Rooman julistuksella 27 jäsenmaan presidentti tai pääministeri sekä Eurooppa-neuvosto päättivät 25. maaliskuuta 2017 omat pohdintansa Euroopan unionin tulevaisuudesta.
Tilannekuva oli kohdallaan:
Euroopan unionilla on tänään vastassaan sekä maailmanlaajuisesti että eurooppalaisittain ennennäkemättömiä haasteita: alueelliset konfliktit, terrorismi, kasvavat muuttopaineet, protektionismi sekä sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus.
Päällimmäiseksi taisi kuitenkin jäädä yhtenäisyyden hokeminen, vaikka jokainen ymmärtää ettei veto-oikeuksien vaivaama EU kykene uudistumaan merkittävästi yksimielisesti.
Päämiehet tarjosivat lämmittäviä sanoja turvallisesta ja suojatusta, vauraasta ja kestävästi kehittyvästä, sosiaalisesta ja vahvemmasta Euroopasta globaalistuneessa toimintaympäristössä.
Valitettavasti presidentit ja pääministerit olivat oikeassa siinä, että Euroopan tulevaisuus on heidän käsissään, sillä he eivät esittäneet yhtäkään konkreettista uudistusta hyvien tarkoitusten toteuttamiseksi.
Jos Euroopan unionin kehittämisvirikkeiden, poliittisten suuntaviivojen ja painopisteiden antajat ovat tukkeena, voiko EU muuttua kansalaistensa etujen mukaiseksi?
Ralf Grahn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti