EU: Esikaupalliset hankinnat

Euroopan yhteisön (Euroopan unionin) hankintadirektiivien tarkoituksena on avata julkiset hankinnat aidolle kilpailulle sisämarkkinoilla.

Hankintasopimukset olisi siksi tehtävä puolueettomin perustein, joilla varmistetaan avoimuuden, syrjimättömyyden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattaminen ja joilla taataan, että tarjous arvioidaan todellisen kilpailun olosuhteissa.

Tämän vuoksi on vain kaksi perustetta hankintasopimuksen tekemiselle: alhaisin hinta tai kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous.

Mielenkiintoiseksi asia muuttuu kun yhtälöön lisätään muita kannatettavia tarkoitusperiä, kuten innovaatioiden edistäminen.


***

Hankintadirektiivi

Euroopan yhteisön (Euroopan unionin) hankintadirektiivi 2004/18/EY sulkee monet tutkimuspalveluja koskevat julkiset hankintasopimukset soveltamisalan ulkopuolelle:

16 artikla
Erityiset poikkeukset

Tätä direktiiviä ei sovelleta julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin, jotka koskevat:

-----
f) muita tutkimus- ja kehittämispalveluja koskevia sopimuksia kuin niitä, joista saatava hyöty koituu yksinomaan hankintaviranomaiselle käytettäväksi tämän omassa toiminnassa, jos hankintaviranomainen korvaa suoritetun palvelun kokonaan.


***

Erityisalojen hankintadirektiivi

Hankintadirektiivin 16 artiklan f kohtaa lähes sanantarkasti vastaava säännös on erityisalojen hankintadirektiivin 2004/17/EY 24 artiklan e kohta:

24 artikla
Tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä tiettyjä palveluja koskevat hankintasopimukset

Tätä direktiiviä ei sovelleta palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin,
jotka ovat:

-----
e) muita tutkimus- ja kehittämispalveluja koskevia sopimuksia kuin niitä, joista saatava hyöty koituu yksinomaan hankintayksikölle käytettäväksi tämän toiminnassa ja edellyttäen, että hankintayksikkö korvaa suoritetun palvelun kokonaan.


***


Esikaupalliset hankinnat

Komissio

Euroopan kohtalonkysymykseksi talouskilpailussa on perustellusti asetettu innovaatioiden aikaansaaminen ja kaupallistaminen, josta Esko Ahon johtama työryhmä laati raportin EU:lle. Työryhmän ehdotuksiin kuului julkisten hankintojen käyttäminen kehityksen moottorina.

Komissio on julkaissut tiedonannon Esikaupalliset hankinnat: innovoinnin edistäminen kestävien ja korkealaatuisten julkisten palvelujen varmistamiseksi Euroopassa (Bryssel 14.12.2007 KOM(2007) 799 lopullinen). Tiedonannossa komissio tarkasteli tarvetta lisätä innovointia julkisella sektorilla ja esitteli lähestymistavan tutkimus- ja kehityspalvelujen hankkimiseen (esikaupalliset hankinnat). Tiedonanto hahmotteli sitä, millä aloilla tätä lähestymistapaa voitaisiin soveltaa esikaupallisiin hankintoihin.



Toinen aiheen kannalta tärkeä komission tiedonanto oli Aloite edelläkävijämarkkinoiden luomiseksi Eurooppaan (Bryssel 21.12.2007 KOM(2007) 860 lopullinen). Tiedonanto (Lead Market Initiative) kartoitti potentiaaliset markkinat, joilla on mahdollisuuksia tulla edelläkävijämarkkinoiksi, ja rohkaisi kiireellisiin toimiin kunnianhimoisten toimintasuunnitelmien luomiseksi.

Erityisesti julkisten hankintojen kannalta voidaan mainita komission opas Guide on dealing with innovative solutions in public procurement ─ 10 elements of good practice (Brussels, 23.2.2007
SEC(2007) 280), jonka tarkoituksia selvitetään seuraavassa kappaleessa:


This guide focuses on public procurement as part of a broader innovation strategy and explains how public procurement can motivate innovation. It complements previous and ongoing efforts to promote environmental technologies through public procurement procedures. Further actions will follow in order to address the still unexploited opportunities in Europe for procurement of R&D services, where benefits and costs are shared between the public authorities and the suppliers (i.e. pre-commercial procurement). In this context, it is important to note that procurement policy alone is not sufficient to encourage a wider uptake of innovation. Other framework conditions need to be in place. To have the greatest impact, then, public procurement for innovation needs to be part of a general innovation policy. What is needed is a system providing for education, for research, for finance, for knowledge transfer and support for small business, for intellectual property management and for a high quality regulatory environment.



***

Euroopan parlamentti

Euroopan parlamentti hyväksyi 3. helmikuuta 2009 päätöslauselman esikaupallisista hankinnoista (P6_TA(2009)0037), jossa EP pyyttä komissiota yhdistämään eri strategiat yhdeksi julkisia hankintoja koskevaksi politiikaksi, jonka tarkoituksena on innovaatioiden kannustaminen julkisten hankintojen, esikaupallisten hankintojen, johtavien markkinoiden ja pk-yritysten julkisiin hankintoihin perustuvan kasvun avulla.

