Lissabonin sopimuksen ratifiointi Suomessa on näkynyt Euroopan tiedotusvälineissä vain yhdessä suhteessa: Onko Ahvenanmaa uhka uuden EU-sopimuksen hyväksymiselle?
Ehkä on kohteliasta Euroopan unionin kansalaisia kohtaan edetä asian selvittämisessä suuremmasta pienempään.
Euroopan unioni
Euroopan unionin noin 500 miljoonan kansalaisen kannalta Lissabonin sopimuksen voimaantulo edellyttää kaikkien jäsenmaiden ratifiointia. Lainaan Suomen hallituksen esitystä (HE 23/2008 vp), jossa todetaan (s. 117):
” Lissabonin sopimuksen 6 artiklan mukaan sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009 edellyttäen, että kaikki sopimuspuolet ratifioivat sen. Kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointiedellytys on nykyisen SEU 48 artiklan mukainen. Jos kaikkien jäsenvaltioiden ratifioimiskirjoja ei ole talletettu vuoden 2009 alkuun mennessä, sopimus tulee voimaan viimeisen ratifioimiskirjan tallettamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.”
Lissabonin sopimuksen voimaantulo vaatii siis Suomen ja 26 muun jäsenmaan ratifioinnin. Aikataulussa pysyminen edellyttää lisäksi ratifiointiasiakirjojen tallettamista ennen vuoden 2008 loppua.
Yhdenkin jäsenmaan – suuren tai pienen – puuttuminen estää siis Lissabonin sopimuksen voimaantulon. Suomella on näin ollen samanlainen moraalinen vastuu muita kohtaan maan hallituksen allekirjoittaman sopimuksen saattamiseen voimaan kansallisesti kuin kaikilla muilla jäsenmailla.
Suomi
Eduskunnan on hyväksyttävä perustuslakia koskettavia kansainvälisiä velvoitteita koskeva sopimus niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Päätös tehdään määräenemmistöllä, ja vaatimuksena on kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (Suomen perustuslaki 95 § 2 mom.).
Ulkoasiainvaliokunta tukeutuu mietinnössään (UaVM 6/2008 vp, s. 20) perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 13/2008 vp), jossa todetaan että Ahvenanmaan voimaansaattamissäännöksen hyväksyminen ei ole edellytys Suomen sitoutumistahdon muodostamiselle tai ilmaisemiselle.
Toisin sanoen, Suomi voi osaltaan hyväksyä Lissabonin sopimuksen, vaikka Ahvenanmaan maakunta hylkäisi sopimuksen omalta kohdaltaan.
Perustuslakivaliokunnan mielestä Ahvenanmaan hyväksymättä jättäminen johtaisi kuitenkin oikeudellisesti hyvin epäselvään tilanteeseen, sillä Suomi ei voisi kaikilta osin taata sopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa maakunnassa.
Eurooppalaisille kannanotto Suomen itsenäisestä päätöksestä on tärkeä, sillä yhtä prosenttia unionin väestömäärästä edustava valtio ei kaada Lissabonin sopimusta, jos kaksi kolmasosaa eduskunnasta (jossa 199 edustaa Manner-Suomea) hyväksyy sopimuksen.
Ahvenenmaa
Maakunnan väestömäärä (noin 28.000) vastaa karkeasti puolta prosenttia Suomen väestöstä, joten Ahvenanmaalle taattu kansanedustaja on kutakuinkin suhteellisuusperiaatteen mukainen.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että Ahvenanmaan päätös Lissabonin sopimuksen itsehallintolain kanssa ristiriidassa olevien määräysten voimaansaattamisesta edellyttää maakuntapäivien hyväksynnän kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.
Maakuntapäivien jäsenmäärä on 30, joten 11 edustajan vastustus riittäisi Lissabonin sopimuksen voimaantulon estämiseen maakunnassa.
Perustuslakivaliokunnan mukaan maakunta ajaa asemansa parantamista neljässä suhteessa: osallistuminen toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaan, maakunnan puhevalta EU:n tuomioistuimessa, unionin oikeushenkilöluonteen vaikutusten selvittäminen ja edustus Euroopan parlamentissa.
Ahvenanmaalla maakuntapäivät on pitkähkön lähetekeskustelun päätteeksi lähettänyt Lissabonin sopimuksen valiokuntakäsittelyyn, mutta ratkaisevaan täysistuntokäsittelyyn asia tuskin tulee aivan lähiaikoina.
Kolme syytä puhui hitaan aikataulun puolesta: Ulospäin Ahvenenmaan maakunnan hallitus neuvottelee Suomen hallituksen kanssa neljän vaatimuksensa täyttämisestä. Maakunnan sisällä nuuskan ja sen verovapaan myynnin kieltäminen sekä perinteisen kevätmetsästyksen kielto ovat vahvistaneet itsenäisyysmielistä oppositiota, joka vaatii Suomen hallituksen hyväksyvän maakunnan vaatimukset kokonaan. Mahdollinen kielteinen Lissabon-päätös edellyttää asiallisesti ottaen seurausten selvittämistä.
Neljänneksi syyksi on nyt tullut irrottautumishakuisten edustajien lakialoite neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä Ahvenanmaalla Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä, ottaen huomioon maakunnan vaikutusvallan osalta saavutetut tulokset päätöksen tekohetkellä.
Lakialoitteen allekirjoittajat luettelevat vaikutusvaltaa koskevat kysymykset huomattavasti eduskunnan perustuslakivaliokuntaa terävämmin välttämättöminä vaatimuksina: Ahvenanmaan oma edustaja Euroopan parlamenttiin, oma puhevalta Euroopan unionin tuomioistuimessa, turvattu oikeus osallistua EU:n neuvoston työhön kaikilla tasoilla ja Ahvenanmaan maakuntapäiville tarvittaessa toinen Suomen eduskunnalle tulevasta kahdesta äänestä unionin lainsäädännön toissijaisuusvalvonnassa.
Ralf Grahn
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti