Edellisessä kirjoituksessa katsoimme EU:n uudistuskeskustelun keskeisiä sanoja, joista perussopimusten uudistamisen ja monenlaisen päätöksenteon lamautin on:
Yksimielisyys = Enhällighet = Unanimity
Eur-Lexin sanaston puutteellista selitystä pitäisi täydentää kuvauksilla yksimielisyyden vaatimuksesta jäsenmaiden suunnitteleman ja omistaman EU:n perussopimusten keskeisissä ja lukuisissa vähemmänkin tärkeissä kohdissa: sanktiot unionin perusarvoja rikkovalle maalle, komission jäsenmäärän muuttaminen, määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen, perussopimusten muuttaminen; Eurooppa-neuvoston yksimielisyys useimmissa asioissa, eurovaaleista säätäminen jne. Vielä tulevat sanaselityksessä mainitut politiikka-alat: verotus, sosiaaliturva eli sosiaalinen suojelu, uusien jäsenvaltioiden liittyminen Euroopan unioniin, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja jäsenvaltioiden välinen operatiivinen poliisiyhteistyö.
Mennyttä imperiumiaan haikaileva Britannia jarrutti neljän vuosikymmenen ajan varsin tehokkaasti tehokkaampaan päätöksentekoon siirtymistä sisämarkkinoiden ulkopuolella ja päätyi Brexit-kansanäänestyksen kautta ylhäiseen eristäytyneisyyteen (splendid isolation) johtavalle paluureitille menneisyyteen.
Puola: liberum veto
Sitävastoin odottaisi historiallisen muistin toimivan toisin Puolassa, jonka valtiopäivien yksimielisyysvaatimus (liberum veto) tuhosi. Maan traagisesta historiasta huolimatta Laki ja oikeus -puolueen (PiS) muodostama hallitus ei tyytynyt kampanjoimaan raivokkaasti maanmiehensä Donald Tuskin uudelleenvalintaa vastaan hyytävään tappioon asti: 27-1.
(Onneksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan valinta ei enää edellytä yksimielisyyttä, vaan määräenemmistö riittää. Puolan kiristysyrityksen onnistuminen olisikin ollut karmaiseva esimerkki yksimielisyysvaatimuksen lamaannuttavasta voimasta.)
Seuraavaksi Puolan hallitus torjui Eurooppa-neuvoston päätelmien hyväksymisen, jolloin puheenjohtaja Tusk joutui antamaan ne omissa nimissään. Jatkoksi Puolan hallitus on luvannut yksimielisyysvaatimukseen nojaavan tuhokampanjan EU:n päätöksenteon lamauttamiseksi valikoiduissa kysymyksissä. Näin tämä Puolan hallituksen tarjoama ‘liberum veto’ -opetus jatkaa demokratian laadun, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion polkemisen viitoittamalla tiellä.
Kuin sattumalta Tusk on nyt saanut kutsun Puolan hallituksen märäysvaltaansa alistamien syyttäjäviranomaisten kuulusteluihin. Saksa on rajanaapurina ja historian takia pitkään pyrkinyt edesauttamaan Puolan alkutaivalta EU:n jäsenenä, joten uuden Laki ja oikeus -hallituskauden protesti- ja sabotointipolitiikkaa seurataan huolestuneina.
Lehtimies Konrad Schullerin analyysi (Frankfurter Allgemeine) ja Andrea Tarquinin (Welt N24) haastattelema päätoimittaja Adam Michnik tarjoavat syventäviä näkökohtia tähän murhenäytelmään.
Puolan hallituksen uhmakkaiden otteiden edessä sekä Euroopan neuvosto (Venice Commission) että Euroopan unioni (komissio) ovat helisemässä: IP/16/4476, MEMO/16/2644 ja MEMO/16/4479.
Jäsenmaat ovat vapaaehtoisesti sitoutuneet Euroopan (neuvoston ja unionin) perusarvoihin, mutta järjestöillä on hyvin rajalliset keinot puuttua arvojen hylkääjiin tai edes konkreettisten sopimusvelvoitteiden rikkojiin, mikä on suvereniteettiin perustuvan yksimielisyysvaatimuksen nurja puoli.
Jos poliittinen Eurooppa on heikko maailman myrskyissä, tiedätte miksi.
Ralf Grahn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti