Puolessatoista vuodessa englanninkielinen blogini Grahnlaw on varttunut eurooppaoikeuden ja EU-politiikan virtuaalikirjastoksi, jossa yrityksiä koskevat sisämarkkinat saavat kasvavaa huomiota. Seuraavassa lyhyt katsaus blogin historiaan ja nykytilaan:
Looking back at more than 600 posts since April 2007, I imagine that Grahnlaw has grown into a small virtual library of EU law and politics.
Educational purpose
In the beginning, I looked at the United States Constitution, the European Court of Human Rights and at deciding moments in the history of European integration. Later, current EU politics and the Reform Treaty of the European Union became the main themes.
When the Council decided not to publish a readable, consolidated version of the Treaty of Lisbon, I started looking for ‘private’ consolidations of and materials on the new treaties, as well as campaigning for the publication of official consolidated versions in all the EU treaty languages.
I also began to present my own consolidated treaty texts, Article by Article. The Treaty on European Union (TEU) has been treated (more or less in full). Even if the Council belatedly decided to publish the new treaties consolidated, there are by now blog posts on more than a third of the Articles of the Treaty on the Functioning of the European Union (TFEU). The current policy area of this ongoing project is monetary policy with the European Central Bank. Universities and governments seem to be well represented among the readership.
The treaty posts have been interspersed with discussion about EU politics, especially questions about democratic legitimacy and accountability. The negative result in the Irish referendum led to long exchanges about the future of the European Union. There have been a number of posts on the parliamentary ratification processes in member states, but the Lisbon Treaty saga is still unfinished.
***
Business interests
New themes have appeared, below the treaty level. Exploration of the practical side of the European Union (European Community) has started. I have noticed that the internal market (single market) including public procurement and competition including state aid, as well as enterprise policies (SMEs), are of interest to businesses, governments and other legal practitioners within and outside the European Economic Area (EEA).
In addition to occasional posts on various subjects, my aim is to advance through the Procurement Directive 2004/18/EC from start to finish.
***
I have noticed that many readers arrive as a result of web searches, but sometimes the tail is too long. The search engine may have suggested an outdated entry, even when there are several newer and more relevant posts on the subject. At times, using the search options within the blog or looking at the contents or headlines of newer posts might lead to fresher information.
This virtual EU library appreciates comments, as well as hints about books and publications on EU law and politics. I have added a number of blogs and web sites to my blog roll, but suggestions are welcome:
http://grahnlaw.blogspot.com
Even if Grahnlaw in English is a fairly new venture, writing about EU law and politics has been a passion of mine for a number of years. Some of my earlier contributions on EU themes can still be found in Swedish and Finnish on various forums and my other blogs.
***
As a writer and ‘librarian’, I can hope to educate my readers, but I certainly educate myself.
Ralf Grahn
8. marraskuuta 2008
12. syyskuuta 2008
Lissabonin sopimus: Suomi ratifioi ja Ahvenanmaa epäröi
Euroopan unionin ratifiointi Suomessa edistyy tänään tasavallan presidentti Tarja Halosen vahvistuksella. Eduskunta hyväksyi EU:n uudistussopimuksen kesäkuussa ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Kansainvälisesti sopimuksen hyväksyminen edellyttää vielä ratifiointiasiakirjan tallettamista Italian hallituksen huostaan.
Ahvenanmaan maakuntapäivät käsittelee edelleen Lissabonin sopimuksen hyväksymistä valiokunta-asteella. Hyväksymisen edellytyksenä on kahden kolmasosan enemmistö. Maakuntahallitus on tarmokkaasti pyrkinyt entisestään vahvistamaan maakunnan vaikutusvaltaa Suomen EU-asioiden hoidossa, mutta oppositiota näyttää tyydyttävän vain lähes täydellinen rinnakkainen toimivalta. Ahvenanmaa saattaa siis jäädä Lissabonin sopimuksen ulkopuolelle (jos sopimus ylipäätään tulee voimaan).
Suomen hallituksen eilinen tiedote ratifioinnista:
”Ulkoasiainministeriö
11.9.2008 13.51
Suomi ratifioi Lissabonin sopimuksen
Valtioneuvosto esitti torstaina 11. syyskuuta, että tasavallan presidentti ratifioisi Lissabonin sopimuksen ja vahvistaisi sen voimaansaattamislain. Tarkoituksena on, että tasavallan presidentti päättäisi asiasta perjantaina 12. syyskuuta.
Eduskunta hyväksyi sopimuksen omalta osaltaan 11. kesäkuuta.
Lissabonin sopimuksen käsittely Euroopan unionin jäsenvaltioiden parlamenteissa on saatu päätökseen muissa jäsenvaltioissa lukuunottamatta Ruotsia ja Tsekkiä. Irlannin kansanäänestyksessä äänestettiin kesäkuussa sopimusta vastaan. Jäsenvaltioista 17 on tallettanut ratifioimiskirjansa Italian hallituksen huostaan.
Lissabonin sopimuksen voimaansaattamislakia käsitellään myös Ahvenanmaan maakuntapäivillä, joiden hyväksymistä on pyydetty sopimuksen määräysten voimaansaattamiseksi maakunnassa. Maakuntapäivien hyväksyminen ei ole Suomen ratifioinnin edellytys.
Valtioneuvosto antoi asian käsittelyn yhteydessä seuraavan lausuman: "Ahvenanmaan maakunnan edustajien kanssa on käyty Lissabonin sopimuksen ratifioimisen yhteydessä keskusteluja Ahvenanmaan osallistumisesta EU-asioiden käsittelyyn sekä maakunnan mahdollisuuksista vaikuttaa niihin. Näiden keskustelujen pohjalta valmistellaan periaatepäätös valtioneuvoston hyväksyttäväksi. Sen lisäksi on asetettu työryhmä valmistelemaan itsehallintolain muutosta koskien maakunnan mahdollisuutta tulla kuulluksi EY-tuomioistuimessa."
Lisätietoja: yksikön päällikkö Päivi Kaukoranta, ulkoasiainministeriö, p. (09) 160 55715.”
***
Lähde:
http://www.vn.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=238115
Tiedote löytyy myös ruotsiksi ja englanniksi.
Ralf Grahn
Ahvenanmaan maakuntapäivät käsittelee edelleen Lissabonin sopimuksen hyväksymistä valiokunta-asteella. Hyväksymisen edellytyksenä on kahden kolmasosan enemmistö. Maakuntahallitus on tarmokkaasti pyrkinyt entisestään vahvistamaan maakunnan vaikutusvaltaa Suomen EU-asioiden hoidossa, mutta oppositiota näyttää tyydyttävän vain lähes täydellinen rinnakkainen toimivalta. Ahvenanmaa saattaa siis jäädä Lissabonin sopimuksen ulkopuolelle (jos sopimus ylipäätään tulee voimaan).
Suomen hallituksen eilinen tiedote ratifioinnista:
”Ulkoasiainministeriö
11.9.2008 13.51
Suomi ratifioi Lissabonin sopimuksen
Valtioneuvosto esitti torstaina 11. syyskuuta, että tasavallan presidentti ratifioisi Lissabonin sopimuksen ja vahvistaisi sen voimaansaattamislain. Tarkoituksena on, että tasavallan presidentti päättäisi asiasta perjantaina 12. syyskuuta.
Eduskunta hyväksyi sopimuksen omalta osaltaan 11. kesäkuuta.
Lissabonin sopimuksen käsittely Euroopan unionin jäsenvaltioiden parlamenteissa on saatu päätökseen muissa jäsenvaltioissa lukuunottamatta Ruotsia ja Tsekkiä. Irlannin kansanäänestyksessä äänestettiin kesäkuussa sopimusta vastaan. Jäsenvaltioista 17 on tallettanut ratifioimiskirjansa Italian hallituksen huostaan.
Lissabonin sopimuksen voimaansaattamislakia käsitellään myös Ahvenanmaan maakuntapäivillä, joiden hyväksymistä on pyydetty sopimuksen määräysten voimaansaattamiseksi maakunnassa. Maakuntapäivien hyväksyminen ei ole Suomen ratifioinnin edellytys.
Valtioneuvosto antoi asian käsittelyn yhteydessä seuraavan lausuman: "Ahvenanmaan maakunnan edustajien kanssa on käyty Lissabonin sopimuksen ratifioimisen yhteydessä keskusteluja Ahvenanmaan osallistumisesta EU-asioiden käsittelyyn sekä maakunnan mahdollisuuksista vaikuttaa niihin. Näiden keskustelujen pohjalta valmistellaan periaatepäätös valtioneuvoston hyväksyttäväksi. Sen lisäksi on asetettu työryhmä valmistelemaan itsehallintolain muutosta koskien maakunnan mahdollisuutta tulla kuulluksi EY-tuomioistuimessa."
Lisätietoja: yksikön päällikkö Päivi Kaukoranta, ulkoasiainministeriö, p. (09) 160 55715.”
***
Lähde:
http://www.vn.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=238115
Tiedote löytyy myös ruotsiksi ja englanniksi.
Ralf Grahn
5. kesäkuuta 2008
Ahvenanmaa, Suomi ja Lissabonin sopimus
Lissabonin sopimuksen ratifiointi Suomessa on näkynyt Euroopan tiedotusvälineissä vain yhdessä suhteessa: Onko Ahvenanmaa uhka uuden EU-sopimuksen hyväksymiselle?
Ehkä on kohteliasta Euroopan unionin kansalaisia kohtaan edetä asian selvittämisessä suuremmasta pienempään.
Euroopan unioni
Euroopan unionin noin 500 miljoonan kansalaisen kannalta Lissabonin sopimuksen voimaantulo edellyttää kaikkien jäsenmaiden ratifiointia. Lainaan Suomen hallituksen esitystä (HE 23/2008 vp), jossa todetaan (s. 117):
” Lissabonin sopimuksen 6 artiklan mukaan sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009 edellyttäen, että kaikki sopimuspuolet ratifioivat sen. Kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointiedellytys on nykyisen SEU 48 artiklan mukainen. Jos kaikkien jäsenvaltioiden ratifioimiskirjoja ei ole talletettu vuoden 2009 alkuun mennessä, sopimus tulee voimaan viimeisen ratifioimiskirjan tallettamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.”
Lissabonin sopimuksen voimaantulo vaatii siis Suomen ja 26 muun jäsenmaan ratifioinnin. Aikataulussa pysyminen edellyttää lisäksi ratifiointiasiakirjojen tallettamista ennen vuoden 2008 loppua.
Yhdenkin jäsenmaan – suuren tai pienen – puuttuminen estää siis Lissabonin sopimuksen voimaantulon. Suomella on näin ollen samanlainen moraalinen vastuu muita kohtaan maan hallituksen allekirjoittaman sopimuksen saattamiseen voimaan kansallisesti kuin kaikilla muilla jäsenmailla.
Suomi
Eduskunnan on hyväksyttävä perustuslakia koskettavia kansainvälisiä velvoitteita koskeva sopimus niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Päätös tehdään määräenemmistöllä, ja vaatimuksena on kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (Suomen perustuslaki 95 § 2 mom.).
Ulkoasiainvaliokunta tukeutuu mietinnössään (UaVM 6/2008 vp, s. 20) perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 13/2008 vp), jossa todetaan että Ahvenanmaan voimaansaattamissäännöksen hyväksyminen ei ole edellytys Suomen sitoutumistahdon muodostamiselle tai ilmaisemiselle.
Toisin sanoen, Suomi voi osaltaan hyväksyä Lissabonin sopimuksen, vaikka Ahvenanmaan maakunta hylkäisi sopimuksen omalta kohdaltaan.
Perustuslakivaliokunnan mielestä Ahvenanmaan hyväksymättä jättäminen johtaisi kuitenkin oikeudellisesti hyvin epäselvään tilanteeseen, sillä Suomi ei voisi kaikilta osin taata sopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa maakunnassa.
Eurooppalaisille kannanotto Suomen itsenäisestä päätöksestä on tärkeä, sillä yhtä prosenttia unionin väestömäärästä edustava valtio ei kaada Lissabonin sopimusta, jos kaksi kolmasosaa eduskunnasta (jossa 199 edustaa Manner-Suomea) hyväksyy sopimuksen.
Ahvenenmaa
Maakunnan väestömäärä (noin 28.000) vastaa karkeasti puolta prosenttia Suomen väestöstä, joten Ahvenanmaalle taattu kansanedustaja on kutakuinkin suhteellisuusperiaatteen mukainen.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että Ahvenanmaan päätös Lissabonin sopimuksen itsehallintolain kanssa ristiriidassa olevien määräysten voimaansaattamisesta edellyttää maakuntapäivien hyväksynnän kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.
Maakuntapäivien jäsenmäärä on 30, joten 11 edustajan vastustus riittäisi Lissabonin sopimuksen voimaantulon estämiseen maakunnassa.
Perustuslakivaliokunnan mukaan maakunta ajaa asemansa parantamista neljässä suhteessa: osallistuminen toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaan, maakunnan puhevalta EU:n tuomioistuimessa, unionin oikeushenkilöluonteen vaikutusten selvittäminen ja edustus Euroopan parlamentissa.
Ahvenanmaalla maakuntapäivät on pitkähkön lähetekeskustelun päätteeksi lähettänyt Lissabonin sopimuksen valiokuntakäsittelyyn, mutta ratkaisevaan täysistuntokäsittelyyn asia tuskin tulee aivan lähiaikoina.
Kolme syytä puhui hitaan aikataulun puolesta: Ulospäin Ahvenenmaan maakunnan hallitus neuvottelee Suomen hallituksen kanssa neljän vaatimuksensa täyttämisestä. Maakunnan sisällä nuuskan ja sen verovapaan myynnin kieltäminen sekä perinteisen kevätmetsästyksen kielto ovat vahvistaneet itsenäisyysmielistä oppositiota, joka vaatii Suomen hallituksen hyväksyvän maakunnan vaatimukset kokonaan. Mahdollinen kielteinen Lissabon-päätös edellyttää asiallisesti ottaen seurausten selvittämistä.
Neljänneksi syyksi on nyt tullut irrottautumishakuisten edustajien lakialoite neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä Ahvenanmaalla Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä, ottaen huomioon maakunnan vaikutusvallan osalta saavutetut tulokset päätöksen tekohetkellä.
Lakialoitteen allekirjoittajat luettelevat vaikutusvaltaa koskevat kysymykset huomattavasti eduskunnan perustuslakivaliokuntaa terävämmin välttämättöminä vaatimuksina: Ahvenanmaan oma edustaja Euroopan parlamenttiin, oma puhevalta Euroopan unionin tuomioistuimessa, turvattu oikeus osallistua EU:n neuvoston työhön kaikilla tasoilla ja Ahvenanmaan maakuntapäiville tarvittaessa toinen Suomen eduskunnalle tulevasta kahdesta äänestä unionin lainsäädännön toissijaisuusvalvonnassa.
Ralf Grahn
Ehkä on kohteliasta Euroopan unionin kansalaisia kohtaan edetä asian selvittämisessä suuremmasta pienempään.
Euroopan unioni
Euroopan unionin noin 500 miljoonan kansalaisen kannalta Lissabonin sopimuksen voimaantulo edellyttää kaikkien jäsenmaiden ratifiointia. Lainaan Suomen hallituksen esitystä (HE 23/2008 vp), jossa todetaan (s. 117):
” Lissabonin sopimuksen 6 artiklan mukaan sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009 edellyttäen, että kaikki sopimuspuolet ratifioivat sen. Kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointiedellytys on nykyisen SEU 48 artiklan mukainen. Jos kaikkien jäsenvaltioiden ratifioimiskirjoja ei ole talletettu vuoden 2009 alkuun mennessä, sopimus tulee voimaan viimeisen ratifioimiskirjan tallettamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.”
Lissabonin sopimuksen voimaantulo vaatii siis Suomen ja 26 muun jäsenmaan ratifioinnin. Aikataulussa pysyminen edellyttää lisäksi ratifiointiasiakirjojen tallettamista ennen vuoden 2008 loppua.
Yhdenkin jäsenmaan – suuren tai pienen – puuttuminen estää siis Lissabonin sopimuksen voimaantulon. Suomella on näin ollen samanlainen moraalinen vastuu muita kohtaan maan hallituksen allekirjoittaman sopimuksen saattamiseen voimaan kansallisesti kuin kaikilla muilla jäsenmailla.
Suomi
Eduskunnan on hyväksyttävä perustuslakia koskettavia kansainvälisiä velvoitteita koskeva sopimus niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Päätös tehdään määräenemmistöllä, ja vaatimuksena on kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (Suomen perustuslaki 95 § 2 mom.).
Ulkoasiainvaliokunta tukeutuu mietinnössään (UaVM 6/2008 vp, s. 20) perustuslakivaliokunnan lausuntoon (PeVL 13/2008 vp), jossa todetaan että Ahvenanmaan voimaansaattamissäännöksen hyväksyminen ei ole edellytys Suomen sitoutumistahdon muodostamiselle tai ilmaisemiselle.
Toisin sanoen, Suomi voi osaltaan hyväksyä Lissabonin sopimuksen, vaikka Ahvenanmaan maakunta hylkäisi sopimuksen omalta kohdaltaan.
Perustuslakivaliokunnan mielestä Ahvenanmaan hyväksymättä jättäminen johtaisi kuitenkin oikeudellisesti hyvin epäselvään tilanteeseen, sillä Suomi ei voisi kaikilta osin taata sopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa maakunnassa.
Eurooppalaisille kannanotto Suomen itsenäisestä päätöksestä on tärkeä, sillä yhtä prosenttia unionin väestömäärästä edustava valtio ei kaada Lissabonin sopimusta, jos kaksi kolmasosaa eduskunnasta (jossa 199 edustaa Manner-Suomea) hyväksyy sopimuksen.
Ahvenenmaa
Maakunnan väestömäärä (noin 28.000) vastaa karkeasti puolta prosenttia Suomen väestöstä, joten Ahvenanmaalle taattu kansanedustaja on kutakuinkin suhteellisuusperiaatteen mukainen.
Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että Ahvenanmaan päätös Lissabonin sopimuksen itsehallintolain kanssa ristiriidassa olevien määräysten voimaansaattamisesta edellyttää maakuntapäivien hyväksynnän kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.
Maakuntapäivien jäsenmäärä on 30, joten 11 edustajan vastustus riittäisi Lissabonin sopimuksen voimaantulon estämiseen maakunnassa.
Perustuslakivaliokunnan mukaan maakunta ajaa asemansa parantamista neljässä suhteessa: osallistuminen toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaan, maakunnan puhevalta EU:n tuomioistuimessa, unionin oikeushenkilöluonteen vaikutusten selvittäminen ja edustus Euroopan parlamentissa.
Ahvenanmaalla maakuntapäivät on pitkähkön lähetekeskustelun päätteeksi lähettänyt Lissabonin sopimuksen valiokuntakäsittelyyn, mutta ratkaisevaan täysistuntokäsittelyyn asia tuskin tulee aivan lähiaikoina.
Kolme syytä puhui hitaan aikataulun puolesta: Ulospäin Ahvenenmaan maakunnan hallitus neuvottelee Suomen hallituksen kanssa neljän vaatimuksensa täyttämisestä. Maakunnan sisällä nuuskan ja sen verovapaan myynnin kieltäminen sekä perinteisen kevätmetsästyksen kielto ovat vahvistaneet itsenäisyysmielistä oppositiota, joka vaatii Suomen hallituksen hyväksyvän maakunnan vaatimukset kokonaan. Mahdollinen kielteinen Lissabon-päätös edellyttää asiallisesti ottaen seurausten selvittämistä.
Neljänneksi syyksi on nyt tullut irrottautumishakuisten edustajien lakialoite neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä Ahvenanmaalla Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä, ottaen huomioon maakunnan vaikutusvallan osalta saavutetut tulokset päätöksen tekohetkellä.
Lakialoitteen allekirjoittajat luettelevat vaikutusvaltaa koskevat kysymykset huomattavasti eduskunnan perustuslakivaliokuntaa terävämmin välttämättöminä vaatimuksina: Ahvenanmaan oma edustaja Euroopan parlamenttiin, oma puhevalta Euroopan unionin tuomioistuimessa, turvattu oikeus osallistua EU:n neuvoston työhön kaikilla tasoilla ja Ahvenanmaan maakuntapäiville tarvittaessa toinen Suomen eduskunnalle tulevasta kahdesta äänestä unionin lainsäädännön toissijaisuusvalvonnassa.
Ralf Grahn
4. kesäkuuta 2008
Suomi ratifioi Lissabonin sopimuksen
Eduskunta aloittaa tänään, 4. kesäkuuta 2008 Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen täysistuntokäsittelyn, joka tähtää sopimuksen ratifiointiin, eli kansalliseen hyväksyntään.
Käsittely perustuu hallituksen esitykseen (HE 23/2008 vp), joka on kansainvälisestikin seikkaperäisin näkemäni yleisselvitys EU:n uusista perussopimuksista.
Eduskunta hyväksyi vuonna 2006 EU:n perustuslaillisen sopimuksen, johon verrattuna Lissabonin sopimus on rakenteeltaan selkeästi erilainen. Yhtenäisen perussopimuksen sijaan Euroopan unionilla olisi jatkossakin kaksi muutettua sopimusta: Euroopan unionista tehty sopimus (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT). Jälkimmäinen nimi korvaisi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen.
Lissabonin sopimus toteuttaa merkittävän osan perustuslaillisen sopimuksen uudistuksista, mutta sisältöä on jonkin verran kevennetty.
Eduskunnassa päävastuu on ollut ulkoasiainvaliokunnalla, joka on laatinut mietinnön (UaVM 6/2008 vp). Lähetekeskustelun perusteella suuri valiokunta (SuVL 1/2008 vp) ja perustusvaliokunta (PeVL 13/2008 vp) ovat antaneet ulkoasiainvaliokunnalle varsin seikkaperäiset lausunnot.
Useimmat erityisvaliokunnat ovat käyttäneet mahdollisuutta lausunnon antamiseen: hallintovaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta.
Ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy Lissabonin sopimuksen ja siihen liittyvän lain lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Perustuslain 95 §:n 2 momentti säätää kansainvälisen sopimuksen hyväksynnästä:
”Lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.”
Lissabonin sopimus sisältää, perustuslakivaliokunnan esittämin perustein, määräyksiä, jotka edellyttävät eduskunnan hyväksyntää niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, siis kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.
Lissabonin sopimus tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 2009, jos kaikki jäsenmaat ovat ratifioineet sopimuksen siihen mennessä. Siksi tiedotusvälineiden päähuomio on kiinnittynyt niihin maihin, joissa sopimuksen hyväksyntä näyttää epävarmalta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa parlamentaarinen käsittely on edennyt ylähuoneeseen, mutta hallituksen suosio on alamaissa ja pääosa sikäläisestä lehdistöstä lietsoo järjestelmällisesti EU-vastaista ilmapiiriä.
Irlannissa järjestetään 12. kesäkuuta vallitsevan perustuslakitulkinnan mukaan pakollinen kansanäänestys, jonka tulos ei ole kirkossa kuulutettu. Sielläkin Lissabonin sopimuksen ja EU:n vastustajien joukosta löytyy niitä, jotka levittävät käsittämättömiä väitteitä esimerkiksi kuolemanrangaistuksen palauttamisesta EU:n toimesta.
Koska Suomi kuului perustuslaillisen sopimuksen hyväksyneiden jäsenmaiden kahteen kolmasosaan, Euroopassa ei ole kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota maahamme. Vain yksi kysymys on noussut kansainvälisen uutiskynnyksen yli: Ahvenanmaa.
Ralf Grahn
Käsittely perustuu hallituksen esitykseen (HE 23/2008 vp), joka on kansainvälisestikin seikkaperäisin näkemäni yleisselvitys EU:n uusista perussopimuksista.
Eduskunta hyväksyi vuonna 2006 EU:n perustuslaillisen sopimuksen, johon verrattuna Lissabonin sopimus on rakenteeltaan selkeästi erilainen. Yhtenäisen perussopimuksen sijaan Euroopan unionilla olisi jatkossakin kaksi muutettua sopimusta: Euroopan unionista tehty sopimus (SEU) ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT). Jälkimmäinen nimi korvaisi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen.
Lissabonin sopimus toteuttaa merkittävän osan perustuslaillisen sopimuksen uudistuksista, mutta sisältöä on jonkin verran kevennetty.
Eduskunnassa päävastuu on ollut ulkoasiainvaliokunnalla, joka on laatinut mietinnön (UaVM 6/2008 vp). Lähetekeskustelun perusteella suuri valiokunta (SuVL 1/2008 vp) ja perustusvaliokunta (PeVL 13/2008 vp) ovat antaneet ulkoasiainvaliokunnalle varsin seikkaperäiset lausunnot.
Useimmat erityisvaliokunnat ovat käyttäneet mahdollisuutta lausunnon antamiseen: hallintovaliokunta, lakivaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta, puolustusvaliokunta, sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sekä ympäristövaliokunta.
Ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy Lissabonin sopimuksen ja siihen liittyvän lain lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Perustuslain 95 §:n 2 momentti säätää kansainvälisen sopimuksen hyväksynnästä:
”Lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.”
Lissabonin sopimus sisältää, perustuslakivaliokunnan esittämin perustein, määräyksiä, jotka edellyttävät eduskunnan hyväksyntää niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä, siis kahdella kolmasosalla annetuista äänistä.
Lissabonin sopimus tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 2009, jos kaikki jäsenmaat ovat ratifioineet sopimuksen siihen mennessä. Siksi tiedotusvälineiden päähuomio on kiinnittynyt niihin maihin, joissa sopimuksen hyväksyntä näyttää epävarmalta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa parlamentaarinen käsittely on edennyt ylähuoneeseen, mutta hallituksen suosio on alamaissa ja pääosa sikäläisestä lehdistöstä lietsoo järjestelmällisesti EU-vastaista ilmapiiriä.
Irlannissa järjestetään 12. kesäkuuta vallitsevan perustuslakitulkinnan mukaan pakollinen kansanäänestys, jonka tulos ei ole kirkossa kuulutettu. Sielläkin Lissabonin sopimuksen ja EU:n vastustajien joukosta löytyy niitä, jotka levittävät käsittämättömiä väitteitä esimerkiksi kuolemanrangaistuksen palauttamisesta EU:n toimesta.
Koska Suomi kuului perustuslaillisen sopimuksen hyväksyneiden jäsenmaiden kahteen kolmasosaan, Euroopassa ei ole kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota maahamme. Vain yksi kysymys on noussut kansainvälisen uutiskynnyksen yli: Ahvenanmaa.
Ralf Grahn
3. kesäkuuta 2008
EU: Ranskan puheenjohtajuus
Ranska on avannut EU-puheenjohtajuuskauden verkkosivut. Aloitussivu löytyy viidellä kielellä: ranskaksi sekä englanniksi, espanjaksi, italiaksi ja saksaksi. Varsinainen toiminta alkaa vajaan kuukauden kuluttua osoitteessa:
http://www.ue2008.fr/index.html
Ranska toimii Eurooppa-neuvoston ja neuvoston puheenjohtajamaana heinäkuun alusta vuoden loppuun.
Kieliä ja politiikkaa harrastaville EU-puheenjohtajuuksien nettisivut ovat mainio lähde.
Ralf Grahn
http://www.ue2008.fr/index.html
Ranska toimii Eurooppa-neuvoston ja neuvoston puheenjohtajamaana heinäkuun alusta vuoden loppuun.
Kieliä ja politiikkaa harrastaville EU-puheenjohtajuuksien nettisivut ovat mainio lähde.
Ralf Grahn
2. kesäkuuta 2008
Lissabonin sopimuksen lukemisesta
Mikä neuvoksi ihmiselle, joka haluaa lukea Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen?
Kiinnostuneelle kansalaiselle riittää yleensä tiedotusaineisto, joka lyhyesti esittää oleelliset muutokset.
Suomeksi löytyy esimerkiksi ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotuksen esite 123/2008: Lissabonin sopimus. Miten uudistussopimus muuttaa Euroopan unionia?
http://www.eurooppa-tiedotus.fi/Public/download.aspx?ID=24598&GUID={3A724B34-42A1-4A19-B637-CCDD8E01A253}
Ruotsinkielisen julkaisun nimi on: Lissabonfördraget. Hur ändrar reformfördraget Europeiska unionen?
***
Eurooppaoikeuden ja EU-politiikan opiskelijoille, opettajille ja vakaville harrastajille esitetieto ei riitä. On syytä käyttää alkuperäisiä tai niitä lähellä olevia lähteitä.
Euroopan unionin lainsäädäntö, esitykset mukaan lukien, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, joka on saatavilla verkkoversiona ilmaiseksi unionin 23 virallisella kielellä.
Alkuperäinen Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta, allekirjoitettu Lissabonissa 13 päivänä joulukuuta 2007, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 17. joulukuuta 2007 useana tiedostona, jotka selviävät kansilehteä lukemalla.
Tarkemmat tunnistetiedot:
EUVL 17.12.2007 C 306/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2007&serie=C&textfield2=306&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
Allekirjoitettu sopimus ei ole kovinkaan luettava eikä ymmärrettävä, sillä kokonaisuuden hahmottaminen edellyttää voimassa olevien sopimusten käyttöä rinnalla. Mutta muutoskohtien tarkasteluun tämä on tarkin lähde, jos muistaa että osa muutoksista koskee koko sopimusta (horisontaaliset muutokset), joten hyvin monen artiklan yksityiskohdat muuttuvat ilman minkäänlaista merkintää tämän artiklan kohdalla. Selkeämpiä ovat erityiset muutokset, joiden teksti on luettavissa asianomaisen artiklan kohdalla, varsinkin jos muutettu teksti sisältää koko artiklan tai edes kokonaisen kappaleen.
***
Vielä tarvitaan siis voimassa olevia sopimuksia sekä vertailuun että opiskeluun, opetukseen ja työhön . Tuorein koonnos on julkaistu virallisessa lehdessä vuoden 2006 lopulla.
Tunnistetiedot:
EUVL 29.12.2006 C 321 E/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2006&serie=C&textfield2=321E&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
***
Kokonaiskuvan Euroopan unionin perussopimuksista, sellaisina kuin ne ovat Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, saa tutustumalla ns. konsolidoituun versioon, jossa muutokset on sijoitettu nykyisten sopimusten sisään.
Tällaisia koottuja ja päivitettyjä toisintoja alkoi ilmestyä eri kielillä, kunnes neuvosto vihdoin suostui julkaisemaan luettavat versiot kaikilla 23 unionin virallisella kielellä. Ensin neuvosto julkaisi verkkosivuillaan 15. huhtikuuta 2008 päivätyn version ja Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta uudet sopimukset ilmestyivät koottuina Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Harvemmat tiedostot ja yhteismitallisuus kieliversioiden kesken sekä tuoreus uuden numeroinnin johdonmukainen toteuttaminen ovat tämän julkaisun etuja, joten sitä voidaan suositella lähteeksi Lissabonin sopimuksen voimaantuloon asti, jolloin neuvosto julkaissee uuden konsolidoinnin, jossa ratifiointivaiheessa ehkä löytyneet virheet on korjattu.
EUVL 9.5.2008 C 115/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2008&serie=C&textfield2=115&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
Virallisesta lehdestä otettiin eripainos, joten konsolidoitu Lissabonin sopimus löytyy myös A4-kokoisena paperijulkaisuna.
***
Pilkuntarkasti vain alkuperäiset sopimukset ovat oikeudellisesti velvoittavia, mutta EU:n neuvoston konsolidoinnit ovat syntyneet huolellisen tarkistustyön perusteella, ja niiden käyttö on verrattoman paljon helpompaa kuin vuosikymmenten saatossa syntyneiden muutosten ja uudelleennumerointien seuraaminen, joten käytännön työssä konsolidointeja voi pitää ensisijaisina lähteinä.
Ralf Grahn
Kiinnostuneelle kansalaiselle riittää yleensä tiedotusaineisto, joka lyhyesti esittää oleelliset muutokset.
Suomeksi löytyy esimerkiksi ulkoasiainministeriön Eurooppatiedotuksen esite 123/2008: Lissabonin sopimus. Miten uudistussopimus muuttaa Euroopan unionia?
http://www.eurooppa-tiedotus.fi/Public/download.aspx?ID=24598&GUID={3A724B34-42A1-4A19-B637-CCDD8E01A253}
Ruotsinkielisen julkaisun nimi on: Lissabonfördraget. Hur ändrar reformfördraget Europeiska unionen?
***
Eurooppaoikeuden ja EU-politiikan opiskelijoille, opettajille ja vakaville harrastajille esitetieto ei riitä. On syytä käyttää alkuperäisiä tai niitä lähellä olevia lähteitä.
Euroopan unionin lainsäädäntö, esitykset mukaan lukien, julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, joka on saatavilla verkkoversiona ilmaiseksi unionin 23 virallisella kielellä.
Alkuperäinen Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta, allekirjoitettu Lissabonissa 13 päivänä joulukuuta 2007, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 17. joulukuuta 2007 useana tiedostona, jotka selviävät kansilehteä lukemalla.
Tarkemmat tunnistetiedot:
EUVL 17.12.2007 C 306/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2007&serie=C&textfield2=306&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
Allekirjoitettu sopimus ei ole kovinkaan luettava eikä ymmärrettävä, sillä kokonaisuuden hahmottaminen edellyttää voimassa olevien sopimusten käyttöä rinnalla. Mutta muutoskohtien tarkasteluun tämä on tarkin lähde, jos muistaa että osa muutoksista koskee koko sopimusta (horisontaaliset muutokset), joten hyvin monen artiklan yksityiskohdat muuttuvat ilman minkäänlaista merkintää tämän artiklan kohdalla. Selkeämpiä ovat erityiset muutokset, joiden teksti on luettavissa asianomaisen artiklan kohdalla, varsinkin jos muutettu teksti sisältää koko artiklan tai edes kokonaisen kappaleen.
***
Vielä tarvitaan siis voimassa olevia sopimuksia sekä vertailuun että opiskeluun, opetukseen ja työhön . Tuorein koonnos on julkaistu virallisessa lehdessä vuoden 2006 lopulla.
Tunnistetiedot:
EUVL 29.12.2006 C 321 E/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2006&serie=C&textfield2=321E&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
***
Kokonaiskuvan Euroopan unionin perussopimuksista, sellaisina kuin ne ovat Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, saa tutustumalla ns. konsolidoituun versioon, jossa muutokset on sijoitettu nykyisten sopimusten sisään.
Tällaisia koottuja ja päivitettyjä toisintoja alkoi ilmestyä eri kielillä, kunnes neuvosto vihdoin suostui julkaisemaan luettavat versiot kaikilla 23 unionin virallisella kielellä. Ensin neuvosto julkaisi verkkosivuillaan 15. huhtikuuta 2008 päivätyn version ja Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta uudet sopimukset ilmestyivät koottuina Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Harvemmat tiedostot ja yhteismitallisuus kieliversioiden kesken sekä tuoreus uuden numeroinnin johdonmukainen toteuttaminen ovat tämän julkaisun etuja, joten sitä voidaan suositella lähteeksi Lissabonin sopimuksen voimaantuloon asti, jolloin neuvosto julkaissee uuden konsolidoinnin, jossa ratifiointivaiheessa ehkä löytyneet virheet on korjattu.
EUVL 9.5.2008 C 115/1
http://eur-lex.europa.eu/JOIndex.do?year=2008&serie=C&textfield2=115&Submit=Hae&_submit=Hae&ihmlang=fi
Virallisesta lehdestä otettiin eripainos, joten konsolidoitu Lissabonin sopimus löytyy myös A4-kokoisena paperijulkaisuna.
***
Pilkuntarkasti vain alkuperäiset sopimukset ovat oikeudellisesti velvoittavia, mutta EU:n neuvoston konsolidoinnit ovat syntyneet huolellisen tarkistustyön perusteella, ja niiden käyttö on verrattoman paljon helpompaa kuin vuosikymmenten saatossa syntyneiden muutosten ja uudelleennumerointien seuraaminen, joten käytännön työssä konsolidointeja voi pitää ensisijaisina lähteinä.
