elämän verkottumiseen muutenkin.

Seuraava kuvaus on karkea, mutta suuntaa antava.

“Pohjoisessa”

Esimerkiksi Alankomaissa ja Pohjoismaissa sekä osittain vientimestari-Saksassa vallitsee laaja yhteisymmärrys kansainvälistymisen ja globaalistumisen mahdollisuuksista, joita tulee hyödyntää hyvinvoinnin luomiseksi. Elinkeinoelämän lisäksi kutakuinkin samassa rintamassa ovat valtiovalta, ammattiyhdistysliikkeet ja maltillinen vasemmisto.

Otetaan tästä konkreettinen esimerkki läheltä: FinUnions, suomalaisten palkansaajakeskusjärjestöjen SAK:n ja STTK:n sekä akavalaisen neuvottelujärjestön, Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n yhteinen edustusto Brysselissä (yhteensä 1,7 miljoonaa jäsentä), Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Euroopan komission Suomen-edustusto järjestivät hiljattain sulassa sovussa yhteisen symposiumin “Millaisen EU:n haluamme?”.

EU-symposiumin tiivistelmän mukaan (s. 6-7) globalisaatiotyöryhmän puheenjohtajana toiminut FinUnionsin johtaja Aleksi Kuusisto katsoi avauspuheenvuorossaan, että Suomessa on perustellusti vahva yhteisymmärrys siitä, että EU:n on jatkossakin avattava markkinoita  yhteisen kauppa‐ ja investointipolitiikan avulla.  

Ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien sekä ympäristönormien painottamisen ja toteuttamisen osalta jäi kuitenkin myös eroavuuksia:

Työryhmän keskusteluissa kukaan ei kyseenalaistanut sitä, että kauppa sinänsä on tärkeää. Taloudellista  kehitystä tarvitaan, jotta voidaan edistää sellaisia asioita kuten esim. ihmisoikeuksia ja hyvinvointia.  Yhteisymmärrystä ei kuitenkaan löytynyt siitä kuinka paljon kauppasopimuksia tulisi välineistää muille  alueille eikä siitä kuinka vahvoja sääntöjä ja niiden toimeenpanoa sopimuksiin tulisi pyrkiä saamaan.  Käytännössä työryhmässä vallitsi kuitenkin yksimielisyys siitä, että EU:n on pyrittävä vahvistamaan  maailmantalouden sääntelyä, myös kauppasopimusten avulla. Useissa yleisöpuheenvuorossa peräänkuulutettiin erityisesti vahvempia ympäristösääntöjä. Myös yhteyttä kehityspolitiikkaan korostettiin  ja nostettiin esiin investointisuojaan liittyviä kysymyksiä. .  

“Etelässä”

Ranskalla taasen on pitkät perinteet omavaraistalouden ja suojamuurien rakentajana, mikä näkyy ei vain taloushistorian ja poliittisen historian, vaan myös maan kirjallisuuden klassikoiden kautta. Jopa talouden ja Euroopan vapauttajana esiintyvä presidentti Emmanuel Macron vaatii tuon tuostakin epälojaalin kilpailun suitsimista sekä EU:n sisämarkkinoiden sisällä että kansainvälisessä taloudessa. Kaikkialla vaaniva “uusliberaalin globalisaation” uhka kerää kaduille vastarintaliikkeiden (mouvements altermondialistes) aktivistit ja ammattiyhdistykset sekä “ekologistien” ja muiden vasemmistolaisten liikkeiden väkeä, unohtamatta maanviljelijöitä. Samansuuntaista henkeä löytyy joistakin EU:n eteläisistä jäsenmaista.

Kilpailukyky vai siilipuolustus?

Vapaakaupan edistäjien ja vastustajien välinen syvä juopa saa komission toimimaan ja kirjoittamaan kieli keskellä suuta. Toisaalta komissio haluaa että Euroopan yritykset hyödyntävät kansainvälistymisen nykyisiä mahdollisuuksia ja tahtoo luoda uusia, toisaalta komissio haluaa suojella sekä taloutta että tuntoja.

Talouden ja elämän murroksessa rannalle jääneiden tunnot ja kohtalot muistuttavat globalisaation osalta asetelmia, joista keskustellaan Euroopan unionin sosiaalisen markkinatalouden, EU:n sosiaalisen ulottuvuuden ja sosiaalisen pilarin kohdalla.