Euroopan parlamentti toteaa että käytännön toimet ovat jäsenmaiden hallitusten vastuulla. Päätöslauselmassa viitataan hankintadirektiivien tutkimussopimuksia koskeviin poikkeuksiin, jotka esiteltiin yllä.


Ralf Grahn

Julkiset hankinnat puntarissa

Hankintalainsäädännön uudistamisen yhteydessä eduskunta edellytti hallitukselta selontekoa uuden lainsäädännön vaikutuksista ja mahdollisista muutostarpeista. Erityismaininnan saivat kuntien yhteistoiminta sekä kansalaisjärjestöjen (kolmannen sektorin) asema sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajina.

Hankintalain (348/2007) ja erityisalojen hankintalain (349/2007) sekä hankinta-asetuksen (614/2007) oltua voimassa vuoden (kesäkuun alusta 2007) hallitus selvitti sekä hankintaviranomaisten että yrittäjien kokemuksia varsin monipuolisesti:

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/?${APPL}=akirjat&${BASE}=akirjat&${THWIDS}=0.23/1233808343_179146&${TRIPPIFE}=PDF.pdf

Vaikka vuoden tarkastelujakso on lyhyt Valioneuvoston selonteko hankintalakiuudistuksesta (VNS 7/2008 vp; 61 sivua) antaa järjestelmällisen yleiskuvan lainsäädännön toimivuudesta. Menettelyt ovat täsmentyneet ja viranomaisten osaaminen on kehittynyt. Toisaalta sekä hankintatoimi että yritykset – erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset – kokevat menettelyt raskaiksi.

Selonteossa tarkastellaan erikseen sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintoja, joissa laatu ja inhimilliset tekijät ovat tärkeitä. Hallitus esittää esimerkkejä lainsäädännön tarjoamista mahdollisuuksista laatutekijöiden käyttämiseen ja viittaa käynnissä oleviin kansallisiin ja Euroopan unionin kehittämisselvityksiin.

Hallituksen selonteko hankintalakiuudistuksesta on hyödyllinen yleisesitys sekä viranomaisille että yrityksille.


Ralf Grahn

J.K. Euroopan yhteisön (Euroopan unionin) hankintadirektiiviä 2004/18/EY ja muita julkisia hankintoja koskevia kysymyksiä käsittelen englanniksi yksityiskohtaisesti osoitteessa
http://grahnlaw.blogspot.com

Kansallisen tason kysymykset painottuvat hieman enemmän tässä blogissa ja ruotsiksi osoitteessa
http://eudirektivet.egetforum.se/blog

Julkiset hankinnat Euroopan unionissa ja Suomessa

Euroopan unionin (alun perin Euroopan talousyhteisön) tavoitteena on 50 vuoden ajan ollut turvata jäsenmaiden taloudellinen ja sosiaalinen edistys poistamalla Eurooppaa jakavat raja-aidat.

Keskeisessä roolissa on yhteismarkkinoiden, myöhemmin sisämarkkinoiden luominen, joilla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien liikkuminen on vapaata.

Julkisten hankintojen avaaminen kilpailulle on tärkeä osa sisämarkkinoiden kehittämistä, sillä niiden osuus bruttokansantuotteesta on merkittävä, noin 16 prosenttia.

Tähän mennessä on säädetty kaksi uudistettua direktiiviä, joista toinen on yleinen ns. hankintadirektiivi 2004/18/EY. Toiseen direktiiviin 2004/17/EY väljemmin menettelyin koottiin ns. erityisalojen hankinnat vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen aloilla, joilla monopolit hallitsivat ja osittain vielä hallitsevat markkinoita.

Suomessa on uusien hankintadirektiivien perusteella säädetty laki julkisista hankinnoista (348/2007), ns. hankintalaki, ja laki vesi-, ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (349/2007), ns. erityisalojen hankintalaki, jotka tulivat voimaan 1.6.2007.

Samaan aikaan tuli voimaan valtioneuvoston asetus julkisista hankinnoista (614/2007).


***

EU-peräinen lainsäädäntö

Hankintalainsäädäntö kuten muutkin Euroopan yhteisön direktiivejä (puitelakeja) toteuttavat lait ovat kansallista oikeutta.

Jäsenmailla on velvollisuus saattaa voimaan tarpeelliset kansalliset määräykset, vieläpä ajoissa ja oikein. Joskus tässä esiintyy puutteita, jotka voivat haitata yritysten tai yksityisten oikeuksien toteutumista. (Suomen uudistettu hankintalainsäädäntö tuli voimaan viisi kuukautta myöhässä.)

Oikean voimaansaattamisen ohella tärkeä on säännösten asiallinen soveltaminen.

Vaikka seikkaperäiset lainvalmisteluasiakirjat Suomessa ja Ruotsissa antavat usein vastauksia kysymyksiin, EY-peräistä lainsäädäntöä on tulkittava taustalla olevien yhteisösäännösten valossa ja ottaa huomioon EY-tuomioistuimen kehittyvä oikeuskäytäntö.

Näin ollen alkuperäisillä direktiiveillä on edelleen merkitystä, vaikka ne on istutettu kansallisiin lakeihin.


Ralf Grahn