Euroopan parlamentin roolista

Eilen Helsingin Sanomat julkaisi kirjoituksen uudesta kirjasta, jonka ovat kirjoittaneet Satu Helin ja Pekka Nurminen: Euroopan parlamentti.

Kustantaja on Teos, joka kertoo että kirja on laadittu joka kodin lukemistoksi. Kattavuutensa ja ajantasaisuutensa johdosta se palvelee erinomaisesti myös aihetta ammatikseen tai vaikkapa opinnoissaan käsitteleviä lukijoita, kertoo kustantaja, joka ilmoittaa hinnaksi 34,50 euroa.

Vaikka jäsenmaat edelleen “omistavat” Euroopan unionin, Euroopan parlamentin merkitys on kasvanut erityisesti tavallisissa lainsäädäntöasioissa. Parlamentin toiminta lisää EU:n avoimuutta ja ainoana unionin kansalaisten suoraan valitsemana toimielimenä kansalaisnäkökulma myös näkyy sen toiminnassa.

Suomen kansalaiskeskustelua Euroopan unionista ja parlamentista ei tietty tason nosto haittaisi. Toivon kirjan löytävän tiensä mahdollisimman monen muunkin lukulistalle.

Omasta aloitteesta

Pyrin seuraamaan Euroopan parlamentin kannanottoja käsittelemistäni yleisistä tai tärkeistä aiheista, kuten sisämarkkinoiden ja digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisestä.

Parhaillaan luen parlamentin valiokuntien yhteistä mietintöä komission strategiasta, mikä palautti mieleeni kysymyksen strategisemman otteen tarpeesta.

Menettelytunnisteella 2015/2147(INI) löytyvät sähköisen markkinastrategian asiakirjat, joista huomiomme ensimmäiseksi kiinnittyy kahden esittelijän (Kaja Kallas ja Evelyne Gebhardt) ja kahden valiokunnan (Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta ITRE sekä Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta IMCO) yhteismietintöön A8-0371/2015 digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpidepaketista.

Parlamentin omasta aloitteesta (koska kyseessä ei ollut lakiehdotus) syntynyt mietintö oli muutenkin normaalimietintöä mittavampi; kahden esittelijän ja kahden valiokunnan lisäksi peräti kuuden muun valiokunnan lausunnot ja sivumäärä 84.

Tämäkin mietintö sai minut miettimään Euroopan parlamentin mietintöjen ja päätöslauselmien luonnetta.

Pidän hyvänä että parlamentti omasta aloitteestaan seuraa kehitystä eri politiikka-aloilla ja harjoittaa parlamentaarista valvontaa tuomalla näkemyksensä esille.

Myönteisenä pidän mietintöjen ja päätöslauselmien hyvää dokumentointia johdanto-osassa, sillä tarkat viitteet edistävät asiakeskeistä keskustelua.

Epäilevämmin suhtaudun julkilausumatyyppisiin mietintöihin, jotka muistuttavat toiveiden tynnyriä. Tässä tapauksessa Euroopan parlamentin mietintö oli sivumäärältään nelinkertainen komission strategiapaperiin verrattuna.

Vuolas, lähes loputon sanahelinä on uuvuttavaa, ja sen keskeltä on vaikeata erottaa mahdolliset kultahippuset joutavista fraaseista.

Eikö ponsimainen keskittyminen keskeisten eroavuuksien esittämiseen ja perustelemiseen - jos niitä on - ajaisi avoimen keskustelun ja päätöksenteon tavoitteita tehokkaammin?

Tähän liittyy sekin seikka, etteivät täysistuntokeskustelutkaan aina ole erityisen valaisevia asiakeskeisen poliittisen vuoropuhelun kannalta, vaikka sellaisen kahlaaminen vaatii  sekin aikaa ja energiaa. Eikö äänestettävien mietintöjen tiivistäminen terävöittäisi myös täysistuntokeskusteluja?  

Näkisin mielelläni muiden kommentteja näistä kysymyksistä.

Ralf Grahn

Kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen (2010)

Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso antoi 20. lokakuuta 2009 toimeksiannon, joka johti Eurooppa-päivänä (9. toukokuuta) 2010 julkaistuun professori Mario Montin raporttiin Uusi sisämarkkinastrategia Euroopan talouden ja yhteiskunnan hyväksi (108 sivua).  

Euroopan unionin (EU) ja Euroopan talousalueen (ETA) sisämarkkinoiden kehittämistä 2010-luvulla koskevan sarjani osana palasin Montin raporttiin julkaisemalla esittelyn.

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta

Varsin pian ja omatoimisesti lähti liikkeelle Euroopan parlamentti, jonka sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta toimi rinnan Montin selvityksen valmistelun kanssa ja 3. toukokuuta 2010 hyväksyi täysistuntoon menevän mietinnön (A7-0132/2010).

Yhtenäismarkkinat

Vaikka EU:n perussopimuksissa käytetään englanniksi virallisesti käsitettä “internal market”, suomeksi “sisämarkkinat”, sekä epävirallisissa että virallisissa yhteyksissä yleisemmin käytetty termi on “single market”, jota mahdollisesti voi pitää kunnianhimoisempana ja tavoitteellisempana.

Toisinaan suomentajat ovat tuoneet tämän esille tarjoamalla “single market” -käsitteen vastineeksi sanaa “yhtenäismarkkinat”.

Näin ollen myös Louis Grechin esittelemän päätöslauselmaluonnoksen suomennos puhuu kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta.

Euroopan parlamentin päätöslauselmista

Jos jatkamme yleisten ja samalla subjektiivisten huomioiden alalla, seuraavassa muutama keskustelun virittämiseksi:

Joskus Euroopan unioniin ja erityisesti Euroopan parlamenttiin nuivasti suhtautuvat (englanninkieliset) toimittajat arvostelevat parlamentin intoa valmistella mietintöjä omasta aloitteestaan, siis muista kuin lakiehdotuksista.

Itse suhtaudun myönteisemmin Euroopan parlamentin haluun vaikuttaa unionin suuntaan ja kehittymiseen, varsinkin kun suoraan valitut edustajat luontevasti  tarkastelevat asioita EU:n kansalaisten kannalta, usein samansuuntaisesti komission kanssa, jolle kuuluu unionin yleisen edun valvominen.

Haitaksi ei ole myöskään kokemuksen ja asiantuntemuksen kartuttaminen politiikan aloilla, joilla EU:n toimivalta ja demokratia ovat vielä kovin vaatimattomia.

Parlamentin mietinnöt (ja komission esitykset) ovat ainakin muodollisesti hyvin dokumentoituja. Opiskelija, tutkija tai ammatti-ihminen löytää useimmiten tarkat viittaukset lähes kaikkiin asiaa koskeviin ja sivuaviin lähteisiin. Eri asia on sitten, kuinka avoimia ja valaisevia viralliset asiakirjat ovat ongelmakohdista ja ratkaisevista  valinnoista.

Toisaalta laajan yhteisymmärryksen saavuttamiseksi Euroopan parlamentin päätöslauselmiin kerätään valmistelevan valiokunnan eri poliittisten ryhmien ja jäsenten toivomuksia sekä lisätään lausunnon antavien valiokuntien keppihevosia niin, että lukijan (ainakin minun) kokemuksekseksi usein tulee informaatioähky.

Kaikkien hartaiden toiveiden tynnyristä on vaikeata löytää uutta, erikoista tai tähdellistä. Päätöslauselmaluonnosten lisäksi valiokuntien mietinnöt sisältävät yleensä varsin niukat perustelut.    

Kuluttajille ja kansalaisille

Euroopan parlamentin lainsäädäntötyön seurantatietokannasta voi menettelytunnuksella 2010/2011(INI) englanniksi tai ranskaksi seurata sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön matkaa alkuvaiheista täysistuntokeskustelun kautta äänestyksiin ja hyväksytyksi päätöslauselmaksi:  

Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. toukokuuta 2010 kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta

P7_TA(2010)0186

Ralf Grahn