Ralf Grahn
31. toukokuuta 2008
Ruotsi ja Lissabonin sopimus
Tähän mennessä viisitoista EU-maata on hoitanut Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen kansallisen hyväksymisen pääkohdan eli parlamentin hyväksynnän. Presidentin allekirjoitus tai ratifioimiskirjan tallettaminen puuttuu edelleen usealta, mutta selkeä enemmistö jäsenmaista on asiallisesti ratifioinut EU:n uudistetut perussopimukset.
Ruotsin aikataulu on koko ajan ollut verkkainen. Kun ensimmäiset jäsenmaat käynnistivät kansallisen hyväksynnän, Ruotsi lähetti sinänsä ansiokkaan muistion Lissabonin sopimuksesta laajalle lausuntokierrokselle.
Seikkaperäinen selvitys Lissabonfördraget (Statsrådsberedningen, Departementsserien Ds 2007:48, 20 december 2007) on tähän asti ollut eurooppaoikeuden harrastajien parhaita lähteitä Lissabonin sopimuksesta.
Maaliskuussa 2008 päättyneen lausuntokierroksen jälkeen Ruotsin hallitus on nyt laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä. Hallitus on 29. toukokuuta jättänyt luonnoksen lakineuvoston tarkastettavaksi.
(Ruotsin lakineuvosto – Lagrådet – on Suomen taannoista laintarkastuskuntaa muistuttava asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden ja juridisen johdonmukaisuuden valvominen.)
Hallituksen esitysluonnos on tuorein kattava ruotsinkielinen selvitys Lissabonin sopimuksesta, joten luonnos syrjäyttänee yllä mainitun ’ministeriöselvityksen’ lähiaikojen lähteenä. Kattavuudeltaan samaa luokkaa on Suomen hallituksen Lissabonin sopimuksen ratifiointiesitys (suomeksi HE 23/2008 vp, ruotsiksi RP 23/2008 rd).
Ralf Grahn
Lähteet:
Regeringskansliet har beslutat överlämna Lissabonfördraget till Lagrådet (Regeringskansliet, Statsrådsberedningen, pressmeddelande 29 maj 2008)
http://www.regeringen.se/sb/d/10616/a/106295
Lissabonfördraget (Statsrådsberedningen, Lagrådsremiss, 29 maj 2008): Ladda ner Lissabonfördraget (pdf 1,5 MB)
http://www.regeringen.se/sb/d/5676/a/106277
Lagrådsremisser och propositioner (Regeringskansliet, uppdaterad 25 september 2006)
http://www.regeringen.se/sb/d/1522/a/13506
Lagrådet
http://www.lagradet.se
Ruotsin aikataulu on koko ajan ollut verkkainen. Kun ensimmäiset jäsenmaat käynnistivät kansallisen hyväksynnän, Ruotsi lähetti sinänsä ansiokkaan muistion Lissabonin sopimuksesta laajalle lausuntokierrokselle.
Seikkaperäinen selvitys Lissabonfördraget (Statsrådsberedningen, Departementsserien Ds 2007:48, 20 december 2007) on tähän asti ollut eurooppaoikeuden harrastajien parhaita lähteitä Lissabonin sopimuksesta.
Maaliskuussa 2008 päättyneen lausuntokierroksen jälkeen Ruotsin hallitus on nyt laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä. Hallitus on 29. toukokuuta jättänyt luonnoksen lakineuvoston tarkastettavaksi.
(Ruotsin lakineuvosto – Lagrådet – on Suomen taannoista laintarkastuskuntaa muistuttava asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on lakiehdotusten perustuslainmukaisuuden ja juridisen johdonmukaisuuden valvominen.)
Hallituksen esitysluonnos on tuorein kattava ruotsinkielinen selvitys Lissabonin sopimuksesta, joten luonnos syrjäyttänee yllä mainitun ’ministeriöselvityksen’ lähiaikojen lähteenä. Kattavuudeltaan samaa luokkaa on Suomen hallituksen Lissabonin sopimuksen ratifiointiesitys (suomeksi HE 23/2008 vp, ruotsiksi RP 23/2008 rd).
Ralf Grahn
Lähteet:
Regeringskansliet har beslutat överlämna Lissabonfördraget till Lagrådet (Regeringskansliet, Statsrådsberedningen, pressmeddelande 29 maj 2008)
http://www.regeringen.se/sb/d/10616/a/106295
Lissabonfördraget (Statsrådsberedningen, Lagrådsremiss, 29 maj 2008): Ladda ner Lissabonfördraget (pdf 1,5 MB)
http://www.regeringen.se/sb/d/5676/a/106277
Lagrådsremisser och propositioner (Regeringskansliet, uppdaterad 25 september 2006)
http://www.regeringen.se/sb/d/1522/a/13506
Lagrådet
http://www.lagradet.se
21. toukokuuta 2008
Histoire de la construction européenne
Marie-Thérèse Bitsch on kirjoittanut Euroopan yhdentymisen historian « Histoire de la construction européenne de 1945 à nos jours « joka on hiljattain ilmestynyt päivitettynä. Tuorein painos on taskukokoinen tehopakkaus, jonka 401 sivulle mahtuvat keskeiset käänteet toisen maailmansodan loppumisesta Euroopan unionin vuoden 2004 suureen laajentumiseen.
Kirja ei käsittele pelkästään Euroopan unionia ja sen edeltäjiä, vaan mukaan mahtuvat muun muassa OECE (OECD), Euroopan neuvosto, puolustusliitot ja ETYK (ETYJ).
Kirja sopii hyvin luettavaksi kannesta kanteen, mutta käytin mielelläni sen aiempaa, vuoden 2004 laitosta historiaa käsittelevien kirjoitusteni lähteenä ennen tuoreimman painoksen julkaisemista.
Marie-Thérèse Bitsch: Histoire de la construction européenne de 1945 à nos jours ; Nouvelle édition mise à jour (Editions Complexe, 2008 ; 11,90 €)
Ralf Grahn
Kirja ei käsittele pelkästään Euroopan unionia ja sen edeltäjiä, vaan mukaan mahtuvat muun muassa OECE (OECD), Euroopan neuvosto, puolustusliitot ja ETYK (ETYJ).
Kirja sopii hyvin luettavaksi kannesta kanteen, mutta käytin mielelläni sen aiempaa, vuoden 2004 laitosta historiaa käsittelevien kirjoitusteni lähteenä ennen tuoreimman painoksen julkaisemista.
Marie-Thérèse Bitsch: Histoire de la construction européenne de 1945 à nos jours ; Nouvelle édition mise à jour (Editions Complexe, 2008 ; 11,90 €)
Ralf Grahn
17. toukokuuta 2008
Le traité de Lisbonne en 27 clés
Étienne de Poncins on jatkanut Euroopan union perussopimusuudistuksen seurantaa ja avaamista lukijoille. Valmistelukunnan työn pohjalta syntyi « Vers une Constitution Européenne » ja perustuslaillisen sopimuksen perusteella hän julkaisi kirjan « La Constitution européenne en 25 clefs ».
« Le traité de Lisbonne en 27 clés » jatkaa perinnettä selvittämällä Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen pääkohdat.
Viidenneksen kirjasta de Poncins omistaa EU:n toimielinuudistuksen monipolviselle historialle. Neljä viidennestä kirjan sisällöstä käsittelee Lissabonin sopimusta, ja de Poncins on jakanut aineiston 27 aihealueeseen (avaimeen).
Aiheittain kirjoittaja esittää uudistusajatukset ja niiden perusteet, valmistelukunnan sekä vuosien 2004 ja 2007 hallitustenvälisten konferenssien tulokset ynnä Lissabonin sopimuksen aiheuttamat muutokset.
Esitystapa on tiivis, selkeä ja luettava, joten teos sopii EU-politiikasta kiinnostuneelle kansalaiselle ja opiskelijalle. Faktojen lisäksi de Poncins, Ranskan EU-hallinnon pitkäaikainen virkamies ja maansa nykyinen Bulgarian suurlähettiläs, tarjoaa varsin suorasanaisia ranskalaisarvioita Lissabonin sopimuksen edistysaskeleista ja keskeneräisyyksistä.
Lissabonin sopimuksen toimeenpanon yksityiskohtainen valmistelu ja Ranskan pian alkava EU- puheenjohtajuus korostavat Suomen ja muiden jäsenmaiden tarvetta ainakin tiedostaa Ranskan perustelut ohittamattomina tosiasioina. Jos on eri mieltä, pitää löytää paremmat perustelut, eivätkä sellaisiksi riitä kotikutoiset tuntemukset, vaan on vakuutettava laajempi piiri.
Étienne de Poncins: Le traité de Lisbonne en 27 clés (Éditions Lignes de Repères, 2008 ; 261 pages ; 18,50 €)
Ralf Grahn
« Le traité de Lisbonne en 27 clés » jatkaa perinnettä selvittämällä Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen pääkohdat.
Viidenneksen kirjasta de Poncins omistaa EU:n toimielinuudistuksen monipolviselle historialle. Neljä viidennestä kirjan sisällöstä käsittelee Lissabonin sopimusta, ja de Poncins on jakanut aineiston 27 aihealueeseen (avaimeen).
Aiheittain kirjoittaja esittää uudistusajatukset ja niiden perusteet, valmistelukunnan sekä vuosien 2004 ja 2007 hallitustenvälisten konferenssien tulokset ynnä Lissabonin sopimuksen aiheuttamat muutokset.
Esitystapa on tiivis, selkeä ja luettava, joten teos sopii EU-politiikasta kiinnostuneelle kansalaiselle ja opiskelijalle. Faktojen lisäksi de Poncins, Ranskan EU-hallinnon pitkäaikainen virkamies ja maansa nykyinen Bulgarian suurlähettiläs, tarjoaa varsin suorasanaisia ranskalaisarvioita Lissabonin sopimuksen edistysaskeleista ja keskeneräisyyksistä.
Lissabonin sopimuksen toimeenpanon yksityiskohtainen valmistelu ja Ranskan pian alkava EU- puheenjohtajuus korostavat Suomen ja muiden jäsenmaiden tarvetta ainakin tiedostaa Ranskan perustelut ohittamattomina tosiasioina. Jos on eri mieltä, pitää löytää paremmat perustelut, eivätkä sellaisiksi riitä kotikutoiset tuntemukset, vaan on vakuutettava laajempi piiri.
Étienne de Poncins: Le traité de Lisbonne en 27 clés (Éditions Lignes de Repères, 2008 ; 261 pages ; 18,50 €)
Ralf Grahn
13. toukokuuta 2008
Lissabonin sopimus: tuorein konsolidointi
Eurooppa-päivän kunniaksi Lissabonin sopimus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä:
http://eur-lex.europa.eu/JOHtml.do?uri=OJ%3AC%3A2008%3A115%3ASOM%3AFI%3AHTML
Numerosta 9.5.2008 C 115 löytyvät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoidut toisinnot EU:n 23 virallisella kielellä.
Verkkoversion lisäksi konsolidoitu Lissabonin sopimus oli tarkoitus julkaista samana päivänä myös kirjana, mutta kuljettamista vaativien kirjojen saapuminen tänne Pohjolan perukoille voi kestää tovin.
Niille, jotka työskentelevät vakavissaan EU-perussopimusten parissa siinä muodossa minkä ne saavat Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, on luonnollista viitata Virallisessa lehdessä julkaistuun versioon, vaikka pilkuntarkasti ottaen konsolidoidut toisinnot eivät ole oikeudellisesti sitovia.
Suomeksi Lissabonin sopimuksen ensimmäinen konsolidointi oli kaiketi neuvoston 16. huhtikuuta 2008 julkaisema verkkoversio, joka poikkeaa uudesta ainakin sivunumeroinnin osalta.
Eräistä muista jäsenmaista poiketen avoimuutta korostava Suomi ei saanut aikaan aiempaa koottua toisintoa, joka olisi ollut luettava. Onneksi puute on nyt korjaantunut.
Ralf Grahn
J.K. Englanniksi olen artikloittain käynyt läpi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja edennyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 89 artiklaan. Kirjoituksissa painottuvat uudistusprosessin vaiheet, ja ne löytyvät osoitteesta:
http://grahnlaw.blogspot.com
http://eur-lex.europa.eu/JOHtml.do?uri=OJ%3AC%3A2008%3A115%3ASOM%3AFI%3AHTML
Numerosta 9.5.2008 C 115 löytyvät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoidut toisinnot EU:n 23 virallisella kielellä.
Verkkoversion lisäksi konsolidoitu Lissabonin sopimus oli tarkoitus julkaista samana päivänä myös kirjana, mutta kuljettamista vaativien kirjojen saapuminen tänne Pohjolan perukoille voi kestää tovin.
Niille, jotka työskentelevät vakavissaan EU-perussopimusten parissa siinä muodossa minkä ne saavat Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, on luonnollista viitata Virallisessa lehdessä julkaistuun versioon, vaikka pilkuntarkasti ottaen konsolidoidut toisinnot eivät ole oikeudellisesti sitovia.
Suomeksi Lissabonin sopimuksen ensimmäinen konsolidointi oli kaiketi neuvoston 16. huhtikuuta 2008 julkaisema verkkoversio, joka poikkeaa uudesta ainakin sivunumeroinnin osalta.
Eräistä muista jäsenmaista poiketen avoimuutta korostava Suomi ei saanut aikaan aiempaa koottua toisintoa, joka olisi ollut luettava. Onneksi puute on nyt korjaantunut.
Ralf Grahn
J.K. Englanniksi olen artikloittain käynyt läpi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja edennyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 89 artiklaan. Kirjoituksissa painottuvat uudistusprosessin vaiheet, ja ne löytyvät osoitteesta:
http://grahnlaw.blogspot.com
9. toukokuuta 2008
Eurooppa-päivä: Schumanin julistus
Ranskan ulkoministerin Robert Schuman teki 9. päivänä toukokuuta 1950 ehdotuksen, jonka pohjalta syntyi Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY). Lähes kuusi vuosikymmentä myöhemmin näköpiirissä on Lissabonin sopimuksen kautta yhtenäinen Euroopan unioni (EU), johon Euroopan yhteisö sulautuisi.
Keskeneräisyydestään huolimatta Euroopan unioni tarjoaa 500 miljoonalle kansalaiselle ja 27 jäsenmaalle parhaan mahdollisuuden turvallisuuden ja hyvinvoinnin turvaamiseen maapalloistumisen oloissa.
Eurooppa-päivänä 2008 on syytä miettiä mistä maanosamme rauhanomainen ja vapaaehtoinen yhdentyminen alkoi. Seuraavassa Schumanin julistus:
”Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin.