***

Kilpailukyvyn, siilipuolustuksen ja hyvinvointivaltion roolista keskusteltaessa ollaan jopa poliittisen filosofian ytimissä ja ainakin politiikan peruskysymyksissä.

Kuinka unionin kansalaisten ja yleinen etu tulevat kuuluviin, jos aiheista käydään 27 erillistä kansallista keskustelua?   

Ralf Grahn

EU valtiokeskeisten mielipidesiilojen vankina

Kansalliset, ehkä oikeammin valtiokeskeiset mielipidesiilot muovaavat EU-asenteita eri jäsenmaissa. Poliitikkojen ja tiedotusvälineden sanomissa on lähes symbioottisia piirteitä, mutta jäsenmaittain mielipideilmastot vaihtelevat.

Kansallisten poliitikkojen tekemisissä ja median seurannassa jäsenmaiden hallitusten tekemiset Eurooppa-neuvostossa ja neuvostossa ovat saaneet tärkeimmän roolin, sikäli kuin mielenkiintoa on riittänyt EU:n seuraamiseen ylipäätään.

Tiedotusvälineiltä ja poliitikoilta kansalaiset saavat aineksia käsityksiinsä Euroopan yhdentymisestä. Valtiokeskeisyyden  heijastuessa yleiseen mielipiteeseen, monissa jäsenmaissa näkee harvoin pohdintaa unionin kansalaisten edusta tai EU:n yleisestä edusta.

Mikäli vaikutteita siirtyy maiden rajojen yli, englannin kielen asema ja siten brittiläisten tiedotusvälineiden merkitys kansainvälisten virtausten välittäjinä ovat perinteisesti ylikorostaneet Yhdistyneen kuningaskunnan ja sen EU:lle vihamielisten lehtien ja poliitikkojen merkitystä.

Erityisesti viime aikoina Yhdysvalloissa, Pohjoismaissa ja osin muualla Euroopassa Englannin skandaalilehdistön epätoivoisiksi muuttuneet yritykset EU:n mustamaalaamiseksi ja Brexitin haittojen häivyttämiseksi  sekä saarivaltakunnan hallituksen surkuhupaisiksi kääntyneet erovalmistelut ovat lähes peittäneet alleen 27 EU-maan unionin: mannermaiset näkökulmat EU:n arkisista politiikoista ja  445 miljoonan eurooppalaisen tulevaisuutta koskevan keskustelun.

Varsinkin Britannian massalehdissä ja niistä ammentavien populistiliikkeiden joukoissa jäsenmaiden kyvyttömyys on usein peittynyt Euroopan komissiosta ja Euroopan parlamentista tuotettujen irvikuvien taakse. Vain laatulehdissä - “eliittijulkaisuissa” - on ollut hieman parempi asiallinen ja toimielinten välinen tasapaino.

Junckerin strategisesti toimiva komissio on kohentanut kuvaansa. Tällä kertaa katsomme kuitenkin Euroopan parlamentin suuntaan.

Parlemeter 2017  

Kirjoitus Euroopan parlamentti kansalaisten EU:n puolesta esitteli Euroopan unionin tulevaisuusaloitteita kokoavan mainion kirjasen (joka toistaiseksi näyttää löytyvän vain englanniksi): Future of Europe: European Parliament sets out its vision (28 sivua).

Euroopan unionin kansalaiset uskovat entistä enemmän EU:n hyötyyn ja Euroopan parlamenttiin sekä odottavat unionilta turvaa mm. terrorismilta, työttömyydeltä, köyhyydeltä ja syrjäytymiseltä, kuten myös hallitsemattomalta maahanmuutolta, kertoo kirjanen tuoreeseen Parlemeter 2017 -mielipidemittaukseen viitaten (sivu 2).

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena onkin tarkastella EU:n kansalaisten luottamusta Euroopan parlamenttiin mielipidemittauksen valossa.

Mielipidetiedustelun tarkemmat viitetiedot ovat Parlemeter 2017: A stronger voice: citizens’ views on Parliament and the EU (lokakuu 2017; 56 sivua). Tulokset perustuvat yhteensä 27881 tuoreeseen haastatteluun 28 EU:n jäsenmaassa.

Lähes vuosikymmen vierähti ennen kuin Nizzan julistus unionin tulevaisuudesta  (joulukuu 2000), joka käynnisti Euroopan unionin perussopimusten uudistamisprosessin, johti Lissabonin sopimuksen voimaantulon kautta Euroopan parlamentin aseman vahvistumiseen 1. joulukuuta 2009 alkaen. SEU-sopimuksen ja SEUT-sopimuksen konsolidoidut toisinnot (viimeksi vuodelta 2016) osoittavat tärkeitä politiikka-aloja, joilla nykyään sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, mutta myös keskeisiä kohtia, joissa jäsenmaat edelleen rajaavat itselleen tärkeimmät valtuudet.

Jäsenvaltioiden tasolla askaroivista poliitikoista ja tiedotusvälineistä sekä Euroopan parlamentin toimivallan puutteiden hitaasta korjaamisesta johtuen, europarlamentin tie kohti asemaa ja arvostusta on ollut kivinen.

Euroopan parlamenttiin neutraalisti suhtautuvilla kansalaisilla on edelleen  suhteellinen enemmistö, 42 prosenttia, joka on kutakuinkin sama kuin Lissabonin sopimuksen voimassaoloaikana (sivu 27).

Tämän suurimman ryhmän takana kannatussuhteet ovat kuitenkin viimeksi kääntyneet positiiviseen suuntaan. Viime syksystä Euroopan parlamenttiin myönteisesti suhtautuvien osuus nousi kahdeksan prosenttiyksikköä, ollen nyt 33%.

Kielteisesti suhtautuvien osuus laski lähes vastaavasti 21 prosenttiin, jossa oli pudotusta seitsemän prosenttiyksikköä.

Euroopan parlamentin ilolla oli siis asialliset perusteet. Kuitenkaan emme voi olla varmoja siitä, kuinka suuressa määrin tämä on parlamentin työvoitto tai kuinka paljon johtuu erinäisistä tunnelmatekijöistä. Kielteiset ja myönteiset tuntemukset ovat vaihdelleet aikojen kuluessa, joten emme myöskään tiedä edustaako luottamuksen lisääntyminen europarlamenttiin pysyvää trendiä.

***

Jostain syystä Suomi kuuluu jäsenmaihin, joissa Euroopan parlamentti sai vähiten kannatusta (ja kolmen prosenttiyksikön nousu oli sekin hännänhuippujen katraassa). Kertooko tämä jotain erityisen valtiokeskeisistä vaikuttajista ja poikkeuksellisen rajoittuneista näkökentistä EU-asioissa?

Ralf Grahn

Euroopan parlamentti kansalaisten EU:n puolesta

Euroopan tulevaisuutta koskevien tärkeimpien ehdotusten ja keskustelualoitteiden viitteet löytyvät ruotsiksi kirjoituksesta Initiativen om EU:s framtid. Suomeksi silmäilimme jäsenmaiden johtajien reaktiota blogimerkinnässä EU-johtajien asialista 2017-2019 sekä aloitteiden havainnollisia esittelyjä ja vertailuja kahdessa kirjoituksessa: Euroopan tulevaisuus: parlamentti ja komissio yhtä jalkaa ja Euroopan tulevaisuus: Junckerin ja Macronin visioiden vertailu.

Euroopan parlamentin näkemys

EU:n kansalaisia edustava Euroopan parlamentti on sittemmin palannut Euroopan unionin tulevaisuusaiheeseen julkaisemalla kirjasen (joka toistaiseksi näyttää löytyvän vain englanniksi): Future of Europe: European Parliament sets out its vision (28 sivua).  

Puhemies Antonio Tajani muistuttaa, että Euroopan parlamentin päätöslauselmat käynnistivät tulevaisuuskeskustelun. Parlamentti aikoo käydä täysistuntokeskusteluja EU:n tulevaisuudesta ja se on kutsunut valtioiden ja hallitusten päämiehet puhumaan.

Parlamentti haluaa europuolueiden kärkiehdokkaiden kilpailun (Sptizenkandidaten) pysyväksi käytännöksi ja peräänkuuluttaa omia varoja unionille. Jotta EU vastaisi herkemmin kansalaisten odotuksiin ja toimisi poliittisesti vastuunalaisemmin, unionin on vahvistettava toimintakykyään ja tehtävä euroalue kykenevämmäksi kohtaamaan taloudelliset iskut hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamat mahdollisuudet täysin. Jatkossa tarvitaan perusteellisempaa uudistusta, arvioi Tajani (sivu 1).

Euroopan unionin kansalaiset uskovat entistä enemmän EU:n hyötyyn ja Euroopan parlamenttiin sekä odottavat unionilta turvaa mm. terrorismilta, työttömyydeltä, köyhyydeltä ja syrjäytymiseltä, kuten myös hallitsemattomalta maahanmuutolta, kertoo kirjanen tuoreeseen Parlemeter 2017 -mielipidemittaukseen viitaten (sivu 2).  

Säilytettäviä saavutuksia ovat ennen kaikkea EU-kansalaisten perusoikeudet sekä oikeus matkustaa, tehdä työtä ja opiskella kaikkialla unionissa. Taloudellisten etujen joukossa kansalaiset arvostavat erityisesti työntekijöiden oikeuksia, riittäviä eläkkeitä ja taloudellista hyvinvointia.

Sivulla 3 on johdanto Euroopan parlamentin aloitteisiin demokraattisemman unionin puolesta, joka esittelee kolmen päätöslauselman pääkohdat.

Julkaisun loppuosa (sivut 4-24) esittelee Euroopan parlamentin reforminäkemykset eri politiikka-aloilla ja lukuisssa yksittäisissä asioissa, verraten samalla lyhyesti parlamentin kantoja puheenjohtaja Junckerin ja presidentti Macronin uudistusajatuksiin.  

***

EU-politiikan ja -oikeuden harrastajia parlamentin julkaisu palvelee laajana ja ajankohtaisena katsauksena uudistuskohteista unionin kansalaisten odotusten kannalta. EU-johtajien asialistasta kiinnostuneet löytävät tausta-aineistoa Eurooppa-neuvoston tulevien kokoontumisten aiheista. Viitetiedot Euroopan parlamentin menettelyihin ja siten myös muiden toimielinten asiakirjoihin lisäävät kirjasen hyödyllisyyttä mm. tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille.

Ralf Grahn

Euroopan tulevaisuus: Junckerin ja Macronin visioiden vertailu

Jos unionin kansalaisia edustava Euroopan parlamentti ja yleistä etua ajava komissio etenevät yhtä jalkaa kohti Euroopan tulevaisuutta, avoimeksi jää hallitusten välinen unioni, jota edustavat valtioiden tai hallitusten päämiesten Eurooppa-neuvosto ja ministereiden neuvosto.    

Presidentti Emmanuel Macronin Sorbonnen palopuhe loi demokraattiselle sekä ulkoisesti ja sisäisesti vahvalle Euroopalle sillanpääaseman jäsenmaiden hallituksia edustavaan leiriin. Tähän mennessä sykäyksen tuloksena on EU-johtajien asialista 2017-2019.

Jäsenmaiden hallitusten ryhdistäytymistä odotellessamme yhdyskäytävän (Euroopan parlamentin ja) Euroopan komission sekä Ranskan hallituksen näkemysten välille tarjoaa analyysi, jonka on tuottanut European Political Strategy Centre (EPSC): Two Visions, One Direction (12 sivua; julkaistu myös ranskaksi ja saksaksi).  

Sisältöä kuvaava alaotsikko kuuluu: Plans for the future of Europe as laid out in President Juncker’s State of the Union and President Macron’s Initiative for Europe.

Vaikka Juncker tyytyi komission työohjelmaan ja perussopimusten joustojen hyödyntämiseen, kun taas Macron oli valmis myös EU-sopimusten uudistamiseen, erittelyn yleistoteamukseksi tulee ällistyttävä yhdensuuntaisuus (s. 2):

Out of the proposals put forward by President Macron in his speech of 27 September, about 80% are already proposed or foreseen in the European Commission’s work programme, as outlined on 13 September in President Juncker’s Letter of Intent to European Parliament President Antonio Tajani and to Estonian Prime Minister Jüri Ratas.

Julkaisu asettaa Junckerin ja Macronin visiot eri kohdissa rinnakkain ja kommentoi sitten yhtäläisyyksiä ja eroavuuksia, joskus ylimalkaisesti, joskus hienosyisesti. Esitys on tiivis ja havainnollinen; eri politiikka-aloja koskevat olennaiset asiat löytyvät helposti, kuten myös näkemykset unionin demokraattisen kehityksen vahvistamiseksi.