Järjestäytyneen ja elävän Euroopan sivistykselle antama panos on välttämätön, jotta rauhanomaiset suhteet kyetään säilyttämään. Ranska on yli kahdenkymmenen vuoden ajan puhunut yhdistyneen Euroopan puolesta ensisijaisena tavoitteenaan palvella rauhaa. Euroopan yhdistyminen epäonnistui, ja sota syttyi.
Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus. Euroopan kansakuntien yhdistäminen edellyttää, että Ranskan ja Saksan vuosisatoja kestänyt vastakkainasettelu saadaan poistetuksi. Aloitteen on ensisijaisesti koskettava Ranskaa ja Saksaa.
Tämän päämäärän saavuttamiseksi Ranskan hallitus ehdottaa välittömiä toimia, jotka koskevat rajoitettua mutta ratkaisevan tärkeää asiaa:
Ranskan hallitus ehdottaa Ranskan ja Saksan koko hiili- ja terästuotannon asettamista yhteisen korkean viranomaisen alaisuuteen. Tämän järjestön toimintaan voivat halutessaan osallistua muutkin Euroopan maat.
Yhdistämällä hiilen ja teräksen tuotannon valvonta varmistetaan välittömästi yhteinen perusta taloudelliselle kehitykselle. Tämä merkitsee ensimmäistä askelta kohti Euroopan liittovaltiota ja muuttaa tulevaisuuden suuntaa näillä alueilla, jotka ovat kauan keskittyneet takomaan aseita sotiin, joiden uhreiksi ne ovat ennen muita päätyneet itse.
Tuotannosta otetaan näin yhteinen vastuu, ja siitä seuraa, että sota Ranskan ja Saksan välillä ei ole enää ajateltavissa eikä käytännössä mahdollinen. Kun perustetaan tällainen vahva tuotantoyksikkö, jonka toimintaan kaikki halukkaat maat voivat osallistua, nämä maat saavat yhdenvertaiset perusedellytykset teolliselle tuotannolleen, ja niiden taloudelliselle yhdentymiselle muodostetaan todellinen perusta.
Tämän tuotannon tulokset koituvat koko maailman hyväksi ketään hylkimättä tai syrjimättä, jotta yhdessä voidaan nostaa elintasoa ja edistää rauhantyötä. Lisääntyneine voimavaroineen Eurooppa voi ryhtyä toteuttamaan yhtä keskeisistä tehtävistään: Afrikan mantereen kehittämistä.
Näin voidaan yksinkertaisin toimin ja nopeasti sovittaa eri näkökohdat toisiinsa, mikä on talousyhteisön perustamisen edellytys, ja antaa kipinä laajenevalle ja syvenevälle yhteisölle, jonka muodostavat veristen ristiriitojen pitkään toisistaan erottamat kansakunnat.
Tämä ehdotus johtaa perustuotannon asettamiseen yhteiseen valvontaan sekä sellaisen uuden korkean viranomaisen perustamiseen, jonka päätökset sitovat Ranskaa, Saksaa ja muita mukaan liittyviä maita. Ehdotus merkitsee siis perustan luomista Euroopan liittovaltiolle, joka on pysyvän rauhan edellytys.
Saavuttaakseen edellä määritellyt tavoitteet Ranskan hallitus on valmis aloittamaan neuvottelut seuraavalta pohjalta.
Yhteisen korkean viranomaisen tehtävänä on taata mahdollisimman nopeasti tuotannon uudenaikaistaminen ja sen laadun parantaminen, hiilen ja teräksen toimittaminen samoin ehdoin Ranskan ja Saksan sekä muiden mukaan liittyvien maiden markkinoille, muualle suuntautuvan yhteisen viennin kehittäminen ja näiden teollisuudenalojen työntekijöiden olojen yhtenäistäminen.
Vaikka mukaan liittyvien maiden tuotannolliset lähtökohdat poikkeavatkin nykyisin toisistaan melkoisesti, näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on pantava täytäntöön joitakin väliaikaisia määräyksiä, jotka koskevat tuotanto- ja investointisuunnitelman toteuttamista, hintojen tasausjärjestelyn aloittamista ja sopeutusrahaston perustamista tuotannon järkiperäistämisen helpottamiseksi. Hiilen ja teräksen liikkuminen mukaan liittyvien maiden välillä on välittömästi vapautettava kaikista tullimaksuista, eikä siihen saa soveltaa erisuuruisia kuljetustariffeja. Vähitellen muodostuvat olosuhteet, joissa ikään kuin itsestään varmistuu, että tuotanto jakautuu mahdollisimman järkevästi ja mahdollisimman korkealla tuottavuuden tasolla.
Päinvastoin kuin kansainvälinen kartelli, joka pyrkii kansallisten markkinoiden jakamiseen ja hyödyntämiseen kilpailua rajoittavien toimien ja suurten voittojen avulla, ehdotuksessa hahmoteltu korkea viranomainen takaa samalla sekä markkinoiden yhdistämisen että tuotannon kasvun.
Edellä määritellyt keskeiset periaatteet ja sitoumukset sisällytetään osallistuvien valtioiden allekirjoittamaan sopimukseen. Täytäntöönpanossa käytettävän menettelyn täsmentäminen edellyttää neuvotteluja, jotka käydään yhteisellä sopimuksella nimetyn välittäjän avustuksella. Välittäjän tehtävänä on valvoa, että sopimukset ovat periaatteiden mukaisia, ja ratkaisemattoman erimielisyyden ilmetessä välittäjä vahvistaa hyväksyttävän ratkaisun. Yhteinen korkea viranomainen, jonka tehtävänä on vastata koko hallintajärjestelmän toiminnasta, muodostuu riippumattomista henkilöistä, jotka hallitukset ovat nimenneet tasa-arvoiselta pohjalta. Puheenjohtaja valitaan hallitusten yhteisellä sopimuksella. Korkean viranomaisen päätökset ovat lainvoimaisia Ranskassa, Saksassa ja muissa mukaan liittyvissä maissa. Tarvittavat mahdollisuudet valittaa korkean viranomaisen päätöksistä taataan asianmukaisin määräyksin. Yhdistyneiden Kansakuntien edustaja seuraa korkean viranomaisen toimintaa ja antaa siitä YK:lle kahdesti vuodessa julkisen kertomuksen, jossa selostetaan tämän uuden elimen toimintaa ja erityisesti sitä, kuinka hyvin korkea viranomainen toteuttaa rauhanomaisia päämääriään.
Korkean viranomaisen perustamisella ei puututa yrityksiä koskevaan omistusoikeusjärjestelmään. Tehtäväänsä toteuttaessaan yhteinen korkea viranomainen ottaa huomioon kansainväliselle Ruhrin viranomaiselle annetut valtuudet ja kaikenlaiset Saksalle määrätyt velvoitteet, niin kauan kuin ne ovat voimassa.”
Lähde:
Euroopan komission verkkosivu: 9. päivänä toukokuuta 1950 annettu julistus
http://europa.eu/abc/symbols/9-may/decl_fi.htm
***
Lissabonin sopimus ei ole lopullinen vastaus Euroopan haasteisiin, vaan väliasema matkalla kansanvaltaan, turvallisuuteen ja hyvinvointiin.
Ralf Grahn
J.K. Englanniksi olen artikloittain käynyt läpi Lissabonin sopimuksen syntyhistoriaa ja sopimuksen aiheuttamia muutoksia Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen. Sopimuksesta Euroopan unionin toiminnasta olen tähän mennessä käsitellyt 84 artiklaa:
http://grahnlaw.blogspot.com/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)