Esimerkiksi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ranskaa lukevia ei ole paljon. Macronin puheesta en ole vielä nähnyt englanninkielistä käännöstä. Englanniksi on ollut tarjolla Macronin esitysten tiivistelmä, josta tosin puuttuu puheen väkevin osa: palavat perustelut sisäisesti ja ulkoisesti vahvan Eurooppa-projektin tärkeydestä eurooppalaisille. EPSC:n analyysistä samaiset perussyyt puuttuvat, mutta tulevaisuuskeskustelun kannalta on tärkeää että löytyy hieman laajempi ja samalla vertaileva englanninkielinen koonnos.  

Ralf Grahn

Euroopan tulevaisuus: parlamentti ja komissio yhtä jalkaa

EU:n tulevaisuuskeskustelun aikaperspektiivi näkyy nimestä Valkoinen kirja Euroopan tulevaisuudesta: Pohdintaa ja skenaarioita: EU-27 vuoteen 2025 mennessä, siis kutakuinkin vuonna 2019 valittavan seuraavan Euroopan parlamentin toimikauden loppuun. Jo ennen komission valkoisen kirjan ja sitä seuraavien pohdinta-asiakirjojen julkaisemista Euroopan parlamentti oli käynnistänyt keskustelun toimintakykyisestä ja demokraattisesta unionista hyväksymällä kolme päätöslauselmaa.

EP tulevaisuudesta

Ensimmäiseksi mainittu päätöslauselma lähti Lissabonin sopimuksen joustojen käyttämisestä, toinen perussopimusten muuttamisesta ja kolmas budjettivarojen löytämisestä euroalueelle:

Euroopan parlamentin päätöslauselma P8_TA(2017)0049 16. helmikuuta 2017 Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia (2014/2249(INI)) [esittelijät Elmar Brok ja Mercedes Bresso]

Euroopan parlamentin päätöslauselma P8_TA(2017)0048 16. helmikuuta 2017 Euroopan unionin nykyisen toimielinrakenteen mahdollisista kehityskuluista ja mukautuksista (2014/2248(INI)) [esittelijä Guy Verhofstadt]

Euroopan parlamentin päätöslauselma P8_TA(2017)0050 16. helmikuuta 2017 euroalueen budjettikapasiteetista (2015/2344(INI)) [esittelijät Reimer Böge ja Pervenche Berès]

Unionin tila 2017: kommentoitu versio  

Puheessaan unionin tilasta 2017 SPEECH/17/3165 ja aiekirjeessään puheenjohtaja Jean-Claude Juncker hahmotti komission vuoden 2018 työohjelmaan sisältyvien tavanomaisten lakiehdotusten lisäksi joukon aloitteita yhtenäisemmän, vahvemman ja demokraattisemman unionin käynnistämiseksi vuoteen 2025 mennessä.  

Julkaisun virallinen nimi on pitkä kuin nälkävuosi: Puheenjohtaja Junckerin vuoden 2017 puhe unionin tilasta: Euroopan tulevaisuutta koskevat ehdotukset, jotka voidaan toteuttaa Lissabonin sopimuksen perusteella. Ehkä kommentoitu versio riittää arkiseen käyttöön.

Unionin tilaa 2017 koskevassa kommentoidussa versiossa osoitetaan kohta kohdalta kuinka puheenjohtaja Junckerin pitkän tähtäimen uudistusajatukset eivät vaadi EU:n perussopimusten muuttamista, vaan niiden tarjoamien joustojen hyödyntämistä.

Jo otsikkotasolla parlamentin ensiksi mainitun päätöslauselman P8_TA(2017)0049 (Brok ja Bresso) ja Junckerin uudistamisajatusten yhtäläisyys on ilmeinen.

EP:n Think Tank

Euroopan parlamentin ajatuspaja Think Tank on kuitenkin laatinut tarkemman vertailun parlamentin ja komission ehdotuksista:

The European Parliament Think Tank: The European Council and the 2017 State of the Union Proposals.

EU:n kahden toimielimen, siis unionin kansalaisia edustavan Euroopan parlamentin ja yleistä etua ajavan komission ajatusten yhdennäköisyys on selkeä myös yksittäisten esitysten kohdalta. Merkittäviä parannuksia voidaan saada aikaan muuttamatta perussopimuksia, kunhan käytetään niiden tarjoamia joustoja.

Ralf Grahn